maanantai 21. marraskuuta 2016

Selviytymisvinkkejä vuoden pimeimpään aikaan

Jostain syystä kuvittelin, että tänä vuonna marraskuu ei pääsisi ottamaan minusta otettaan samoin kuin muutamana edellisenä vuonna. Tällä kertaa perheessä ei ole enää vauvaa, joka kiduttaisi koko perhettä valvottamalla, eikä tarvitse enää onneksi kärsiä raskauspahoinvoinnistakaan. Marraskuu ei ole myöskään ollut yhtä sateinen kuin pari vuotta sitten, jolloin surin kaikkialle tunkevaa kuraa.


Mutta voi pojat, ei se marraskuu ole näköjään helppoa nytkään. Pimeys tunkee luihin ja ytimiin asti, eikä mistään jaksa innostua samalla tavalla kuin normaalisti. Tai mikä nyt sitten on normaalia maassa, jossa puolet vuodesta vietetään pimeydessä, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Jottei menisi synkistelyn puolelle, olen yrittänyt keksiä keinoja, joilla marraskuu tai ylipäänsä vuoden pimein aika tuntuisi helpommalta. Paras olisi tietysti hypätä lentokoneeseen ja palata vasta keväällä, mutta yleensä siihen ei ole mahdollisuutta. Mutta ehkä näistä muistakin keinoista jotain apua on. 


1. Ulkoilu ja liikunta
Hyödyllisintä kai olisi liikkua päivällä, kun on edes vähän valoisaa, mutta illalla pimeässä ulos lähteminen on sekin hyvä keino kaamosta vastaan. Yhtään ei tekisi mieli mennä pimeään tuulen ja sateen tuiverrettavaksi, mutta lähes poikkeuksetta olo on palatessa parempi kuin lähtiessä.

2. Ilon löytäminen pienistä asioista
Tänään päätin, että sen sijaan että märehdin sitä, mikä on huonosti, yritänkin keksiä asioita jotka ovat hyvin. Ja onhan niitäkin sentään: kaikki ovat juuri tällä hetkellä terveinä, lämmin sää mahdollistaa vielä mattimyöhäisen puutarhatouhuja ja kohta on joulu. Ei hassumpaa!


3. Aikaa jouluvalmisteluille
Jos joulun aloittaa jo aikaisin marraskuussa, ei tule niin kiire. Askartelimme tyttären kanssa joulukortteja, ja pipareitakin on jo leivottu. Joululaulut keskellä synkeintä marraskuuta ovat kuin lohdullinen lämmin huopa, johon voi kietoutua.


4. Netflix
Siinä missä kesällä kaikki aika kuluu pihalla, nyt marraskuussa on vihdoinkin syytä hyvällä omallatunnolla antautua illalla sohvan vietäväksi ja katsoa Netflixistä (tai telkkarista) sitä omaa suosikkisarjaa tai niitä kaikkia uusia tuttavuuksia, joita ei koskaan muulloin ole aikaa katsoa. Jos rehellisiä ollaan, katsoisin marraskuussa mieluiten aamusta iltaan Gilmoren tyttöjä, mutta sekin jo auttaa, että tietää illalla saavansa paeta toiseen maailmaan edes hetkeksi.

5. Armollisuus
Yritän antaa itselleni vapautuksen tunteesta, että ”pitäisi” tehdä jotain. On ihan ok joskus tuntea itsensä ameebaksi ja syödä vielä toinenkin (tai viides) pala suklaata. Eiköhän vimmainen puuhastelu ja uusien ideoiden tykitys ala taas siinä vaiheessa, kun kevätaurinko alkaa näyttää ensi säteitään.


Sekin on ollut helpottavaa tajuta, että itselläni marraskuun alakulo liittyy aika läheisesti pikkulapsivaiheeseen. Olisi paljon helpompaa, jos tosiaan saisi käyttää kaiken vapaa-aikansa itsensä huoltamiseen, eikä tarvitsisi aamusta iltaan kerätä levällään olevia leluja ja puoliksi käytettyjä vaatteita, jotta koti säilyisi edes jossain määrin ihmisasumuksen näköisenä. Lasten loputon energia tai aamuheräämiset kuudelta eivät myöskään auta asiaa silloin, kun itseltä ovat paristot aivan tyhjinä. Mutta pikkulapsivaiheessa on onneksi se hyvä puoli (ja toki haikeuskin), että vuoden päästä kaikki on jo aivan toisin kuin nyt. 

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Miksi lahjojen hankkiminen on niin vaikeaa?

Olen surkea ostamaan lahjoja. Omille lapsille lahjojen hankkiminen vielä onnistuu, koska mussukat ovat vielä niin pieniä, että lähes kaikki lahjat ilahduttavat. Vaikeita ovat kuitenkin oma mies, kaikki muut aikuiset sekä vähän isommat lapset ja teinit.



Niinpä koitan yleensä kuitata varsinkin miehen synttärit ja muut vastaavat juhlat tekemällä lahjan tilalle keittiössä jonkinlaisen yllätyksen. Nyt hiljattain isänpäivän turvauduin taas kokkimetodiin, koska en oikein muutenkaan tiedä, mitä muka ostaisin miehelleni isänpäivälahjaksi (eihän hän ole minun isäni).

Miehen lahja koostui siis aamupalasta, joka sisälsi hänen lempijuttujaan: kananmunia, vaaleaa leipää, hiukan parempaa juustoa, kasviksia, tuoremehua ja hedelmiä. Omaksi iloksi olin lisännyt pöytään vielä paputahnaa sekä Italiasta tuotua appelsiinimarmeladia.  


Tyttären synttäreillekin oli tarjottavien väkertäminen eräänlainen lahja hänelle (tietysti normaalin lahjan lisäksi). Jo kuukausia etukäteen selasimme tytön kanssa Pinterestiä ja etsimme inspiraatiota täydellistä kakkua varten. Lopulta tyttö valitsi prinsessalinnan, joka rakennettiin ensin kaverisynttäreille jäätelöstä ja seuraavana päivänä normaaliin täytekakkutyyliin. Jäätelökakku oli muuten loistava idea lapsille, ja samalla vältyin työläältä kahden eri täytekakun tekemiseltä.

Mikäköhän siinä sitten on, että lahjojen ostaminen on niin vaikeaa? Vaikka tietäisi lahjan saajan harrastukset ja kiinnostuksen kohteet, on tosi vaikeaa ostaa mitään ihmiselle, joka ei tarvitse uutta tavaraa – ja jos tarvitsee, tietää itse paremmin, minkälaista haluaa.



Onneksi omassa lapsuudenperheessäni on jo pitkään ollut vallalla käytäntö pitää lahjat vähänlaisina. Oma isukkini tyytyy isänpäivänä, synttärinä ja nimpparina suklaalevyyn ja lasten askartelemaan korttiin, eikä joululahjoistakaan tarvitse ottaa isompaa painetta. Kannatan itsekin ajatusta, että yhdessäolo ja syöminen ovat jo lahja sinänsä, ja sen päälle mahdollisesti tulevat tavarat bonusta.