tiistai 30. elokuuta 2016

Mangoldia ja kurpitsaa

Olen tänä kesänä tehnyt taas erilaisia kokeiluja mangoldin kanssa. Tänä vuonna ne taas kasvavat, kun viime vuonna sato jäi ilmeisesti kylmän kesän takia olemattomaksi, ja senkin vähän söivät peurat. Nyt olen verkottanut istutukseni niin tarmokkaasti, että peurat saavat etsiä mussutettavansa muualta.


Toinen mielenkiintoinen raaka-aine on myskikuripitsa. Sehän on nyt kovasti pinnalla ruokamaailmassa, mutta itse en ollut koskaan aiemmin syönyt tai ainakaan ostanut myskikurpitsaa. Varmaan siksi, että useimpina syksyinä meillä on tullut omasta takaa jättikurpitsaa niin paljon, etten ole kokenut tarvetta ostaa kurpitsaa kaupasta.

Pilkoin myskikurpitsan paloiksi ja paahdoin sen uunissa. Tein siitä salaatin mangoldin, oman maan pensaspapujen, pähkinöiden ja siementen kera. Yritin käyttää kurpitsan omia siemeniä, mutta jostain syystä en saanut niistä ihan niin rapeita kuin olisin toivonut, tälläkään kertaa. Tekisi mieli käyttää siemenetkin hyväksi kurpitsasta, mutta jotenkin ne jäävät minulla aina vähän nahkeiksi.


Myskikurpitsa-mangoldisalaatti

1 myskikurpitsa
mangoldin lehtiä
tuoreita yrttejä
oliiviöljyä
vihreitä papuja, esim. pensaspapuja
savupaprikajauhetta
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi
cashew-pähkinöitä
kurpitsansiemeniä (kurpitsasta otettuja tai kaupan)

Kuori ja pilko kurpitsa ja poista sen siemenet. Pyörittele palat oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunissa 200 asteessa, kunnes ne saavat vähän väriä. Pese ja revi mangoldin lehdet ja asettele salaattikulhoon tai vatiin. Pilko valkosipulinkynsi ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää pannulle siemenet sekä savupaprikajauhetta. Kun kurpitsat ovat valmiit, asettele ne mangoldin lehtien päälle ja ripottele pinnalle siemenet. Lisää vielä cashew-pähkinät, pavut ja yrttejä sekä mausta oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoile. 

lauantai 13. elokuuta 2016

Puutarhanhoito – kallista vai halpaa?

Meillä on uuden perennapenkin reunakiveys ollut jo aikapäivää valmis, ja hiljattain saatiin myös hankittua kuorma multaa. Sitä myöten päästiin myös istutuspuuhiin, ja ruohonleikkuuta hankaloittanut ruukkuarmeija nurmikolta on poissa. Ruukutin alkukesästä paitsi oman pihan rikkaruohottuneita perennoja, myös tästä lähikyliltä eräästä puutarhasta saamiani sekalaisia perennoja. Innostuin tästä perennareissusta niin, että aloin jopa pohdiskella vähän tarkemmin omaa puutarhafilosofiaani.

                                                       
Puutarhaanhan (ja kotiinkin) saisi kaikkea, jos vaan haluaisi maksaa. Itse olen kuitenkin innostunut tekemään kaunista siitä, mitä on. Aluksi esimerkiksi suunnittelin, että uuteen kukkapenkkiini tulisi lähinnä pastellinsävyisiä ja romanttisia kukkia, mutta jotenkin aina käy niin, että keltaisia kukkia vain tulee jostain. En mitenkään raaski heittää kompostiin esimerkiksi aivan hyviä kevätvuohenjuuren tai kultapallon taimia vain siksi, että ne ovat keltaisia, joten olen päättänyt antaa kaikkien kukkien kukkia puutarhassani. Vielä hetki sitten ajattelin siirtäväni niitä sitten myöhemmin jotenkin paremmin värien mukaan toisiin penkkeihin, mutta saapa nähdä. Minusta alkaa tuntua, että sekalainen ja monivärinen puutarha sopii minulle parhaiten.



Pienellä budjetilla tehty puutarha (tai koti) saattaakin olla kokoelma sitä, mitä on tullut vastaan. Kasvien metsästykseen ja keräilyyn liittyy kuitenkin vähän samanlaista viehätystä kuin kirppareilla kiertelyyn. Tulee hyvä mieli halvasta tai ilmaisesta löydöstä, mutta samalla tulee vastaan sellaisiakin kasvituttavuuksia, joita ei ehkä muuten olisi tullut harkinneeksi. Meille esimerkiksi tuli yllä mainitulta perennareissulta huiskunauhus, jota yritin koko kesän tunnistaa. Onneksi lopulta sainkin sen nimen selville, sillä kävi ilmi, että se leviää nopeasti ja kasvaa pensaaksi, enkä sitten lopulta laittanutkaan sitä kukkapenkkiin vaan muualle pihalle.


Toisaalta kasvien haaliminen sieltä täältä voi joskus vastata yllättävänkin hyvin tarpeeseen. Olin esimerkiksi juuri hiljattain haaveillut, että saisinpa puutarhaani jostakin rohtosuopayrttiä, ja hiukan myöhemmin totesin ruukkuviljelmien yhden tunnistamattoman taimen olevan juuri sitä.



Yksi hankala puoli kasvien vaihtamisessa naapurien kesken kuitenkin on. Nimittäin pitää olla aika tarkkana, ettei kenenkään puutarhasta leviä omille maille esimerkiksi lehtokotiloita tai vaikeita rikkaruohoja. Itse en ole kovin hanakasti jakanut kasvejani muille, koska meillä kasvaa vähän joka puolella vuohenputkea, ja siitä on vaikea, jollei mahdoton päästä eroon. Yksi vaihtoehto edulliseen puutarhanhoitoon onkin siemenestä kasvattaminen, jolloin epäpuhtauksia ei kasvin mukana tule. Siinä onkin minulle vielä yksi uusi harrastus, jota toivon mukaan pääsen jo nyt syksyllä kokeilemaan – siemenet on jo tilattuna!