tiistai 24. toukokuuta 2016

Instagramia, synttäreitä ja pihapuuhia

Minä olen hiukan jäärä mitä tulee uuteen tekniikkaan. Älypuhelimen hankin jälkijunassa, enkä vieläkään ole oikein oppinut käyttämään sitä juuri muuhun kuin soittamiseen ja nettisurffailuun. Olen sitä mieltä, että tosielämä kärsii, jos viettää liian paljon aikaa kännykkä kourassa. Onhan siellä älymaailmassakin toki tosielämää, mutta itseäni jatkuva somessa oleminen lähinnä stressaa. Se vie ainakin minulta keskittymiskykyä tärkeämmiltä asioilta. Esimerkiksi yhteisessä ruokapöydässä häiritsee, jos ruokaseuralainen vain kuvaa annoksia eikä keskity ruokaan ja seuraan.


Lisäksi koen satunnaisten some-julkaisujeni luovan jossain määrin epäaitoa kuvaa minusta. Lyhyessä Facebook-päivityksessä tai Instagram-kuvassa saa näytettyä asiasta vain sen yhden puolen, eikä se kerro koko totuutta. Blogissa mukana on sentään (pitkähkö) teksti, jossa voi eritellä ajatuksiaan, mutta Instagramin kuvat tuntuvat minusta usein irrallisilta ja merkityksettömiltä.

Mutta asialla on toki toinenkin puoli. Tämä blogi on ollut minulle pitkään mieluinen harrastus, mutta harmikseni ehdin päivittää sitä paljon paljon harvemmin kuin haluaisin. Kun toisen lapsen syntymän myötä vapaa-aika on radikaalisti vähentynyt, olen päättänyt karsia tekemisiäni siten, että se hyödyttää kokonaisuutta. Koska päätin kevättalvella yöuniani varjellakseni rajoittaa netissä istumista iltaisin (on muuten toiminut!), ei blogiaikaa tunnu enää oikein olevan.

Pihaa on nyt keväällä tasoiteltu paremmaksi alustaksi nurmikolle, homma kun jäi sateisen viime kesän vuoksi kesken. 

En kuitenkaan halua lopettaa bloggausta tai ylipäänsä elämästäni kertomista kokonaan, joten ajattelin antaa Instagramille vielä uuden mahdollisuuden. Olen päivitellyt tiliäni laiskanlaisesti puolisentoista vuotta, mutta ehkä tili nyt jatkossa alkaa vilkastua. Blogiin kirjoittelen jatkossakin aina, kun on enemmän asiaa tai aikaa.



Muuten meillä on viime aikoina edelleen nautittu lämpimistä päivistä. Kuopuksen synttäreitä vietettiin koleassa ja sateisessa säässä, mutta sen jälkeen on taas tehty pihahommia antaumuksella. Pikkumies on suloistakin suloisempi, kun ”auttaa” lajittelemalla ja maistelemalla multakokkareita ja on ulkoilun jälkeen yltä päältä tomussa. Hienoa vastustuskyvyn kasvattamista! Isosiskon kanssa taas käydään päivittäisiä neuvotteluja siitä, milloin pihalle pitäisi laittaa päälle kotivaatteet ja missä tilanteissa voi käyttää prinsessamekkoja.


Lapsen synttäreillä oli muuten tarjolla tällainen hieno paprikoista tehty juna, jossa tarjoiltiin mm. porkkanatikkuja, leipäjuustoa ja kukkakaalia dipattaviksi. Idean nappasin Pinterestistä, saa omia. Ai niin, ja se Insta. Tervetuloa seuraajaksi, tuosta sivupalkista löytyy meikäläisen tili nimellä ihanatalomaalla. 

perjantai 6. toukokuuta 2016

Kevät tuli!

Samaa tahtia kun ilmat ovat lämmenneet ja aurinko paistaa, meillä on heitetty henkistä talviturkkia menemään. Koko talvi on mennyt lähinnä rutiineja pyörittäessä, mutta nyt olemme kaivautuneet talviuniltamme ja alkaneet vimmatusti puuhastella niin talossa kuin pihalla.



Ensimmäiseksi iski remontti-innostus. Peräkammarihan on ollut omissa oloissaan syksystä asti, jolloin lattia saatiin paikoilleen. Sen jälkeen ei kenenkään ole tehnyt mieli edes kurkistaa koko huoneeseen. Vapun tienoilla kuitenkin rappasin uunin uudestaan antiikkilaastilla, ja seuraavaksi on vuorossa lattian hiontaa ja seinien levytystä huokolevyillä. Näyttää uhkaavasti siltä, että huone saattaa joskus valmistua.



Pihalla oleilu on muuttunut paljon helpommaksi koko porukalla, kun vauvankin voi antaa kontata kuivassa maassa ja leikkiä ilman hanskoja. Vauva istuskelee ihmeissään hiekkalaatikolla ja antaa hiekan valua sormiensa välistä tai nyhtää nurmikolta ruohoa. Ainakin yksi ateria päivässä on tullut nautittua pihalla, ja mikäs sen helpompaa, kun kenenkään ei tarvitse kuopuksen jäljiltä siivota lattiaa. Samalla on tullut edistettyä projekteja vähän siellä sun täällä. Lapsille hankittiin leikkimökki. Kiviaita on pidentynyt enemmän kuin metrillä, huonossa paikassa kasvanut luumupuu ja saskatoonit on kaadettu ja pihaa on tasoitettu. Lastenhuoneeseen tulevaa vanhaa pulpettia on alettu rapsutella vanhoista maaleista. Linnutkin ovat saaneet pari uutta pönttöä.



Viljelyhommia en ole vielä ehtinyt valmistella, enkä edes stressata niistä. Tänä vuonna kasvatettavia kasveja sujahtaa ainoastaan laatikoihin, joten työtä on paljon vähemmän kuin varsinaisen kasvimaan kanssa.




Tuntuuko kenestäkään muusta, että tämä hiukan yllättäen saapunut kesä saa pään aivan pyörälle? Itse enää hädin tuskin muistan, että vasta reilu viikko sitten kaivettiin varastosta lapsen päälle uudestaan talvihaalaria, kun ulkona satoi räntää ja lämpömittari näytti nollakeliä…