perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäismunien koristelua

Ajattelin, että tytär olisi tänä vuonna jo sen verran iso, että pääsiäismunien koristelu onnistuu, ja oikeassa olin. Ihan turhaan olin ensin harkinnut ostavani jotain styrox-munia, kun tyhjäksi puhalletut kananmunatkin pysyivät 3,5-vuotiaan käsissä hienosti.



Olen itse oppinut kananmunien tyhjäksi puhaltamisen äidiltäni, joten oli hienoa päästä opettamaan perinne eteenpäin. Tällä kertaa koristelimme munia tusseilla.


Munat tyhjennetään tekemällä kumpaankin päähän pieni reikä neulalla ja puhaltamalla tyhjäksi. Koristelun helpottamiseksi tökkäsimme rei’istä läpi grillivartaiden tekemiseen tarkoitetun puutikun, josta oli hyvä pitää kiinni.



En oikein keksinyt hyvää tapaa pujottaa muniin ripustusnarua, joten jätimme munat kököttämään tikun nokkaan ja tökkäsimme ne rairuohon korvikkeisiimme, herneenversoihin, auringonkukanversoihin ja minttupuskaan.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Karviaisia kakussa

Tähän aikaan vuodesta meillä alkaa pakastimesta jo pohja häämöttää, ja marjoja joudutaan ostamaan kaupasta. Mutta karviaisia siellä vielä on, ehkä siksi, että ne eivät pakastettuina varsinaisesti kuulu lempimarjoihini. Tänään kokeilin laittaa karviaisia kakkuun, ja täytyypä heti julistaa, että uusi klassikko on syntynyt. Vaikka ensin tuntui, että kakusta tuli hiukan liiankin kirpeä, pistelimme koko kakun kolmeen pekkaan miehen ja tyttären kanssa samana päivänä.


Erityisen hyvää kakku oli käytyään pari tuntia jääkaapissa, joten jos vain maltaa odottaa, kannattaa kakku jäähdyttää kunnolla ennen nauttimista. Kaipasin sen kylkeen ensin myös jonkinlaista vaniljakastiketta, mutta kylmänä nautittuna en muuttaisi siitä enää mitään.


Tämä on muuten muunnelma taannoisesta raparperikakustani, joka oli sekin hyvää mutta jää kyllä tälle kakulle kakkoseksi mennen tullen.

Karviaiskakku

16 taatelia
1 banaani
3 munaa
1 dl oliiviöljyä
2 dl kaurajauhoja
0,5 dl tattarijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl muscovado-sokeria
0,5 l (punaisia) karviaisia

Soseuta taatelit ja banaani esim. monitoimikoneessa. Lisää muut aineet, leivinjauhe jauhoihin sekoitettuna. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka ja paista uunissa 175 asteessa n. 45 minuuttia. Jäähdytä hyvin ja tarjoile. 

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kuuset kumoon ja omenapuun oksat poikki

Meidän pihamaa on muuttunut risusavotaksi, nimittäin mies innostui isäni kanssa kaatamaan pihasta pari isoa kuusta. Ne olivat jo huonossa kunnossa, joten miesväki oli sitä mieltä, että ne on parempi kaataa ajoissa. Minähän aina pehmoilen näiden puunkaatohommien kanssa, koska kaadetut puut, varsinkin isot, ovat niin surullisia, mutta alistuin kuitenkin kaatoon järkipuheella. Onneksi nämä olivat kuusia, koska lempipuitani koivuja en malttaisi antaa kaataa ollenkaan.




Minäkin innostuin puuhommiin, mutta vähän eri merkeissä, nimittäin leikkasin tänä vuonna omenapuita ensimmäistä kertaa. Menneinä vuosina äiti tai mies ovat hoitaneet homman, ja aika monena vuonna leikkaus on jäänyt tekemättäkin. Nyt päätin uskaltautua puuhaan ihan itse.



Varustauduin lukemalla netistä muutaman ohjeen omenapuiden leikkaukseen. Selkeimmiltä tuntuivat kuvalliset ohjeet, joissa oli piirrettyyn puuhun merkitty, mitkä oksat pitäisi poistaa. Katselin myös muiden pihojen omenapuita sillä silmällä ja totesin, että omamme kasvavat kyllä ihan väärään suuntaan eli lähinnä ylöspäin. Silti tuntui hirmu vaikealta nähdä omasta puusta, mitä siitä pitäisi leikata.


Aluksi kieltämättä jännitti tarttua oksasaksiin, mutta kun ensin uskaltauduin napsimaan ilmiselvästi ”väärin” eli sisälle tai ristiin kasvavia oksia pois, meinasi puuhaan tulla himo. En enää ihmettele miestä, joka viime vuonna innostui karsimaan yhden puun melkein kaljuksi. Kyllä kai sekin puu toipuu, mutta yritin tällä kertaa olla vähän varovaisempi. Otin myös ohjenuoraksi oksien taivuttelun, niin ettei tarvitsisi leikata niin paljon.


Yksi puista oli päässyt hujahtamaan melkein pensaaksi. Nyt tein oksistoon enemmän tilaa, mutta siltikin se on vielä hiukan puska. Kaikkien puiden leikkaus jäi vielä kesken, koska pitää käydä ostamassa pitkävartisemmat oksasakset, mutta joka tapauksessa ajattelin olla puille hellävarainen. Tänä vuonna vähän, ja ensi vuonna lisää.

Meillä on käytetty omenapuun oksien painona muun muassa tiileskiven puolikkaita ja betonisia möhkäleitä, jotka roikkuvat oksissa rautalangalla. Meinasin saada leikkuuhommissa kunnon tällin päähäni, kun tuollainen möhkäle oksia heilutellessani putosi ja tippui vain täpärästi pääni ohi. Täytyypä olla varovainen, etteivät moiset moukarit putoile lasten päähän.



Piha näyttää muuten aika erilaiselta nyt, kun pari puuvanhusta on poissa näkymästä. Toki silmä varmasti tottuu nopeasti, varsinkin sitten, kun nämä massiiviset oksakasat ja rungot saadaan pois tieltä.