maanantai 21. marraskuuta 2016

Selviytymisvinkkejä vuoden pimeimpään aikaan

Jostain syystä kuvittelin, että tänä vuonna marraskuu ei pääsisi ottamaan minusta otettaan samoin kuin muutamana edellisenä vuonna. Tällä kertaa perheessä ei ole enää vauvaa, joka kiduttaisi koko perhettä valvottamalla, eikä tarvitse enää onneksi kärsiä raskauspahoinvoinnistakaan. Marraskuu ei ole myöskään ollut yhtä sateinen kuin pari vuotta sitten, jolloin surin kaikkialle tunkevaa kuraa.


Mutta voi pojat, ei se marraskuu ole näköjään helppoa nytkään. Pimeys tunkee luihin ja ytimiin asti, eikä mistään jaksa innostua samalla tavalla kuin normaalisti. Tai mikä nyt sitten on normaalia maassa, jossa puolet vuodesta vietetään pimeydessä, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Jottei menisi synkistelyn puolelle, olen yrittänyt keksiä keinoja, joilla marraskuu tai ylipäänsä vuoden pimein aika tuntuisi helpommalta. Paras olisi tietysti hypätä lentokoneeseen ja palata vasta keväällä, mutta yleensä siihen ei ole mahdollisuutta. Mutta ehkä näistä muistakin keinoista jotain apua on. 


1. Ulkoilu ja liikunta
Hyödyllisintä kai olisi liikkua päivällä, kun on edes vähän valoisaa, mutta illalla pimeässä ulos lähteminen on sekin hyvä keino kaamosta vastaan. Yhtään ei tekisi mieli mennä pimeään tuulen ja sateen tuiverrettavaksi, mutta lähes poikkeuksetta olo on palatessa parempi kuin lähtiessä.

2. Ilon löytäminen pienistä asioista
Tänään päätin, että sen sijaan että märehdin sitä, mikä on huonosti, yritänkin keksiä asioita jotka ovat hyvin. Ja onhan niitäkin sentään: kaikki ovat juuri tällä hetkellä terveinä, lämmin sää mahdollistaa vielä mattimyöhäisen puutarhatouhuja ja kohta on joulu. Ei hassumpaa!


3. Aikaa jouluvalmisteluille
Jos joulun aloittaa jo aikaisin marraskuussa, ei tule niin kiire. Askartelimme tyttären kanssa joulukortteja, ja pipareitakin on jo leivottu. Joululaulut keskellä synkeintä marraskuuta ovat kuin lohdullinen lämmin huopa, johon voi kietoutua.


4. Netflix
Siinä missä kesällä kaikki aika kuluu pihalla, nyt marraskuussa on vihdoinkin syytä hyvällä omallatunnolla antautua illalla sohvan vietäväksi ja katsoa Netflixistä (tai telkkarista) sitä omaa suosikkisarjaa tai niitä kaikkia uusia tuttavuuksia, joita ei koskaan muulloin ole aikaa katsoa. Jos rehellisiä ollaan, katsoisin marraskuussa mieluiten aamusta iltaan Gilmoren tyttöjä, mutta sekin jo auttaa, että tietää illalla saavansa paeta toiseen maailmaan edes hetkeksi.

5. Armollisuus
Yritän antaa itselleni vapautuksen tunteesta, että ”pitäisi” tehdä jotain. On ihan ok joskus tuntea itsensä ameebaksi ja syödä vielä toinenkin (tai viides) pala suklaata. Eiköhän vimmainen puuhastelu ja uusien ideoiden tykitys ala taas siinä vaiheessa, kun kevätaurinko alkaa näyttää ensi säteitään.


Sekin on ollut helpottavaa tajuta, että itselläni marraskuun alakulo liittyy aika läheisesti pikkulapsivaiheeseen. Olisi paljon helpompaa, jos tosiaan saisi käyttää kaiken vapaa-aikansa itsensä huoltamiseen, eikä tarvitsisi aamusta iltaan kerätä levällään olevia leluja ja puoliksi käytettyjä vaatteita, jotta koti säilyisi edes jossain määrin ihmisasumuksen näköisenä. Lasten loputon energia tai aamuheräämiset kuudelta eivät myöskään auta asiaa silloin, kun itseltä ovat paristot aivan tyhjinä. Mutta pikkulapsivaiheessa on onneksi se hyvä puoli (ja toki haikeuskin), että vuoden päästä kaikki on jo aivan toisin kuin nyt. 

8 kommenttia:

  1. Marraskuu on kyllä synkin kuukausi, onneksi ollaan jo yli puolen välin. Hyviä vinkkejä sinulla kaamoksen taltuttamiseen. Mä olen itse melkein unohtanut koko marraskuun, koska aloitin hullunmoisen askartelurumban ja se on pitänyt kiireisenä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olikin yhtenä keinona mielessä uppoutuminen johonkin asiaan niin, että olosuhteet unohtuvat, mutta itse en ole nyt oikein kamalasti jaksanut innostua mistään vastaavasta. Tämä joulunalusaikahan olisi kyllä täydellistä kaikenlaiseen askarteluhulluuteen :)

      Poista
  2. Marraskuu on toisaan ollut helpompi kuin yleensä, johtuen niistä ihanista lumiviikoista joita meillä oli. Niistä jaksan vielä iloita ja toivon että jouluksi tulisi lunta koska kyllä se vain niin on että se tuo sitä valoa niin paljon lisää että mieli kirkastuu kummasti.
    Ny ihan kohta ollaan jo joulukuussa ja sehän tunnetusti menee ihan hujauksessa!

    Minulle tammikuu on sitten sitkeää kuin tervassa uiminen kun ei ole mitään mitä odottaa ja josta innostua. Vielä ei ole valoa eikä kevään odotusta vaan se tuntuu sellaiselta pitkältä mömmöltä koko lopputalvi etenkin jos lumesta ei ole tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän ennuste näyttää, että pakkasia olisi pikkuhiljaa tulossa, jee! Hassu juttu että mulle taas tammikuu on yleensä helpompi, silloin ollaan jo voiton puolella. Lisäksi on jo kaikkia sellaisia pieniä kevään merkkejä kuin tulppaanit, joista innostua.

      Poista
  3. Ah, on tämä vaan semmoista selviytymistä yleensä tämä vuodenaika. Vaikkakin täytyy sanoa, että vuosi vuodelta paremmin. Tällaiset listaukset auttavat - erityisesti tuo armollisuus, eli viimeinen kohdistasi, on tosi hyvä muistaa, kun tekisi mieli alkaa kärvistellä sen kanssa, että asiat ovat huonosti tai ei saa mitään aikaiseksi. Tsemppiä kaamokseen ja joulun laittoon paljon hyvää energiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä. Hassua tavallaan, että ihminen on niin riippuvainen vaikkapa säistä, mutta nyt kun on taas pakkasta ja ihan hiukan, heti alkaa helpottaa. Täällä maalla ne säät jotekin korostuvat.

      Poista
  4. Kerronpa vielä yhden vinkin: Olla onnellinen tilanteestaan ja lakata valittamasta. Antaa rahaa sitä tarvitseville esim. turvapaikanhakijoille, Aleppoon, maamme vähävaraisille, asunnottomille.
    Ajatella niitä joiden talvi ja joulu on yksinäinen; lapsettomia, tahattomasti sinkkuja, muuten yksinäisiä ja omaan tilanteeseensa tyytymättömiä.

    Miettiä sitten vielä kannattaako sitä olla niin onneton yhdestä marraskuusta. Niitä kun tulee joka vuosi, halusit tai et.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kiitollisuus ja esim. turvapaikanhakijoiden ja muiden hädänalaisten tukeminen ovat hieno homma. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että vastakkainasettelu olisi jotenkin tarpeellista. Se, että keskustelee kaamoksesta, ei tarkoita automaattisesti, etteikö välittäisi yksinäisistä tai auttaisi muuten lähimmäisiään. Itselläni marraskuu ja vuoden pimein aika on mennyt aika hyvissä merkeissä, toivottavasti sinullakin!

      Poista