sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

NPK – Puutarhan lannoittajan ABC

Havahduin miettimään puutarhan lannoitusasioita vähän tarkemmin hiljattain, kun kellastuneista lehdistä huomasin, että tämän kesän viljelyksiltä puuttui typpeä. Meillä lannoitetaan oikeastaan yksinomaan luonnosta peräisin olevilla lannoitteilla, eli suomeksi sanottuna kompostoidulla lannalla ja kompostilla. Vain joillekin kesäkukille olen joskus ostanut synteettistä lannoitetta.


Periaatteessahan lannoittaminen on yksinkertaista: kasville annetaan tarpeeksi ravinteita, ja sitten se kasvaa kohisten ja tuottaa hedelmiä. Jos kuitenkin erehtyy lukemaan typestä (N), fosforista (P) ja kaliumista (K) lisää, alkaa pää mennä pyörälle. Mistä voin tietää ensinnäkin sen, mitä noista kolmesta kasvi milloinkin tarvitsee ja toiseksi, mistä tiedän, miten paljon niitä missäkin lannassa tai kompostissa on, jos en halua käyttää kaupan synteettisiä täsmälannoitteita?


Tähän asti olen yrittänyt panostaa kasvimaan tai laatikoiden maan esilannoitukseen niin paljon, ettei kesän mittaan enää tarvitsisi lisätä lannoitetta. Käytännössä olen lapioinut mullan tai saven sekaan näppituntumalla lantaa ja sekoittanut kaiken yhteen. Tämä taktiikka onkin toiminut hyvin, eikä ole tarvinnut sen enempää pohtia, mitä ravinteita mikäkin kasvi kaipaa. Nyt kun kasvit kuitenkin alkoivat voida silminnähden huonosti, oli pakko alkaa perehtyä eri ravinteisiin.

Lannoittaminen tuntuikin hiukan vaikeammalta jälkikäteen, koska lantaa (vaikka kompostoitunutta onkin) ei tehnyt mieli heitellä kasvien päälle miten vain, ja maahan sitä taas oli vaikea enää sekoittaa. Päädyin kokeilemaan kahta eri keinoa, joista toinen voi äkkiseltään tuntu vähän ällöttävältäkin. Ensimmäinen oli nostella kompostoitunutta lantaa kasvien juurille ja toivoa, että kastelu- ja sadevesi kuljettaa ravinteet alas. Toinen oli lannoite nimeltään kultavesi, eli vedellä laimennettua virtsaa. Heti syötäväksi tulevia kasviksia ei välttämättä pissalla tekisi mieli lannoittaa, mutta esimerkiksi kesäkurpitsalle, jonka hedelmistä ei siinä vaiheessa vielä ollut havaintoa, kaatelin kultavettä ihan hyvillä mielin.


Toinen hankala asia lannoittamisessa on määrä. Mistä tietää, miten paljon lannoitetta millekin kasville pitää antaa? Lueskelen kyllä kirjoista, mikä kasvi viihtyy  minkäkinlaisessa maassa, mutta käytännössä lannoittamiseni perustuu arvailuihin. Eläinten lantaa kun käyttää, mukana on aina myös jonkinlaista kuiviketta, joten lannan vahvuutta ei varmaan edes pysty tietämään tarkalleen. Ja vielä kun eri eläimistä tulee erilaista lantaa.


Sitten on vielä sekin hankaluus, että kasveille pitäisi antaa syyslannoitus, paitsi joidenkin mielestä ei pitäisi, etteivät ravinteet valu syyssateiden mukana hukkaan. Ja syksyllä ei kuulemma myöskään pitäisi antaa typpeä, ettei kasvi innostu kasvamaan talvea vasten liikaa. Mutta miten ihmeessä olla antamatta typpeä, kun karjanlanta ja komposti sitä joka tapauksessa sisältävät? Käytännössä roiskin monivuotisten pensaiden juurelle lantaa syksyisin mututuntumalla, ja mieluummin syksyllä kuin keväällä, koska keväällä ei ole muilta puutarhatöiltä aikaa. Jätämme myös syksyllä lehdet pääosin haravoimatta, jotta ne hajoaisivat nurmikolle lannoittamaan maata. Laiskuus ja muut kiireet ovat toki tähän toinen syy.


Pari päivää sitten innostuin vielä kokeilemaan sellaistakin lannoitetta kuin nokkoskäytettä. Nokkosia liotetaan vedessä viikko pari ja nestettä kaadetaan kasveille laimennettuna. Vielä käyte ei ole tullut valmiiksi, mutta ajatus tuntuu mukavalta, varsinkin kuin sain upotettua käytteeseen rikkaruohona maasta kaivamiani nokkosia.

Mitenkäs teillä lannoitetaan? Onko kellään hyväksi havaittuja vinkkejä tai kantapään kautta koettuja opetuksia?

2 kommenttia:

  1. Itse olen kovasti yrittänyt lannoitella komposti, nokkosvesi ja kaupasta ostettu ekologinen tomaattilannoitevsekö tänä vuonna kanankakkaa kesäkukille. En ymmärrä NPK ta tarpeeksi ja teen mututuntumalla mutta voisi nuo kasvit paremminkin voida. Nokkosveden haju on kauhea mut toimii. Pissa on kuulema loistava ainakin tomaateille, tuntuu vaan vähän oudolta kaadellla pissaa kasvoille mut se on ainakin ekologista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se oudolta tuntuu, mutta ainakin syreenipensaat kukki meillä ihan hulluna tänä vuonna kun pissalla lannoitettiin. Nokkosvesitesti jäi mulla sittenkin tekemättä, ämpärin pohjassa oli reikä ja vesi valui siitä huomaamatta pois. En jaksanut ryhtyä enää uudestaan.

      Poista