keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Uusi kukkapenkki ja järjetön puutarhainnostus

Nyt me sitten ryhdyttiin siihen – nimittäin tekemään kukkapenkkiä, josta haaveilin viime kesänä. Kivireunuksista kohopenkkiä, jossa olisi tilaa kasvattaa perennoja. Pihalla on ollut useampikin kukkapenkki, mutta koska koko tontti on puolivillissä tilassa (talon oltua vuosikymmeniä tyhjillään ennen kuin se taas otettiin käyttöön vuosituhannen alussa), on rikkaruohojenkin määrä melkoinen. Niinpä jokainen kukkapenkki on muutamassa vuodessa muuttunut niin rikkaruohojen valtaamaksi, ettei pelastamisesta ole enää ollut toiveita. Ja voin kyllä myöntää, että olen myös ollut huono pitämään penkeistä huolta.


Tämän kesän puutarhaprojektien listalla ovat olleet kukkapenkki ja patio, ja koska patio tuntui työläämmältä, saimme yhtenä päivänä inspiraation alkaa tehdä kukkapenkkiä. Meillä muuten projektit menevät aina juuri näin. Ensin suunnitellaan järjellä, mitä olisi kiireellisintä tehdä ensin, mutta sitten kuitenkin tehdään jotain ihan muuta aina sen mukaan, mihin joku perheenjäsen innostuu ja mihin saa muut mukaansa. Ja hyvä niin, kunhan suunta on etenevä.



Tässä projektissa hauskaa onkin se, että kaikki ovat asiasta yhtä innoissaan. Äitinikin oli projektista kuultuaan heti juonessa mukana ja tuli kanssani kaivamaan pihan rikkaruohoryteiköistä perennoja. Taktiikkamme on se, että jaamme juuripaakut sopivan pieniksi taimiksi ja putsaamme samalla juuret mahdollisimman tarkkaan rikkaruohojen juurista. Aika vaikea tehtävä muuten, varsinkin kun monen kasvin juuripaakut näyttävät olevan niin tiivistä tavaraa, että niiden sisällä voisi hyvinkin salamatkustaa joku ilkeä juolavehnän tai vuohenputken juuri. Istutamme taimet ensin suuriin ruukkuihin, joita aiomme pitää kasvamassa koko kesän pihalla. Kesän aikana mahdollisten rikkaruohojenkin luulisi nousevan esiin, ja ruukuissa ne on helpompi kitkeä ja pitää hallinnassa kuin varsinaisessa kukkapenkissä. Syksyllä taimet sitten istutetaan (siihen mennessä toivottavasti) valmiiseen penkkiin. Tähän mennessä on tullut pelastettua keltapäivänliljoja, kuunliljoja ja syysleimuja, ja äidin luona ruukuissa odottaa jo valmiiksi pelastettuina harmaamalvikkia ja ukonhattua.


Itse penkki on saanut ja tulee saamaan paljolti innoitusta myös miehen kivenraahausharrastuksesta. Tällä pihallahan kiviä riittää, joten oli aika selvää, että niitä käytetään myös kukkapenkkiin. Tässä vaiheessa kivillä on vasta hahmoteltu suunnilleen penkin muotoa, mutta lopulliseen versioon kiviä tulee alakerrokseen vielä toinen vierekkäinen rivi ja niiden päälle ainakin yksi ylempi kerros.


Penkin pohjalle tuli sanomalehteä ja aaltopahvia. Vaikka laitoin lehtiä mielestäni reilusti, jo nyt alkoi hiukan jännittää, mahtaako niitä sittenkään olla vuohenputkea ajatellen riittävästi. Ainakin kivien alta ulospäin pitää vielä lisätä lehtiä, että saadaan penkille kunnon reunus. Penkille on jo levitetty kompostimultaa ohut kerros, jotta lehdet eivät lentäisi tiehensä tuulen mukana, joten lisälehtien laittaminen vaatisi hiukan ylimääräistä työtä.


Kukkapenkin myötä ja muutenkin tänä kesänä olen hullaantunut puutarhastamme lopullisesti myös kokonaisuutena. Aiemmin olen ollut innostunut lähinnä viljelemään kasviksia, mutta nyt mietin enemmän puutarhan eri alueita ja niiden tunnelmia. Olen myös koko alkukesän repinyt hulluna rikkaruohoja pensaiden alta ja muista paikoista, joihin ei pääse ruohonleikkurilla. Ei taida olla sattumaa, että puutarhakärpänen pääsi lopullisesti iskemään vasta nyt, olenhan täällä viettämästämme neljästi vuodesta suurimman osan ollut joko raskaana tai hoitanut jompaakumpaa vauvaa. Ensi kesänä meidän nuorimmainenkin osaa jo ehkä hiukan auttaa hommissa omine lapioineen! 

4 kommenttia:

  1. Ihanat akileijat. Yksi kesäkuun suosikeistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijat ovat minunkin suosikkejani. Meillä ne vaan nykyisellään kasvavat ihan missä sattuu pitkin pihaa, joten tarkoitus olisi saada niistä ainakin osa kukkapenkkiin.

      Poista
  2. Olet selvästi saanut puutarhakuumeen. Se on useimmiten parantumaton ja kroonistuva tauti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin taitaa olla :) Mitä enemmän mulla on aikaa, sitä enemmän haluaisin käyttää sitä puutarhassa. Tavallaan ihanaa, että meidän puutarhassa on vielä niin paljon keskeneräistä ja laitettavaa ja pää on ideoita täynnä.

      Poista