tiistai 24. toukokuuta 2016

Instagramia, synttäreitä ja pihapuuhia

Minä olen hiukan jäärä mitä tulee uuteen tekniikkaan. Älypuhelimen hankin jälkijunassa, enkä vieläkään ole oikein oppinut käyttämään sitä juuri muuhun kuin soittamiseen ja nettisurffailuun. Olen sitä mieltä, että tosielämä kärsii, jos viettää liian paljon aikaa kännykkä kourassa. Onhan siellä älymaailmassakin toki tosielämää, mutta itseäni jatkuva somessa oleminen lähinnä stressaa. Se vie ainakin minulta keskittymiskykyä tärkeämmiltä asioilta. Esimerkiksi yhteisessä ruokapöydässä häiritsee, jos ruokaseuralainen vain kuvaa annoksia eikä keskity ruokaan ja seuraan.


Lisäksi koen satunnaisten some-julkaisujeni luovan jossain määrin epäaitoa kuvaa minusta. Lyhyessä Facebook-päivityksessä tai Instagram-kuvassa saa näytettyä asiasta vain sen yhden puolen, eikä se kerro koko totuutta. Blogissa mukana on sentään (pitkähkö) teksti, jossa voi eritellä ajatuksiaan, mutta Instagramin kuvat tuntuvat minusta usein irrallisilta ja merkityksettömiltä.

Mutta asialla on toki toinenkin puoli. Tämä blogi on ollut minulle pitkään mieluinen harrastus, mutta harmikseni ehdin päivittää sitä paljon paljon harvemmin kuin haluaisin. Kun toisen lapsen syntymän myötä vapaa-aika on radikaalisti vähentynyt, olen päättänyt karsia tekemisiäni siten, että se hyödyttää kokonaisuutta. Koska päätin kevättalvella yöuniani varjellakseni rajoittaa netissä istumista iltaisin (on muuten toiminut!), ei blogiaikaa tunnu enää oikein olevan.

Pihaa on nyt keväällä tasoiteltu paremmaksi alustaksi nurmikolle, homma kun jäi sateisen viime kesän vuoksi kesken. 

En kuitenkaan halua lopettaa bloggausta tai ylipäänsä elämästäni kertomista kokonaan, joten ajattelin antaa Instagramille vielä uuden mahdollisuuden. Olen päivitellyt tiliäni laiskanlaisesti puolisentoista vuotta, mutta ehkä tili nyt jatkossa alkaa vilkastua. Blogiin kirjoittelen jatkossakin aina, kun on enemmän asiaa tai aikaa.



Muuten meillä on viime aikoina edelleen nautittu lämpimistä päivistä. Kuopuksen synttäreitä vietettiin koleassa ja sateisessa säässä, mutta sen jälkeen on taas tehty pihahommia antaumuksella. Pikkumies on suloistakin suloisempi, kun ”auttaa” lajittelemalla ja maistelemalla multakokkareita ja on ulkoilun jälkeen yltä päältä tomussa. Hienoa vastustuskyvyn kasvattamista! Isosiskon kanssa taas käydään päivittäisiä neuvotteluja siitä, milloin pihalle pitäisi laittaa päälle kotivaatteet ja missä tilanteissa voi käyttää prinsessamekkoja.


Lapsen synttäreillä oli muuten tarjolla tällainen hieno paprikoista tehty juna, jossa tarjoiltiin mm. porkkanatikkuja, leipäjuustoa ja kukkakaalia dipattaviksi. Idean nappasin Pinterestistä, saa omia. Ai niin, ja se Insta. Tervetuloa seuraajaksi, tuosta sivupalkista löytyy meikäläisen tili nimellä ihanatalomaalla. 

2 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia somen syövereistä ja niin totta! Minäkin välttelin pitkään kaikkea vähänkin someen liittyvää, älypuhelimista puhumattakaan, kunnes vajaat kolme vuotta sitten annoin pikkusormeni... Ja joo-o, varsinkin se älypuhelin on kyllä niin koukuttava vempain, että välillä ihan ärsyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, älypuhelin voi viedä mennessään jos ei itse pane vastaan. Mä väittäisin että mun somen käyttön on aika hallinnassa ja melko vähäistä, mutta silti jos lapsilta kysyttäisiin, saattaisivat olla eri mieltä. Eihän heistä ole kivaa, että äidin huomio on joskus jossain muualla kuin heissä. Todisteena oman kantani oikeudesta pidän sitä, että aika usein unohdan missä mun puhelin edes on ja havahdun, etten ole katsonut sitä pariin tuntiin.

      Poista