keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Ompelukoneen surinaa

Kaivoin pitkän tauon jälkeen ompelukoneen esiin varastosta ja löysin sille vieläpä paikan, jossa se saa kököttää käyttökertojen välissäkin. Olen havainnut, että ompelukonetta ei kerta kaikkiaan tule käytettyä, jos se täytyy joka kerta erikseen kaivaa esiin ja pakata taas käytön jälkeen takaisin. Harvoin kun mikään ompelus tulee valmiiksi yhdellä istumalla.


Ostin uuden koneen odottaessani esikoista aikomuksenani ommella hänelle mekkoja ja muita ihanuuksia. Sitten tuli väliin kaikenlaisia remontteja, jotka veivät sekä mehut että innostuksen, joten ompelu on jäänyt aika vähäiseksi.


Mutta lapset kasvavat, joten on syytä alkaa pitää kiirettä, jos heille aikoo jotain ommella. Isompana kun heille eivät välttämättä enää äidin ompelukset kelpaa. Aloitin helpoista harjoitteluhommista, nimittäin ompelin tytön nukelle vaipan sekä nukkekodin asukkaille peittoja. Sen jälkeen innostuin ompelemaan vanhasta kirppiskankaanpalasta, tyllistä ja pitsistä tytölle prinsessahameen, nyt kun hän on kovasti prinsessaleikkeihin kallellaan. Näiden leikki- ja nukenvaatteiden ompeleminen oli tosi hauskaa, koska ei tarvinnut käyttää kaavoja eikä stressata lopputuloksesta. Ylipäänsä kaavojen asettelu ja osien leikkaaminen on mielestäni yksi ompelemisen vaikeimmista osista, aika usein kun tuntuu, etteivät palaset sittenkään ommellessa osu kohdilleen niin kuin ohjeessa edellytetään.


Verryttelyjen jälkeen uskaltauduin kaivamaan esille kaavoja ja vaaleanpunaista ruusuflanellia, joka on joskus tullut meille isoäitini varastoista. Olen nyt päättänyt, että koitan ensin käyttää varastossani olevia kankaita ennen kuin ostan uusia, koska uusina ostettujen kankaiden kohdalla koen aina liikaa suorituspaineita, ja siksikin ompelukset menevät mönkään tai jäävät kesken.


Flanellista leikkasin lapselle yökkärihousut Juju-lastenvaatekirjan perushousun kaavalla. Laitoin lahkeisiin kuminauhat, jotta liika pituus ei niissä haittaisi eli ne menevät pidemmän aikaa. Tytär tosin nimesi housut remonttihousuiksi, joten ehkä taidoissa on vielä hiomisen varaa!


Ompelu oli kyllä taas tosi hauskaa. Voi kun olisikin lisää aikaa harrastaa tätä lajia, vaikka vaikeaa se on, kun jaloissa mönkii konttaamista opetteleva touhutassu, joka olisi kiinnostunut painamaan ompelukoneen kaasujalkaan hiukan lisää vauhtia. 

4 kommenttia:

  1. Ihastuttava tuo ruusuflanelli! Söpöjä juttuja olet ommellutkin <3

    Ompeleminen on kyllä niin rentouttavaa ja mukavaa puuhaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Vanhoista kankaista tulee usein vastaan ihania helmiä. Itse en nykyään ostele lainkaan mitään kalliita kankaita edes kirpparilta, vaan halvoilla ja ilmaislöydöillä mennään.

      Poista
  2. Mulla on jääny ompelu Tilda-hahmoihin ja kestovaippoihin, varmaankin siksi, ettei koneelle ole paikkaa, jossa se voisi olla koko ajan esillä. Ihana flanellikangas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en koskaan uskaltautunut ompelemaan kestovaippoja itse, ja hyvä niin, kun nyttemmin ollaan niin laiskistuttu ettei olla niitä edes käytetty...

      Poista