torstai 11. helmikuuta 2016

Matkalla hattarapäästä zen-munkiksi

Toisen lapsen saamisessa suurin muutos on ollut ehkä se, miten hektiseksi arki on muuttunut. Kyllähän yhdenkin lapsen kanssa aika oli kortilla, mutta nyt tuntuu, että keittiön pöydällä, tasoilla ja missä lie lojuvat laskut ovat kaikki aivan kaaoksessa, auton katsastaminen on aina melkein myöhässä ja projektien loppuunsaattaminen tuntuu lähinnä vitsiltä. Myös aistiärsykkeiden määrä lisääntynyt. Kun jaloissa itkee, kiljuu, jokeltaa ja höpöttää pari mukeloa, ovat omat herkät ja hiljaisuutta tarvitsevat hermoni aika ajoin koetuksella.


Koska oman ajan määrä on rajallinen, olen alkanut yrittää karsia elämästä kaikkea turhaa ja päänsisäistä kovalevyä kuormittavaa. Suurin syy tähän on se, että saisin iltaisin unta, koska jos olen jumittanut illan viimeiset tunnit Facebookissa, on ihan taattu, että kieriskelen sängyssä vielä ainakin tunnin valveilla. Tunti sinne tänne ei nyt niin paha olisi, mutta kun perheen pienin herättää joka tapauksessa liian aikaisin, jokainen minuutti unta merkitsee paljon.


Ensimmäisenä kaivoin naftaliinista vanhan meditointi-innostukseni, joka ei kyllä oikeastaan koskaan ole ollut mitään mitä varsinaisesti haluaisin tehdä vaan jotain sellaista, josta tiedän, että se voisi olla minulle hyväksi. Minä olen nimittäin ihminen, joka ei malttaisi edes pestä hampaita ilman, että samaan aikaan on nenä kirjassa.


Toinen uusi rutiinini on ollut jokailtainen nettilakko. Lasten mentyä nukkumaan olen usein sännännyt suoraan koneelle joko blogeissa surffailemaan tai intoilemaan uusista sisustusideoista tai sitten vaan katsomaan jotain sarjaa. Ja kohta onkin vierähtänyt pari tuntia, eikä illassa saa tehtyä yhtään mitään muuta. Nukkumaan mennessä päässä pyörii tuhat asiaa, joista puolet on turhia, osa suorastaan haitallisia mielenrauhan kannalta ja loputkin sellaisia, joita olisi parempi ajatella päiväsaikaan.

Kolmanneksi, vähän kuin siinä sivussa, olen napannut komeroista yksi kerrallaan lastentarvikkeita ja muita tavaroita, joita ei enää tarvita, ja pannut niitä myyntiin nettikirpputoreille. Vanhoja vaatteita olen vienyt jätesäkeittäin keräyslaatikkoon. Jotain on mennyt kaupaksikin, ja ah miten ihanaa onkaan saada talosta turhaa tavaraa pihalle. Tuntuu kuin pääkoppakin olisi pikkuhiljaa paremmin järjestyksessä, kun nurkat tyhjenevät.


Ja vielä viimeisenä päätimme miehen kanssa ottaa uuden rutiinin, että aina kun molemmat ovat illalla kotona, vuoropäivinä kumpikin saa puoli tuntia aikaa käydä lenkillä. Alkuun ei tehnyt yhtään mieli mennä ulos pimeään ja sateeseen, mutta siinä ei kyllä vesi ja kurakaan paljon haittaa, kun pääsee raittiin ilman makuun.

Mielenhallintaprojektini on tuottanut erinomaisen hyvin tulosta. Meditaatiohan on aina ollut vilkkaalle mielelleni äärettömän vaikeaa (no kenellepä ei), mutta sen jälkeen kun tajusin, ettei kyseessä ole suoritus, jossa voisi onnistua tai epäonnistua, on alkanut sujua vähän paremmin. Silläkin uhalla, että kuulostan snobbailevalta wannabe-munkilta, pitää julistaa, että meditaatio näyttää tosiaankin auttavan vähän joka asiaan. Ketutukseen, kiireen tunteeseen, kärsimättömyyteen, levottomuuteen, ärtymykseen, aikaansaamattomuuteen. Toivon, etten enää jatkossa ole niin typerä, että lopettaisin tämän rutiinin taas joskus, kun elämässä alkaa olla helpompaa.


Nettilakko on sekin ollut toimiva, mutta melko vaikea pitää. Tuntuu vähän hätkähdyttävältäkin huomata, miten voimakkaasti somen seireenit huutelevat tietokoneelta ja kännykästä. Varsinkin, kun meillä katsotaan tv-ohjelmatkin netistä. En tiedä, kuinka kauan kokoiltainen nettilakko vielä pitää, mutta ainakin viimeisen tunnin ennen nukkumaanmenoa voisin jatkossakin pyhittää muulle kuin ruutuajalle.

On muuten loppujen lopuksi aika ihanaa, että voi ahdistua jonkin niin ylellisen kuin oman ajan puutteesta. Vielä pari kuukautta sitten olin niin rikki silkasta väsymyksestä, että en osannut toivoa mitään muuta kuin unta. Nyt kun alkaa olla taas muitakin toiveita kuin uni, on elämä selvästi astetta helpompaa! 

4 kommenttia:

  1. No onneksi tosiaan on jo astetta helpompaa <3 Se on kyllä niin totta, että toinen lapsi tuo enemmän kuin kaksinkertaisesti tekijöitä mukaan arkeen. Outoa, mutta niin vain totta!

    Todella hyviä juttuja olet löytänyt illalla rauhoittumiselle - ja juuri sen oman ajan tekemisen priorisoimiselle. Olen aivan samanlainen ilta-ihminen; jos on jotain pientäkin mieltä virittävää illalla vaikka vain klo 19 jälkeen, voi olla, että unet menee. En esim. voi kirjoittaa blogia illalla, sillä yöunet menisivät, kun kirjoittamani asiat jäisivät pyörimään mieleen. Toisella kirjoittaminen voisi puolestaan puhdistaa ajatuksia, ja voisi mennä näin samoin tein nukkumaan hyvillä mielin ;) Jokainen siis tavallaan.

    Minulle aika varma nakki päästä rauhoittumaan on katsoa uutiset tai sitten jotain ajankohtaista keskusteluohjelmaa; vaikka kiinnostaa, niin voi jee, kuinka myös alkaa väsyttää! ;D Mutta tämänkin teen valoisassa huoneessa niin, ettei ole vain valoruutu mustan huoneen keskellä; silläkin olen huomannut vaikutusta.

    Meditaatio olisi minullekin varmasti todella haasteellista. Pitäisi joskus ottaa vain ja harjoitella. Tekisi ihan varmasti hyvää myös minulle, joka muistutan tuota "hampaita pestessäkin nenä kiinni kirjassa" ;) Jos vinkkejä tähän, otan mielelläni vastaan!

    Ja tosiaan tuo ylimääräinen tavara; kuinka se nyt varsinkin lapsien kanssa tuntuu ahdistavan. Ehkä juuri se, että he kantavat niitä joka paikkaan, tyhjentävät hyllyt ja kaapit - ja sitten vielä kaikki lelut lattialla ;) Ymmärrän hyvin, että tyhjentäminen auttaa!

    Olen ollut nyt 15 päivää itse kipeänä, eikä ulos ole päässyt kuin roskat viemään ja postia hakemaan. Voin sanoa, että niin kaipaan liikkumista; vaikka vain pieni kävelylenkki ja vaikka sitten kaatosateessa...! Tällaisissa tilanteissa sitä vain alkaa arvostaa pieniäkin arkisia asioita ihan eri tavalla.

    Toivottavasti teidän perhe pysyy terveenä! Ja olipa kiva kuulla, että uni on tullut ja haasteet on taas askeleen verran kevyemmät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mulla taas noi ajankohtaisohjelmat aiheuttaisi sellaista maailmantuskaa ettei unesta olisi tietoakaan :) Mutta onneksi jokaisella on omat toimivat keinonsa kunhan ne vaan löytää.

      Meditaatioon en tiedä osaanko antaa muita vinkkejä kuin että ala meditoimaan :) Itse olen lukenut vuosien varrella meditaatio-oppaita ja käynyt parilla kurssillakin, mutta aina se on jäänyt. Vasta nyt kun tuntui että todella tarvitsen jotain uusia keinoja rauhoittua, olen onnistunut pitämään tätä rutiinissani vähän pidempään. Paras neuvo jonka itse luin jostain oli se, että tärkeämpää kuin se, miten kauan pystyy keskittymään esim. hengitykseen on se, miten monta kertaa palauttaa vaeltelevan mielensä siihen.

      Mua ei niin kamalasti nykyään ahdista lelut lattialla, koska ne on kuitenkin yleensä nopeasti kerätty pois. Enemmän tuskastuttaa varastot, joissa on jos jonkinmoista turhaa tavaraa. Me ollaan niin huonoja heittämään mitään pois, ja tapa on selvästi periytynyt vanhemmiltani, joten kaikkea "tätä voi vielä tarvita" -tyyppistä roinaa on kahden sukupolven verran :) Olen kyllä itse parantanut tapojani tässä suhteessa.

      Toivon tosiaan että pysytään terveänä ja että teidänkin perhe säästyisi uusilta taudeilta!

      Poista
  2. Suursiivous tavarakaaoksen keskellä tuntuu uskomattoman hyvältä. Kun vielä löytää itselle sopivat keinot mielenrauhaan ja liikuntaan olo vain paranee. Sitten ihmettelee missä sitä oikein oli pitkän aikaa... Väsymys vie niin totaalisesti mukanaan. - Sade

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tähän tavarakaaokseen kaksi syytä (oman hamstrausvimman lisäksi, tietysti!): lapset ja remontti. Lastentavaroita ja vaikka vaatteita kertyy vimmaista vauhtia, ja remontin takia ei ole ollut voimia pitää varastoja järjestyksessä. On aika tavallinen tilanne, että muistan että meillä on jossain koon 27 talvikengät, mutten löydä niitä päiväkausiin. Se vie kamalasti energiaa. Mutta liikuntaa olisi kyllä mahtavaa harrastaa enemmän. Nyt mulla on noi kävelylenkit ja sitten joogaan. Ihan hyvä sekin tähän tilanteeseen mutta olisi kyllä mahtavaa joskus käydä ihan poissa kotoakin harrastamassa jotain.

      Poista