perjantai 26. helmikuuta 2016

Erikoisruokavalio ulkomaanmatkoilla

Varasin tässä hiljattain koko perheelle lennot Italiaan lokakuuksi. Näyttää siis siltä, että ensi syksynä lomailemme samantyylisissä merkeissä kuin viime vuonna Espanjassa, nyt vain maa vaihtuu.


Heti matkan varattuani tuli mieleeni, että mitenkäs pasta ja pizza? Joskus aikana ennen gluteenitonta ruokavaliota olen käynyt Italiassa ja syönyt niin tajuttoman hyvissä ravintoloissa, että pitäisin kyllä aikamoisena pettymyksenä, jos en tällä kertaa saisikaan hyvää ruokaa. Mutta ei hätää: ilmeisesti keliakia on niin yleinen sairaus Italiassa, että valinnanvaraa kyllä löytyy ravintoloissakin. Asia sai kuitenkin pohtimaan matkustamista ruokavaliorajoitteisena yleisemminkin, koska ruoka on ainakin minulle matkailun suuri suola ja jopa suuri syy matkailla, vaikka toisaalta ruoka tekeekin matkustamisesta hiukan hankalaa.


Ensimmäisen periaatteeni matkoilla ollessa on tämä: jousta! Minulla kun ei ole henkeä uhkaavia tai muuten vakavia allergioita, on varaa joskus joustaa. Itse esimerkiksi aloin syödä kalaa Etelä-Amerikassa matkustaessani, koska muuten olisin jäänyt nälkäiseksi. Argentiinassa en vetänyt hernettä nenään pekoninpaloista ruoka-annoksessani, koska eihän se paikallisten mielestä ollut lihaa. En tosin söisi lautasellista spagettia ulkomaillakaan, koska se tietää sen verran ikäviä vatsanväänteitä, että sellaisesta menee loma pilalle.


Toinen syy joustaa on tutustuminen paikalliseen ruokakulttuuriin. Tuntuisi vähän hassulta elää pelkästään ulkkareille suunnattujen ravintoloiden varassa, jotka ovat joka puolella maailmaa samanlaisia. Toisaalta en kyllä itse ole sentään lihaa reissuillani syönyt, vaan paikalliseen ruokaan tutustuminen on rajoittunut kalaan ja kasviksiin.


Toinen periaatteistani matkoilla on pitää aina omia eväitä mukana. Kannan kassissa hedelmiä, myslipatukoita ja pähkinöitä niitä tilanteita varten, kun mistään ei löydy mitään sopivaa syötävää.


Kolmas tärkeä periaate on ennakoida. Mikäli on matkalla maassa, jonka ruokakulttuuri ei sovi omaani, katson etukäteen opaskirjoista tai netistä ravintolavaihtoehtoja. Esimerkiksi Santiago de Chilessä olisi päätynyt syömään valtavia lihapullapatonkeja, jos olisi jättänyt ruokailunsa sattuman varaan, mutta etukäteen etsimällä löysimme ihania kasvisravintoloita. Tässä tullaan tosin taas siihen, että kovin autenttista kuvaa maan ruokakulttuurista emme ehkä saaneet.


Yksi tärkeä oivallus on sekin, että kaikkialla maailmassa ne ruoka-aineet, joita itse välttelee, eivät välttämättä edes kuulu kovin olennaisesti ruokavalioon. Aasia on minulle vielä tuntematonta maaperää, mutta luulisin, että siellä eivät maito ja vilja aiheuttaisi juurikaan ongelmia, eikä kasvissyöjääkään ihmeteltäisi. Sekin on tullut todistettua, että esimerkiksi maitotuotteet muualla kuin Suomessa eivät välttämättä aiheuta lainkaan samalla tavalla vatsanväänteitä. Espanjan lomajäätelöt on siis nautittu ihan hyvillä mielin ja vatsoin.

Neljäs ja tärkein periaate on ruokavalion aiheuttamista pienistä (ja joskus suuremmista) hankaluuksista huolimatta lähteä rohkeasti reissuun. Jotain suuhun pantavaa olen aina löytänyt, kuten eräällä reissulla Malawissa, jossa yhtenä päivänä eteeni kannettiin kolmella peräkkäisellä aterialla paistettuja kananmunia. Reissu taisi muutenkin olla aika kananmunapitoinen, mutta mahtavaa oli silti. 

4 kommenttia:

  1. Ihan pakko kommentoida tuohon maitohavaintoosi. Tiesitkö, että kaikki Suomessa tuotettu maito on ns. A1-proteiinista maitoa kun taas esim. Ranskassa on siirrytty maitoteollisuudessa käyttämään pelkästään perinnerotuja, jotka tuottavat A2-proteiinia. A1-proteiinilla on eläinkokeissa todettu yhteys mm. 1-tyypin diabetekseen ja sitä Suomessa esiintyy eniten - maassa jossa juodaan myös eniten maailmassa A1-maitoa. Moni kärsii maitoallergiasta sekä luulee kärsivänsä laktoosi-intoleranssista, mutta kyse on juuri tuosta A1 proteiinin sopimattomuudesta. Uudessa Seelannissa, Australiassa, USAssa ja Englannissa saa jo A2 maitoa, ja ne viedään kaupoista käsistä. Ja tietenkin Etelä-Euroopassa, jossa suomalaiset maitoallergikot tai laktoosi-intolerantikkot eivät saa mitään oireita. Olen perehtynyt aiheeseen paljon, sillä olen juuri tuolla A1-kaseiinille allerginen ja perheessämme on myös 1-tyypin diabeteksen uhri. Diabetes ei ole suomalaisilla genetiikassa vaan kulttuurinen sairaus: myös maahanmuuttajat sairastuvat siihen Suomessa. Täällä asiasta ei puhuta, mutta ajattelin kertoa tästä, koska suusta suuhun tietoisuus ainoastaan kasvaa ja lasten tulisi välttää Suomessa maidon liikasaantia. Harmi, että oma lapsemme joi poikkeuksellisen paljon maitoa nuorena ja siihenhän meitä opetetaan. Seuraukset ovat kovat. Uusiseelantilainen kirja "The Devil in Milk" kertoo tästä ihmiselle haitallisesta A1-proteiinista ja valitettavasti Suomi komeilee kaikkien tautien (myös osteoporoosi) ykkösmaana, jossa kyseisen maidon kulutus on huipussaan. Sorry vuodatus, mutta aihe pistää minut aina pikkuisen vihaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kuullut tästä proteiiniasiasta, mutten tiennytkään, että on olemassa maita joissa asiaan on havahduttu. Onpa todella mielenkiintoista, miksei Suomessa puhuta tästä asiasta enempää vaikka monet muuta maat ovat asiasta niin hyvin kartalla. Toivonpa, että tuota A2-maitoa tulisi valikoimiin Suomessakin ja ihmiset voisivat äänestää kukkarollaan. Meillä isompi lapsi on ihan omatoimisesti alkanut juoda kauramaitoa mun esimerkikstäni, eikä hänelle ole lehmänmaitoa sen kummemmin tuputettu, vaikka sitä kyllä on tarjolla. Meillä on vielä sellainenkin mahdollisuus, että yksi sukulaisperhe suunnitteli juuri kyytön hankintaa, voitaisiin käydä siellä "lypsyreissuilla". Eikä mitään tarvetta pahoitella vuodatusta, päinvastoin on mukava saada tietoa.

      Poista
  2. Moikka Jaana!

    Todellakin tällä ruokavaliolla mikä itsellänikin on joutuu hieman soveltamaan mitä matkalla tai ihan normipäivänä syö Suomessakin jos lounastaa normi ravintolassa. Mutta aina sitä jollain pärjää.

    Mahtava tieto tuosta kommentista, että voin kokeilla maitotuotteita etelänpänä Euroopassa. Gluteenin kanssa en lähde kikkailemaan, se pilaa loman. Mutta mulla on positiivista kerrottavaa Italiasta sinne matkaavalle ruokarajoittuneelle, että olin 2015 talvella Venetsiassa ja sieltä löytyi useampi ravintola, joka tarjosi gluteenitonta pastaa esimerkiksi. Ja hyvät olivat kastikkeet. Löysin myös kaupan, jossa myytiin luomu+gluteenitonta. Se oli vähän niin kuin Ekolo. Ehkäpä rohkaistun Mallorcalla napsaisemaan palan jätskiä ensi kuussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että voin siis varautua herkutteluun Italiassa. En muuten halua mitenkään yllyttää maitoseikkailuihin Espanjassa mutta itse kyllä olen menestyksekkäästi ahminut jätskiä kahdella lomalla melkein joka päivä. Espanjassakin on muuten aika paljon noita ekokauoppoja, helpottaa kummasti.

      Poista