lauantai 2. tammikuuta 2016

Uuden vuoden lupaus

Mies löysi uudenvuodenaattona taskustaan paperilapun, joka osoittautui vanhaksi tehtävälistaksi. Iloksemme huomasimme, että suurin osa listalla olleista asioista oli tullut jo tehtyä. Niinpä ajattelinkin ensin, että voisin näin vuoden vaihtumisen kunniaksi listata, mitä kaikkea täällä meillä on saatu viime vuonna aikaan.


Mutta enpäs taidakaan. Aloin selata blogin vanhoja postauksia muistaakseni, mitä kaikkea on tullut tehtyä – ja alkoi vain ahdistaa! Ihan kuin olisi lukenut vanhaa angstista päiväkirjaa. Remonttipostauksia katsellessani mieleen hiipi, mitä olisi sittenkin pitänyt tehdä toisin. Taidan siis jättää menneet luettelematta, koska en todellakaan enää halua palata vatvomaan turhia yksityiskohtia.

Ensi vuodellekaan en aio tehdä mitään työsuunnitelmaa, koska elämä on osoittanut, että asiat eivät välttämättä mene suunnitelmien mukaan.


Mitä minä sitten oikein tulin tänne kertomaan? No erään pienen sattumuksen joulun alta. Aatonaattona olimme juuri huokaisseet helpotuksesta, kun kaikki perheenjäsenet olivat kerrankin nukkuneet hyvin ja oli vihdoin aikaa alkaa tehdä joulusiivousta. Mutta sitten kävikin niin, että lapsi kompastui portaissa, löi hampaansa ja halkaisi huulensa. Huuto oli valtava ja verta oli kaikkialla. Ampaisimme äkkiä terveyskeskukseen, ja tuomio oli onneksi, että hätä ei ollut suuren suuri. Toinen etuhammas oli jo melkein irti, joten se otettiin kokonaan pois. Tilalle kasvaa aikanaan uusi hammas.


Joulunpyhät menivät lapsukaisen osalta soseruualla ja pillillä juoden. Piparit ja muut kovat jouluherkut saivat jäädä odottamaan. Sydän meinasi särkyä, kun pikku potilas ei ensimmäisenä iltana jaksanut syödä mitään eikä saanut suu puudutettuna puhuttuakaan, vaan makasi vain hiljaa paikoillaan sohvalla huuli turvoksissa ja katseli lastenohjelmia.


Joulu meni silti oikein leppoisasti, sillä toipuminen on ollut nopeaa. Ennen kaikkea tämä tapaus opetti minulle kuitenkin sen, ettei kannata ottaa omia suunnitelmiaan liian tosissaan. Aina tulee kuitenkin jotain, mikä muuttaa ne. Eikä se haittaa, sellaistahan elämä on. Ja ennen kaikkea tämä (onneksi pieni) tapaturma sai taas muistamaan, mikä on oikeasti tärkeää. Ei se, että meillä olisi koti järjestyksessä ja valmiina tai että jouluksi olisi ehditty siivota kunnolla, vaan se, että kaikki ovat turvassa ja terveinä.

Jos nyt jotain ensi vuodelle siis lupaan, niin sen, että yritän jatkossa muistaa ottaa rennommin ja iloita siitä, mitä minulla jo on. Stressata vähemmän ja elää enemmän tätä päivää.

Hyvää uutta vuotta 2016 myös kaikille teille!


Ps. Kuvat on otettu minun ja tyttären yhteiseltä valokuvausretkeltä omalle kotipihalle, ensimmäiseltä laatuaan. Kolmivuotiaallakin pysyi jo kamera melko hyvin kädessä, vaikka kameran pitäminen paikallaan ja laukaisimen painaminen yhtä aikaa olikin vaikeaa! Nämä kuvat ovat kuitenkin minun ottamiani.
  

10 kommenttia:

  1. Hyvä lupaus! Onnellista uutta vuotta. :)

    VastaaPoista
  2. Tuo lupaus on hyvä. Remonteista puheen ollen. Onko teillä vielä remonttihuone kesken, uskon kyllä että sekin hiljalleen valmistuu. Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä ole remonttihuone vielä valmistumaan päin, on pidetty hiukan remonttitaukoa kun ei ole homma kiinnostanut pätkääkään. Ei ole mikään kiire, valmistuu sitten kun valmistuu. Hyvää alkanutta vuotta sinullekin!

      Poista
  3. Ihana kun toinen niin topakannäköisenä kuvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, äiti ei paljon saanut auttaa tätä pientä valokuvaajaa :)

      Poista
  4. Meidänkin piti rempata kovasti näin joululomalla. No, mies sairastui ensin keuhkoputken tulehdukseen ja nyt taas on lämpöä ja flunssaa, joten jäi se remppaaminen odottamaan. Mutta plussaa siitä, että tänä vuonna meillä ei lapset sairastuneet juuri loman kynnyksellä kuten joskus on käynyt. Koti tuli kylläkin siivottua vain puoliksi, joulu tuli silti. Joten viisaita aatoksia tässäkin postauksessa! Mukavia ja stressittömiä hetkiä uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ihana ajatella että olen saanut sanottua viisaita aatoksia :) On kyllä kurjaa sairastaa jouluna, just kun olisi lomaa ja onhan se joulu muutenkin vain kerran vuodessa. Me muuten intouduttiin imuroimaan leivinuuni joulun jälkeen, joten joulusiivoukseen yleensä kuuluvat hommat voi todistetusti hoitaa muulloinkin kuin ennen joulua ;)

      Poista
  5. Onneksi ei käynyt kaatuessa pahemmin. Niinhän se on, elämää ei koskaan voi suunnitella etukäteen, tai voi, mutta usein suunnitelmat kariutuvat ja tilalle tuleekin jotain ihan muuta - ehkä paljon parempaa.
    Juu, ei stressata tänä vuonna - mukavaa vuoden alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja silti suunnitteleminenkin on aina niin mukavaa. Mä en oikein osaa elää pelkästään hetkessä, on tapana niin innostua kaikesta tulevasta. Mutta kun vain osaisi olla pettymättä sitten kun (jos) kaikki meneekin toisin.

      Poista