sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kirvoja viinimarjapensaissa

Marja-aika on yleensä melkeinpä se paras aika puutarhavuodesta. Kun saa hiipiä illalla viinimarjapensaisiin iltapalalle ja napsia ohi mennessään karviaispuskasta naposteltavaa.


Tänä vuonna vain kävi ikävästi, nimittäin jonkinlaiset lentävät kirvat ovat vallanneet viinimarjapensaamme. Puskat ovat kauttaaltaan täynnä hentoisia vihertäviä ötököitä, joiden jäljiltä lehdet ja marjat ovat tahmeassa tökötissä. Ilta-aikaan pensaiden vierestä ei tee mieli edes kävellä, kun ilma on niin sakeanaan pikkusiivekkäitä, jotka istahtelevat huolettomasti käsivarsille. Saati sitten että tekisi mieli syödä marjoja.


Marjojen poimiminen on tuntunut tänä vuonna muutenkin vähän liian suurelta urakalta, koska vauva on pitänyt äitiään mieluummin muissa puuhissa kuin marjanpoiminnassa. Ajattelinkin aluksi salaa hiukan helpottuneena lyödä hanskat tiskiin ja kaataa pensaiden päälle tuhkaa, jotta kirvoille koittaisi loppu. Mäntysuopavedellä ruiskuttaminen tuntui sekin liian suurelta urakalta, koska kirvoja on aivan älyttömän paljon ja ne ovat pesiytyneet lehtien alapinnoille, joten pelkkä päälipuolinen ruiskutus tuskin auttaisi.


Mutta mies ja äiti olivat vähän energisempiä ja poimittuaan keksivät pestä marjat. Hiukan ylimääräistä työtähän siitä toki tuli, mutta kaikki möhnä lähti tiehensä ja nyt meillä on pakkasessa taas tuttuun tapaan vitamiineja talven varalle.


Tietääkö kukaan sattumalta, miksi kirvat juuri nyt päättivät meille hyökätä? Minkälaiset olosuhteet puutarhassa houkuttelevat kirvoja vai oliko kyse vain huonosta tuurista? 

maanantai 10. elokuuta 2015

Pienen ihmisen nimijuhlat

Meillä on koko viime viikko valmisteltu vauvan nimijuhlia, ja eilen koitti sitten se suuri päivä, kun kokoonnuttiin juhlimaan pientä ihmisenalkua. Ennen juhlia kuvittelin kulkevani kamera kädessä koko juhlien ajan ja ikuistavani jokaisen tilanteen, mutta todellisuudessa hikoilin keittiössä, imetin vauvaa ja säntäilin paikasta toiseen sellaisella kiireellä, että hyvä kun saatiin ”pakolliset” ryhmäkuvat otettua. Kahvipöydästä ehdin kuitenkin napsia muutaman otoksen ennen kuin herkut katosivat parempiin suihin. Miksi nämä juhlat nykyään aina menevätkin niin nopeasti, ettei ehdi edes kunnolla vieraiden kanssa seurustella. 


Makeina herkkuina oli tarjolla raakasuklaakakkua Hesarin reseptillä (muuten hyvää, mutta maistui vähän liikaa taatelilta), salmiakki-sitruunakuppikakkuja, joissa yhdistelin tätä ja tätä reseptiä (ihan hyviä, mutta salmiakki ei minun makuuni maistunut tarpeeksi) sekä äitini tekemää valkosuklaa-juustokakkua, jonka ehdoton kruunu olivat tuoreet marjat.


Koska sää suosi, olimme juhlia varten myös hankkineet erilaisia pihapelejä, kuten mölkyn, kroketin ja tikkataulun vieraiden viihdytykseksi, mutta eipä niitä tainnut juuri kukaan ehtiä pelata. Ehkä sellaiset sopivatkin paremmin iltajuhliin, joissa ehditään istua ulkona ajan kanssa.



Ihanaa muuten, että koti on pitkästä aikaan lattiasta kattoon siisti. Yleensä siivoamme pari huonetta kerrallaan aina likaisimpiin kohtiin keskittyen, kun koko talon siivoaminen kerralla on liian aikaa vievä urakka.

tiistai 4. elokuuta 2015

Harvennusporkkanoita ja peurahuolia

Meillä on tänä vuonna ollut vähän huonoa tuuria kasvimaan kanssa, nimittäin peura kävi yhtenä yönä syömässä lähes kaiken mitä siellä kylmästä kesästä huolimatta kasvoi. Sinne menivät ainakin punajuuret, mangoldit ja lehtikaalit. Harmi juttu, että mies oli juuri ennen peuran vierailua kitkenyt kasvimaalta kaikki rikkaruohot, mikä olikin nyt turha vaiva. Sitten kun saamme kasvimaan jonain vuonna siirrettyä uuteen paikkaan, sen ympärille tehdään myös aita. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa, joten jos jollakulla on hyviä vinkkejä miten peurat saa pidettyä pois kasvimaalta ilman aitaa, otan mielelläni vastaan.


Jostain syystä peuraa eivät kiinnostaneet porkkanat, ja niiden kasvua ei ole haitannut juuri mikään muukaan. Keväällä porkkanoita ensimmäistä kertaa harventaessani jätän niitä yleensä kasvamaan vielä hiukan liian tiheään, jotta toisella harvennuksella kesemmällä saa noukkia maasta jo pöytään pieniä harvennusporkkanoita. Tällä kertaa kehittelin aterian yhtä aikaa sekä porkkanoista että niiden naateista, ja niiden kaveriksi syötiin uusia perunoita. En enää nykyään raaski heittää naatteja pois, mutta pestoa en ole keksinyt niitä ennen tehdä. Idea pestoon tuli Hesarista, mutta ohje omasta päästä, kun kyseinen Hesari ei enää ollut käsillä.


Pikkuporkkanoita ja naattipestoa

Reilu nippu pieniä uusia porkkanoita
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria

Kulhollinen porkkanan naatteja
1,5 dl oliiviöljyä
2 dl auringonkukansiemeniä
3 rkl oluthiivahiutaleita
1 limen mehu
suolaa
pippuria

Pyörittele pestyt porkkanat öljyssä, mausta ja laita uuniin (200 C) paahtumaan kunnes ne saavat hieman väriä. Pese naatit ja tarkista, ettei niissä ole ötököitä. Poista isoimmat varret ja laita naatit öljyn, auringonkukansiementen ja limen mehun kanssa blenderiin tai hienonna sauvasekoittimella. Lisää oluthiivahiutaleet ja mausta suolalla ja pippurilla.