lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kylpyhuone on valmis

Meidän yläkerran uusi kylppäri on ollut jo pitkään käytössä, mutta vasta hiljattain löysin sinne vanhan tavaran liikkeestä peilin, minkä jälkeen huone on alkanut vihdoin tuntua valmiilta. Nyt tulikin sitten aika läväyttää kuvat valmiista kylpyhuoneesta myös tänne.


Ai että kun olen tyytyväinen! Kylpyhuoneeseen tuli juuri sellainen fiilis mitä halusin. Edes modernit laitteet kuten pesukone ja kuivausrumpu tai suihkukaappi eivät himmennä tunnetta liikaa.


Yksi suosikkielementeistäni kylppärissä on allaskaappi, joka tilattiin Puolasta samoin kuin aiemmin esittelemäni vaatekaapit. Tuskailimme allaskaapin kanssa pitkään, koska omaan tyyliin sopivia ei tuntunut löytyvän mistään ja jos löytyi, ne olivat budjetin ulkopuolella. Itsellä ei ollut aikaa lähteä kunnostamaan vanhasta sopivaa, eikä läheltä edes tuntunut löytyvän sopivaa tuunattavaksi. Hyväkuntoiset tuntuivat liian kalliilta siihen nähden, että kaappiin piti joka tapauksessa sahata reikiä putkia varten, ja huonokuntoiset näyttivät liian pommeilta. Onneksi jaksoimme odottaa, emmekä päätyneet ostamaan sinne päin -versiota Ikeasta (yhden tuskastuneen iltapäivän kyllä siellä vietimme vain palataksemme tyhjin käsin).



Ikeasta tosin tuli ostettua kylppärin pyyhekoukut, vessapaperiteline, roskikset ja muuta pikkutavaraa. Hämmästyttävää, miten vaikeaa on löytää tällaisia pieniä sisustukseen isosti vaikuttavia yksityiskohtia tyylikkäinä kohtuulliseen hintaan. Ikea pelasti tässä kohtaa!


Peili on 50-luvulta, muttei mielestäni huuda vuosikymmentään niin selkeästi, etteikö sopisi kylpyhuoneen tyyliin. Se on ostettu vanhan tavaran liikkeestä Nokialta. Peili on keskeltä ihanasti patinoitunut ja fasettireunainen, mikä oli ehdoton kriteerini kylppärin peilille, tällaisesta hiotusta reunuksesta kun olen haaveillut jo pitkään.


Peilin alle paneeliin aiomme vielä kiinnittää jonkinlaisen vanhasta lankusta sahatun hyllyn, jotta hammasharjat ja muut päivittäin tarvittavat tavarat ovat kätevämmin lähellä. Peilin viereiselle seinälle tulee myös vielä pikkuinen kaappi, joka odottaa autotallissa kunnostamistaan.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kokonainen lattia vanhoista lankuista

Yläkerran remontin yksi suuri asia on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta se on jäänyt esittelemättä. Nimittäin lattia.


Aikaisemmin huoneessa oli kymmenisen vuotta sitten asennettu lakattu lankkulattia, ja mikäli se ei olisi mennyt pilalle kylppäriä rakentaessa, olisimme todennäköisesti vain hioneet lattian ja maalanneet sen harmaaksi. Mutta koska vanhaa ei voinut säilyttää, päätimme etsiä tilalle jotain vieläkin vanhempaa. Eteisen lattian korjauksen yhteydessä kerroinkin jo, että löysimme lehti-ilmoitusten avulla vanhoja lankkuja paitsi paikkamateriaaliksi alakertaan, myös koko yläkerran huoneen lattian verran. Satuimme löytämään niin isoja eriä, että koko huoneen lankut saatiin kahdesta talosta.


Koska lankut olivat olleet ulkovarastossa kylmässä, mies ja isäni sovittelivat ne ensin paikoilleen kuivumaan huoneenlämpöön ilman kiinninaulaamista. Niinpä kuljimme parin kuukauden ajan irtonaisten lankkujen yli yläkerran perähuoneeseen nukkumaan. Tämä siksi, ettei meillä ole käytössä mitään muuta lämmintä tilaa, missä lankkuja olisi voinut kuivattaa. Keskeneräisyyden sieto kannatti, sillä lankut kutistuivat kuivuessaan aivan huomattavasti, ja sen kokoiset raot valmiissa lattiassa olisivat harmittaneet enemmän kuin paljon.


Irrotimme lattiasta vanhaa maalia sen verran kuin sitä lähti ja hioimme kokonaisuuden kevyesti. Sitten tasoitettiin vähän vanhoja naulanreikiä ja lopuksi komeus maalattiin samalla Betoluxin sävyllä kuin alakerran lattiakin. Mies muuten maalasi viimeistä kerrosta vielä samana päivänä kuin haki minua ja vauvaa synnytyssairaalasta, ja ensimmäinen yö kotona nukuttiin koko porukalla olohuoneen lattialla maalin kuivumista odotellen. Aika tiukille meni siis!


Lopuksi pitää kertoa vielä parista persoonallisesta piirteestä, jotka uusi lattiamme omaa. Ensinnäkin siihen tehtiin kurkistusluukku viemäriputkia varten, jotka kulkevat lattian alla. Kyseessä on katkaistu laudanpätkä, johon on vielä tarkoitus laittaa jonkinlainen vedin, jotta sen saa nostettua kätevästi ylös. Näin saamme pidettyä kosteusvahingon riskin pienempänä tai ainakin varmistettua, että huomaamme mahdolliset vahingot ennen suurempia tuhoja.


Toinen erikoisuus onkin sitten vähän harmittavampi juttu, vaikkei sekään oikeastaan harmita enää niin paljon. Viimeksi esittelemienivaatekaappien paikalle suunniteltiin ensin kiinteää kaapistoa, ja sitä varten kylpyhuoneen yhtä seinää venytettiin pidemmälle, jotta kaapistolle syntyi seinään oma ”kolo”. Mutta jostain syystä, varsinkin sitten kun puolalaiset kaapit olivat jo tiedossa, alkoi kolo tuntua aivan väärältä valinnalta. Eipä muuta kuin ylimääräistä seinänpätkää purkamaan. Ainut asia mikä tuosta seinänlipareesta enää muistuttaa on lattiassa väärinpäin oleva lankunpätkä, joka kohdalla seinä seisoi. Seinä kun oli rakennettu siten, että lattia tuli sen ympärille eli seinä ei ollut lattian päällä.

Pieni kauneusvirhehän tuo lankunpätkä on, mutta päätin antaa mielen muuttamisen itselleni anteeksi ja pitää lankkua muistutuksena siitä, että elämässä hyvät ratkaisut syntyvät usein kiertoteiden kautta. Lisäksi se taitaa olla osoitus siitä, että meikäläiset (tai lähinnä minä) olemme kykenemättömiä päättämään asioista suoraviivaisesti ja ilman tuuliviirimäisiä mielenmuutoksia. Pitänee vain hyväksyä että meillä asiat menevät näin, mutkien kautta, ja iloita siitä, että tajusin asian ajoissa. Vähemmän tämä lankku harmittaa kuin se turha seinänpätkä.