maanantai 27. huhtikuuta 2015

Pakastimen tyhjennystä ja vihreä lehtivihannesmuhennos

Ulkona kasvaa jo kohta vihreää siihen malliin, että olen viime päivinä tyhjennellyt kiivaasti pakastinta. Viimevuotisia mangoldeja ja pinaatteja ei enää tarvita, kun pihalta saa tuoretta nokkosta ja vuohenputkea.


Vaikka meillä on kyllä hyödynnetty pakastimen antimia koko vuosi, osa säilömistäni vihreistä vihanneksista oli unohtunut pakastimen pohjimmaiseen nurkkaan, ja alkoi jo iskeä pieni huoli, mitä oikein teen niille. Turha murhe, sillä tällä reseptillä ne hupenivat muutamalla kokkauskerralla.


Älä anna yksinkertaisten ainesosien hämätä, sillä pannulla niille tapahtuu jotain maagista ja lopputulos on herkullisempi kuin luulisi. Nautimme tätä riisinuudelien kera ja ripottelimme päälle oluthiivahiutaleita, mutta varmaan pastakin sopisi kaveriksi. Kerran kokeilin myös lisätä reseptiin kantarelleja ja härkäpapuja, pakastimentyhjennysvimmassa kun olin, ja ne sopivat erinomaisesti.

Vihreä lehtimuhennos

Öljyä (esim. neitsytkookosöljyä)
1 sipuli
(1 valkosipulinkynsi)
Reilusti silputtua lehtikaalia, mangoldia, pinaattia tai nokkosta
Suolaa
Pippuria
2 dl kookosmaitoa
Vettä
Auringonkukansiemeniä

Pilko sipuli (ja valkosipuli) ja kuullota niitä öljyssä pannulla. Lisää pannulle vihannekset ja anna hautua hetki. Lisää sitten kookosmaito ja tarpeen mukaan vettä, hauduttele. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää vielä auringonkukansiemenet. Tarjoile! 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Vaalipäivän pannariherkku

Kävimme tänään äänestämässä, ja toimituksen jälkeen teki mieli tietysti vaalikahveja. Minähän en tosin juo kahvia, mutta enemmän mielessäni oli jonkinlainen makea herkku kahvin kaverina.


Äänestyspaikkana oli kyläkoulu, jonka lähistöltä ei kahviloita löydy, joten piti alkaa kaivella kaappeja kotona ja yrittää löytää kakkuaineita. Kakunleipomiseni painottuu nykyään lähinnä raakakakkuihin, joten aineksia ei siihen ihan noin vain löytynytkään. Piti jälleen kerran turvautua Virpi Mikkosen hyväksi havaittuun herkkukirjaan Kiitos hyvää, josta löytyi helppo ohje pannukakkukakulle eli kakuksi kasatulle pannukakulle.


Meillä ei ole kauhean usein syöty pannukakkua sen jälkeen, kun aloitin vehnättömän elämän. Tämä ohje oli kuitenkin ihan toista maata kuin useimmat gluteenittomat versiot, joten oli suuri houkutus kokeilla. Olen jo muutenkin löytänyt kyseistä kirjasta niin monta hyvää ohjetta, että odotukset olivat korkealla. Lisäksi pannukakku liittyy itselleni muistoihin lapsuuden sunnuntai-iltapäivistä, jolloin äiti usein teki pannaria mansikkahillon kera ruuaksi. Mies oli vähän sitä mieltä, että pannarin syöminen ruokana olisi vähän villiä, kun se kai yleensä mielletään jälkiruoaksi, mutta kun päivä on sunnuntai, pitää kai hiukan irrotella ja hemmotella itseään.


Koska meillä ei ollut kananmunia, jätin ne reseptistä pois ja korvasin banaanilla ja lisäsin hiukan psylliumia. Pannarista tuli vähän liian kosteaa, joten munat ovat varmaan ihan tarpeen, mutta hyvää tuli näinkin. Lisäksi jätimme ohjeen kookoskermavaahdon pois, koska kookoskermaakaan ei ollut, ja söimme tilalla (kaura)jäätelöä. Alkuperäisessä ohjeessa pannarisiivut kasattiin yhdeksi kakuksi marjojen kera, mutta me kasasimme annokset vain kukin omalle lautaselleen, koska syöjiä oli nyt sen verran vähän, että kokonainen kakku olisi ollut tarpeeton.  


Sen verran hyvää tämä oli, että veikkaan tekeväni tätä joskus kesällä uudemman kerran tuoreiden marjojen kera. Tässä on todellisen kesäklassikon aineksia! 

Pannukakku

2 dl mantelijauhoja
1 dl kookosjauhoja
1 dl tattarijauhoja
7 dl kauramaitoa
3 banaania
1 rkl hunajaa
2 tl psylliumjauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa

Sekoita ainekset tehosekoittimessa ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia. Nauti marjojen (me söimme viime kesän sulatettuja luomumansikoita pakkasesta) ja esimerkiksi jäätelön kera. Alkuperäisessä ohjeessa valmiiseen annokseen lisättiin vielä banaaniviipaleita ja hunajaa, mutta jätimme ne väliin, koska makeutta ei kokonaisuus enää kaivannut. 

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kesän patiohaaveita

Meillä menee ensi kesä mitä todennäköisimmin vauvanhoidossa, niin ettei puutarhahommista paljon kannata haaveilla. Yrttejä, salaatteja ja muita helpoimpia kasvatettavia, joita ilman ei voi elää, pitää tietenkin laittaa, mutta olemme lykänneet esimerkiksi projektin kasvimaan siirrosta tuleville vuosille. Mutta vaikka mitään suurta ei nyt kannattaisi suunnitella, olen silti saanut päähäni aika inspiroivan ajatuksen, joka tällä hetkellä kulkee nimellä ”projekti patio”.

     Kuva: Sue Lowndes

Blogiani seuranneet tietävät, että meillä myllättiin syksyllä pihaa ensin pihamaan kallistusten ja sitten viemäriputkien takia kaivurilla, joten lähestulkoon koko piha on aika mullin mallin. Työt olisi tarkoitus saattaa päätökseen tässä kevään aikana. Kaivureiden tieltä kaadettiin syksyllä kolme kuusta, joten etupiha näyttää nyt kovin tyhjältä. Kuusten vieressä oli aiemmin grillipaikka, ja niiden takaa alkoi vähän niin kuin villimpi piha-alue, eli sellainen, josta ei ruohoa leikattu. Alue oli aika pitkälti lupiinien vallassa, eikä sitä maan epätasaisuuden vuoksi ollut helppoa hoitaakaan muuta kuin niittämällä silloin tällöin. Nyt kun kaivuri on käynyt tekemässä hommansa, on kuitenkin mahdollisuus kylvää tasoitetulle alueelle nurmikkoa ja ottaa tilaa käyttöön.

     Kuva: Augie Ray

Koska etupihalla nyt näyttää niin tyhjältä ja avaralta, on mieleeni hiipinyt tunne, että entiselle grillipaikalle ja kuusten kupeeseen (eli suunnilleen keskelle tyhjää aluetta) olisi saatava patio. Tälle puolelle pihaa paistaa ilta-aurinko kauniisti, joten haluamme jatkossakin viettää grilli-iltamme samassa paikassa. Aluksi haaveilin jonkinlaisesta huvimajasta, mutta ehkäpä patio tai jonkinlainen terassi olisi nyt lähiaikoina toteuttamiskelpoisempi idea. Sen kylkeen voisi rakentaa yhdelle seinälle tai kulmaan puusta ristikkoa, jota pitkin istuttaisi kiipeilemään humalaa, kärhöjä tai villiviiniä, ja jollekin kulmalle vaikka syreenipensaan. Jonkinlainen puukin tuomassa suojaa terassille olisi mukava, mutta paikan maasto vain on melko kuivaa, mikä rajoittaa valinnanvaraa.

Pation pohjan voisi rakentaa vanhoista tiilistä, joita saimme viime kesänä ilmaiseksi eräästä lähellä puretusta navetasta. Niitä oli alun perin tarkoitus laittaa tulevan kasvimaan reunustukseksi, mutta ehkä niitä löytyy jostain lisää ennen kuin kasvimaassa päästään toteuttamisvaiheeseen.

     Kuva: Chauncer

Tiilipohjan tarvitsemista pohjatöistä en oikein ole varma, koska minun puolestani tiilten raoista saisi kaikin mokomin pilkottaa vähän ruohoa, mutta toisaalta olisi tietysti mukavaa, ettei pohja kamalasti kupruilisi esimerkiksi routimisen takia. Pitänee vielä ottaa selvää tästä puolesta. Liuskekivinen pohjakin olisi kaunis, mutta toisaalta olisi mukava tehdä projektia kierrätysperiaatteella eli käyttää niitä materiaaleja, joita saatavilla on.

Yksi idea tulevaa patiotamme varten on vanhoista lankuista tehty pöytä. Kerran täällä blogissa jo vilautinkin kuvaa puoli-ilmaiseksiostamistamme järjettömän paksuista lankuista, joista visioin vielä joskus tekeväni pöydän. Ongelmaksi vaan tulee, että jos patiossa ei ole kattoa, pöytä jää talveksi pihalle säiden armoille. Näistä lankuista kun ei taida käytännössä saada sellaista pöytää, että sen jaksaisi syksyn tullen kantaa sisätiloihin. Toinen vaihtoehto olisi tehdä lankuista pari penkkiä, jolloin paino säilyisi vielä siedettävänä.

     Kuva: Smilla4

Jos oikein innostuisi, pation kulmiin voisi laittaa tolpat, joiden päälle tulisi jonkinlainen rustiikkisen tyylinen aurinkokatos, jossa voisi kasvaa jo mainittua humalaa tai muita kasveja. Se ei tietenkään pitäisi sateelta, vaan suojaisi lähinnä auringolta. Toisaalta Suomen kesä ei niin kamalan kuuma ole yleensä muutenkaan ja tällä patiolla istuskeltaisiin lähinnä iltaisin, että en pidä porottavaa aurinkoa varsinaisesti ongelmana projektimme kannalta. Kivalta sellainen kyllä näyttäisi.

Nyt taitaa olla niin, että tuleva vauvamme sanoo viimeisen sanan sen suhteen, ehditäänkö tällaiseen uudistukseen. Pahoin kyllä pelkään, että vauvoilla taitaa olla muut asiat mielessä kuin puutarhahommien edistyminen, mutta ainahan saa haaveilla. Jos ei tänä kesänä, niin onpahan suunnitelmat tulevia kesiä varten valmiina! 

Ps. Kuvat tällä kertaa Flickr.comista, mistä syystä ne ovat aika viitteellisiä. Ihan tarkkaan visiotani vastaavia kuvia en onnistunut löytämään. 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Improvisoitu kasvispiirakka

Pääsiäinen on ollut superkiireinen: päiviin on mahtunut sukulaistyttöjen synttäreitä, hotellireissu siipan kanssa Turkuun, hiukan remonttia ja kyläyhdistyksen tanssitkin. Tänään kävi sitten vielä ystäviä vierailulla.


Jääkaappi ammotti tässä vaiheessa pyhäputkea jo vähän tyhjillään, joten tein vieraille kasvispiirakkaa periaatteella ”mitä kaapista löytyy”. Lopputulos olikin yksi parhaista piirakoista, mitä olen koskaan tehnyt. Piirakka myös hupeni nopeasti – jonkinlainen laaduntakuu sekin! Pohja on peräisin vanhasta reseptivihostani, mutta päällinen oman mielikuvituksen tuote.


Quinoa-pinaattipiirakka

Pohja
2,5 dl jauhoja (käytin kaura- ja tattarijauhoja)
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,75 dl öljyä
0,75 dl kylmää vettä

Täyte
1 dl quinoaa
pari isoa kourallista tuoretta pinaattia
1 tl suolaa
aurinkokuivattua tomaattia paloina

Munamaito
1 prk kaurakermaa
3 kananmunaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta persiljaa silputtuna

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää vesi ja öljy. Levitä voitelemattoman piirakkavuoan pohjalle ja esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Huuhtele quinoa ja keitä se kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä, valuta. Sekoita quinoaan pinaatti ja kaada seos taikinapohjan päälle. Lisää pinnalle aurinkokuivatut tomaatit.

Sekoita munamaidon ainekset keskenään ja kaada piirakan päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa puolisen tuntia. 

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Smoothieta lautasella

Kroppani on viime aikoina huutanut kaikkea vihreää, ja olenkin taas pitkästä aikaa innostunut tekemään vihersmoothieita. Talven pimeimpinä kuukausina teki mieli syödä kaikenlaista täyttävämpää, kun nuhjuiset ilman aurinkoa kasvaneet vihannekset eivät oikein edes olleet parhaimmillaan. Nyt yhtenä päivänä salaattia syödessämme havahduimme miehen kanssa siihen, että vihannekset maistuivat taas jotenkin erityisen hyviltä ja raikkailta. Mahtaakohan lisääntyvä valo tuoda näin nopeasti muutosta kasvihuonekasviksiinkin?


Smoothien kanssa minulla on kuitenkin yleensä se ongelma, että vaikka sitä tekisi kuinka ison kannullisen, nälkä tulee jo tunnin kuluttua aamupalasta. En oikein tykkää lisätä smoothieen pähkinöitä tai proteiinijauheita, koska ne tekevät koostumuksesta helposti liian puuromaisen ja muuttavat usein makuakin liikaa. 


Sitten kuulin uudesta smoothietrendistä nimeltään ”smoothie in a bowl”. Vähän hassua sinänsä, että saman tavaran laittaminen erilaiseen tarjoiluastiaan muuttaa asian jotenkin enemmän trendikkääksi, mutta asian nerokkuus piileekin lautaselta tarjoillun smoothien lisukkeissa. Kun smoothien päälle heittelee pähkinöitä, pilkottuja hedelmiä, siemeniä ja vaikka rusinoita, kokonaisuudesta tulee täyttävämpi ja syöjä saa lusikallisiinsa hiukan enemmän purutuntumaa. Raikkauskaan ei jostain syystä katoa, kun pähkinät ovat smoothien lisukkeena, eivät raaka-aineena.


Olen nyt testaillut erilaisia smoothielautasellisia ja olen aika vakuuttunut, että tämä tapa syödä smoothieta on tullut meidän keittiöömme jäädäkseen. Kaksivuotiaskin innostui, kun sai eteensä samanlaisen annoksen kuin äidillä, ja mikä tahansa mikä sisältää rusinoita on tietysti lapsenkin näkökulmasta hyvää. Varsinaisen smoothien tein aika samalla tavalla kuin ennenkin, joten uutuutena tässä olivat ne päälliset.

Puolukkasmoothie lisukkeilla

1 banaani
2 pienehköä avokadoa
1 appelsiini
reilu nippu tammenlehtisalaattia tai vastaavaa
loraus kauramaitoa
hunajaa
jäisiä puolukoita

Päälle:
Sekalaisia pähkinöitä
Auringonkukansiemeniä
Kuivattuja taateleita pilkottuna/rusinoita
Banaani viipaloituna

Sekoita smoothie normaalisti blenderissä. Lisää kauramaitoa tai muuta nestettä vain sen verran, että smoothie pysyy lusikoitavan paksuna. Kaada valmis smoothie syvälle lautaselle ja koristele sattumilla. Unohdin omastani banaanin pois ennen kuvien ottoa, mutta sitä kannattaa kyllä lisätä tai käyttää tilalla muita hedelmiä tai marjoja.