torstai 26. marraskuuta 2015

Joulu tulee, en ole valmis

Havahduin yhtäkkiä ajattelemaan, mitä tein viime vuonna tähän aikaan. Puitteet olivat ulkona kohtalaisen samanlaiset: aina satoi ja kura roiskui. Kärvistelin silloin raskauspahoinvoinnin kourissa ja yritin hiukan piristää itseäni kuuntelemalla joululauluja. Tänä vuonna taas kärvistelen vauvasta johtuvan väsymyksen vuoksi ja yritän taas piristää itseäni kuuntelemalla joululauluja. Panee miettimään, että onko näillä vuosilla oikeasti mitään eroa, kun aika kuitenkin kulkee eteenpäin kuin sumussa.


No, sellainen ero sentään on, että tulevana jouluna meitä on yksi juhlija enemmän kuin viime vuonna. En tiedä vaikuttaako se mihinkään muuhun kuin siihen, että julistin (hiljaa mielessäni), että jouluvalmistelut saavat jäädä aika vähäisiksi. Harkitsin jopa sellaista, että jättäisin joulukortit lähettämättä. Kaiken lisäksi mies joutuu olemaan aattoiltapäivästä joulupäivän iltapäivään töissä, mikä kieltämättä hiukan latistaa tunnelmaa.


Rakastan joulua, ja se onkin vuodenkierron juhlista se kaikkein mieluisin. Olisi mahtavaa fiilistellä askartelujen ja kokkailujen kanssa, mutta milläs askartelet, kun toinen käsi on lähestulkoon koko ajan kiinni vauvassa. Isomman lapsen kanssa sentään voisi jo askarrella yhdessä, mutta siinäkään ei tahdo tulla omasta tekemisestä mitään kun pitää koko ajan opastaa pientä. Muuten on kohta keittiö täynnä liimaa ja hileet pitkin lattioita.



Yritän ajatella tätä aikaa ohimenevänä. Aina sanotaan, että pienten lasten kanssa pitäisi muistaa nauttia, kun se menee niin nopeasti ohi. Mielestäni niissä tietyissä hetkissä, jolloin nauttimisesta pitää oikein muistuttaa itseään, ei kyllä yleensä ole oikeasti mitään nautittavaa. Pikemminkin pitää vaan hyväksyä, että elämässä yleensä ja varsinkin pienten lasten kanssa on sarja hyviä ja huonoja päiviä, ja joskus niitä huonoja kasaantuu peräkkäin ihan kohtuuttoman monta. Silloin voi ihan hyvällä omallatunnolla laskea montako kuukautta ja vuotta tätä pikkulapsiaikaa vielä onkaan jäljellä ja lohduttautua sillä, että luojan kiitos, se todellakin menee nopeasti ohi. Kunnes sitten tulee taas niitä parempia päiviä, ja nauttiminen tulee itsestään.



Kuka tietää, ehkä ensi joulun alla kärvistelen taas jonkun asian kanssa ja jouluvalmistelut jäävät jälleen minimiin. Mutta näistä pikkulapsijouluista voi kyllä repiä myös ihan erilaista iloa kuin aikuisjouluista ikinä. Lahjapapereiden rapina vauvan käsissä ja isomman lapsen täpinöinti joulua odottaessa on aika hienoa. Ja jos vielä tässä joku päivä saadaan leivottua pipareita ja ripustettua jouluvalot paikoilleen niin siinähän ne valmistelut onkin pääosin tehty.

Ps. Kuvat viime vuodelta.

10 kommenttia:

  1. Älä ota mitään paineita. Minä olen vähentänyt joulun valmisteluja vuosi vuodelta ja havainnut, että joulumieli tulee ihan jostain muusta. Aikanaan yritin enemmän ulkoisista syistä. Nyt satsaan lähinnä hyvään ruokaan (huom ei määrään) joulun pyhinä, mutta ei paljon muuta. Minä kuulun myös niihin, jotka eivät nauttineet pikkulapsiajasta koko ajan täysin rinnoin, vaan päinvastoin enenevässä määrin vasta lasten kasvaessa. Eli, pikkulapsivaihe meni selviytyessä. Kun se aste asteelta helpottaa, olen opetellut nauttimaan niistä edistysaskeleista. Välillä olen kokenut näistä alkuaikojen fiiliksistäni huonoa omaatuntoa (miksen osannut nauttia?), mutta lopulta itsesyytökset ovat kaikonneet, kun olen huomannut viihtyväni omien lasteni kanssa koko ajan paremmin ja paremmin ja juttuja on voinut alkaa ihan eri tavalla tehdä yhdessä. Ja nyt he yhtäkkiä ovat teini-ikäisiä, mutta taas tuntuu siltä, että tämä vuosi on kivampaa aikaa kuin edellinen ;). Oho, tulipa pitkä selostus. Rennolla mielellä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kivasta selostuksestasi! Mäkin odotan tuota aikaa, kun lasten kanssa voi tehdä yhdessä juttuja. Isomman kanssa jo voikin, ja se on ihan mahtavaa! Yhteiset metsäretket, askartelut, lukemiset ja muut on tosi mahtavia ja nekin varmaan helpottuu vaan koko ajan, kun uhmakohtaukset ja paimentaminen vähenee. Vauvat on ihania ja suloisia, mutta ne kyllä imee vanhemmista kaikki mehut irti. Mulle taitaa suurin kompastuskivi olla unenpuute, joka tekee musta kiukkuisen eukon (no kenestä ei...). Mukavaa ja paineetonta joulunodousta myös teille!

      Poista
  2. Parhaan joulutunnelman tuo yhteinen ilo, ei pakkopuurtaminen. Lahjat ja läheiset ovat lapsillekin tärkeimpiä asioita, ne muistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on. Joulu vaan on niin kiva juhla että siihen tekisi mieli panostaa!

      Poista
  3. Stressitöntä joulun odotusta teille, ja meille :)
    Kaikki ylimääräinen kyllä kannattaa jättää ihan suosiolla tuonnemmaksi tässä vauva-aikana, ja pitkälle varmaan vielä pikkulapsivaihessakin. Itseäni ainakin kaikista eniten ärsyttää se, jos olen suunnitellut tekeväni jotain ja usein kaikki meneekin ihan toisin. Parempi olla suunnittelematta yhtikäs mitään, ja tehdä sitten JOS siihen tarjoutuu sopiva hetki/fiilis. Kaikki muu saa nyt odottaa, ihan jo oman mielenterveyden kannaltakin ajateltuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Aina joskus vaan jotenkin unohdan nämä realiteetit ja kuvittelen, että aikaa on vielä kuin joskus lapsettomina vuosina. Mutta tosta suunnittelemattomasta hauskasta tuli just kokemusta kun leipaistiin tytön kanssa pipareita pikkuveikan päiväunien aikaan. Tosi hauskaa eikä kukaan skitsonnut tai kiukutellut vaan saatiin piparit koristeltuakin.

      Poista
  4. Täällä myös vähän ristiriitaisin tuntein joulua odotellaan. Tänä vuonna ei sattuneesta syystä uskalleta lähteä kummankaan vanhemmille, joten ollaan kaksistaan. Tai sairaalassa. Tai kolmistaan. Pipareita olen leiponut jo kaksikin taikinallista ja ne on melkein syötykin, samoin torttuja on paistettu ja valojakin laiteltu. Ruokaakin meinasin pakkaseen tehdä kaiken varalta, sille on varmasti kysyntää joulun jälkeenkin, jos silloin ei ole kukaan täällä sitä syömässä. Onpahan vähän erilainen joulu kuin aiemmin. Ja tästä eteenpäin tietysti myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin ikimuistoinen joulu edessä – joko kolmistaan tai sitten vaan kaksistaan jännittyneessä odotuksessa. Joka tapauksessa aika mahtava joululahja tulossa teille, tuli se sitten ennen tai jälkeen joulun! Iso peukku pakkasruuille, muistelen itse että siinä ensihötäkässä ei paljon ruuanlaitto kiinnostanut joten kaikki valmis tuli tarpeeseen.

      Poista
  5. Täällä kolmen (joista yksi vauva) äiti kirjoittelee:) Väsymys on tosi rankkaa ollut täälläkin ja nyt alkaa oikeasti viedä jo masennuksen puolelle. Mutta tähän asti olen kyllä nauttinut ainakin ajoittain lasten kanssa olemisesta. Paras on silloin kun laitan kaikki "pakkosiivotajapestäpyykkiä" ajatukset syrjään ja nappaan lapset metsäpoluille. Annan kaiken aikani ja ajatukseni heille, tämä syksy on täällä etelässä sisältänyt paljon valoisia päiviä ja on sitten puuhailtu ulkona. Kotona tuntuu ajatukset ja stressi kasautuvan samantien. Mun vauva ei ole vieroittumassa yösyötöistä, päinvastoin massuttaa välillä yöt läpeensä rintaa ja se jos mikä rasittaa. Unikouluja en ala kun noi entisetkin on lopulta itse ruvenneet nukkumaan kun on olleet siihen valmiita. Silti, onneksi joulu on vain kerran vuodessa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinullekin! Väsymys kyllä tekee pikkulapsiajasta todella rankkaa. Meillä on onneksi apu lähellä, kun lasten toiset isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Metsäretket on kyllä ihan ykkösiä, niitä meilläkin tykätään tehdä :) Itse olen nyt lisäksi tullut siihen tulokseen, että levänneenä olen niin paljon parempi äiti lapsilleni, että oma jaksaminen kannattaa joskus laittaa etusijalle. Itse olen ainakin taipuvainen sinnittelemään vähän liiankin kauan tyyliin "kyllä tätä tässä vielä hetken kestää", vaikka asioita on paljon helpompi korjata silloin, kun ne eivät ole vielä liian huonosti. Muista sinäkin pyytää apua sitten kuin oikeasti tuntuu siltä ettei enää jaksa (ja mielellään jo vähän ennen!) :)

      Poista