tiistai 6. lokakuuta 2015

Kiviä ja värejä

Meidän isomman lapsen kanssa on joskus hankala keksiä uutta jännää tekemistä, joka viihdyttäisi sekä äitiä että tytärtä ja olisi sillä tavalla helppoa, että hommaan ehtisi paneutua vauvan lyhyiden päikkäreidenkin aikana. Legoilla, tarrakirjoilla, muovailuvahoilla ja vastaavilla kun tulee puuhasteltua ihan tarpeeksi.


Sitten naapuri kertoi, että heillä lasten suosikkihomma on kivien maalaaminen. Ei mikään uusi idea, mutta tämä oli meiltä jäänyt toistaiseksi kokeilematta. Kiviähän pihalta löytyy, joten ei kun pensselit valmiiksi ja sutimaan!


Yritin ensin maalata kiviin tunnistettavia kuvioita, mutta seuratessani vajaa kolmevuotiaan työskentelyä, huomasin pian, että abstraktit väriyhdistelmät ja värien villi sekoittuminen ja valuminen näyttivät kiven rosoisella pinnalla paljon kuvioita paremmalta. Oli myös jotenkin nautinnollisempaa antaa värien vain mennä kiven muotojen mukaisesti kuin yrittää nyhertää jotain tarkkaa vesivärillä ja töpöllä pensselillä.


Olemme nyt maalanneet kiviä jo useampana päivänä. Puuhasta tekee hauskaa muun muassa se, ettei paikkoja tarvitse suojata, koska pihalla lapsi ei voi ohimennen maalata esimerkiksi pöytää. Käyttämissämme vesiliukoisissa väreissä on hyvää se, että ne eivät tartu vaatteisiinkaan pysyvästi, mutta toisaalta ne eivät kyllä pitkään kestä kivessäkään.

Välillä piilotan kiviä puutarhaan ja annan lapsen etsiä niitä. Sitten vaihdamme vuoroa ja lapsi pääsee piilottamaan. Yksinkertaista mutta hauskaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti