sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Laiskan puutarhakesän tilinpäätös

Puutarha on saanut tänä kesänä elää aika lailla omaa elämäänsä. On tehty vain pakolliset työt, ja nekin laiskasti. Jotain satoa sentään saadaan vieläkin.


Meillä kasvaa pihan perällä neljä tyrnipensasta, joista kolme on tyttöjä eli ne tuottavat marjoja. Tänä vuonna marjoa on tullut niin hillittömästi, että kaiken todennäköisyyden mukaan flunssan ei pitäisi vaivata meitä koko talvena.


Ensin vaan pitäisi saada marjat poimittua. Marjat istuvat niin tiukasti kiinni oksissaan, että niitä saa kiskoa irti ihan tosissaan, ja samalla sormia tulee koko ajan tökittyä kasvin piikkeihin. Nyt kun olen muutaman syksyn yrittänyt suoriutua tästä oman pihamme tyrnisadonkorjuusta (enkä edes yksin), en enää ihmettele, miksi tyrnimehun hinta kaupassa on niin suolainen.


Luumujakin on tulossa aivan järjetön sato. Taitaa vaan johtua kylmästä kesästä, että ne eivät tänä vuonna kypsy aivan yhtä hyviksi kuin tavallisesti. Luumut kyllä putoilevat puista ja ovat pehmeitä, mutta ne eivät ole kauniin syvänvioletteja eivätkä maistu ihan niin makeilta kuin parhaina vuosina.


Omenasato päätyy meillä tänä vuonna kompostiin, koska lähestulkoon kaikissa omenissa on pihlajanmarjakoin matoja. Jos nyt jonain vuonna tällaista pitää sattua niin ihan hyvä että tänä vuonna, koska tässä aikapulassa omenoiden säilöntä olisi tuottanut vain stressiä.


Peuroille omenat ovat kyllä maistuneet. Kesemmällä sattuneiden tiedusteluretkien jälkeen, jolloin hävisivät mm. punajuuri- ja lehtikaalisato, ovat peurat ottaneet asiakseen käydä ruokailemassa puutarhassamme ihan vakituisesti. Koko tonttia olisi hankala aidata, koska se on niin iso, joten olen alkanut kokeilla aidattomia peurankarkotusmenetelmiä. Ensimmäisenä kokeilin ripustaa omenapuiden oksille hiuksia, joita sattui olemaan sopivasti tarjolla isompi tukko, kun kävin leikkauttamassa pitkästä tukastani parikymmentä senttiä pois.



Tämä puutarhakauden päättyminen tuntuu tänä vuonna oikeastaan helpotukselta. Kun aikaa ei ole ollut, puutarhahommat eivät ole olleet niin mieluisiakaan. Nyt saa pikkuhiljaa vetäytyä sisätiloihin ja vaikka unohtaa koko pihan ensi kevääseen asti.  

2 kommenttia:

  1. Vähän samat fiilikset täälläkin. Toisaalta ihan kiva, että omenat ovat huonoja ja niitä on vähän, niin säästyy niihin liittyvältä tekemiseltä ja stressiltä. Toisaalta taas harmittaa, kun ei ole oikein annettavaksi niille, jotka viitsivät tehdä niistä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi vaan ottaa rennosti marja- ja hedelmäsadonkin kanssa. Meillä ainakin on niin paljon kerättävää hyvinä vuosina, että se käy ihan työstä. Onneksi mun äiti auttaa, muuten ei tulisikaan koko touhusta mitään.

      Poista