keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Tänä kesänä aion…

Vauva täytti viikonloppuna kolme viikkoa. Eilen huomasin ajattelevani, ettei oman ajan kutistuminen pyöreään nollaan enää ahdistanut minua kovinkaan paljon (ainakaan akuutisti sillä hetkellä), vaan olo oli kaikesta unenpuutteestakin huolimatta ihan kohtalaisen zen. Vielä aamullakin vauvan ärinää täynnä olleen yön jälkeen jaksoin olla melko hyvällä mielellä, ja kävinpä jopa kampaajalla ihan kolmestaan jälkikasvuni kanssa. Kukaan ei itkenyt, kiukutellut eikä heittäytynyt hankalaksi, en edes minä.


Niinpä uskaltaudunkin nyt julistamaan, että vauvan syntymän jälkeinen shokki alkaa pikkuhiljaa helpottua. Uusi elämä on tuonut tullessaan uudet kuviot, ja alan ne jo vähitellen hyväksyä. Kuten sen, että mitään ei nykyään enää ehdi tehdä. Taidan suosiolla sanoa jo tässä vaiheessa kesää hyvästit patiosuunnitelmalle.



Silti tai juuri siksi täytyy kirjoittaa ylös muutama kesään liittyvä haave tai suunnitelma, nyt kun kesää on (vielä!) suurin osa jäljellä. Suunnitelmien tai haaveiden kirjoittaminen ylös on toimivaksi havaittu konsti, silloin asiat toteutuvat ihan kuin itsestään. Tällä kertaa haaveena on se, ettei tarvitsisi tehdä ainakaan kamalasti mitään remonttiin tai pihaan liittyvää, vaan aikaa riittäisi ihan vaan elämiselle.


Kesällä haluaisin…

… käydä useammallakin kesäreissulla jossakin kaupungissa, kuten Helsingissä (entinen kotikaupunki, jossa on sukulaisia ja ystäviä), Tampereella (ks. edellinen perustelu) tai Turussa (lähin kaupunki). Onkohan tämä jonkinlainen alitajuntani hienovarainen keino kertoa, että maalla kökkimiselle tarvittaisiin vähän vastapainoa?

… edelliseen kohtaan liittyen nähdä ystäviä, joiden tapaamiseen ei ole ollut aikaa. Syksy, talvi ja kevät ovat olleet niin kiireisiä, että kaikesta muuta on tullut karsittua. Sosiaalinen elämä olisi tervetullutta.

… uida, saunoa ja chillailla mökillä. Vanhempieni mökki on oikeastaan pieni rantasauna pikkuruisen järven rannalla. Vietin siellä lähestulkoon kaikki lapsuuteni kesälauantait aina siitä lähtien kun mökki rakennettiin. Ajomatka on sen verran lyhyt, ettei mökille juuri koskaan jäädä yöksi, vaan pulahdetaan vain järvessä ja otetaan löylyt. Mökillä ei ole sähköä, vettä eikä mitään muitakaan mukavuuksia, ja tällaisesta askeettisuudesta onkin tullut minulle se oikea tapa mökkeillä. Esimerkiksi telkkarin katsominen mökillä ei olisi minulle mökkeilyä ollenkaan.

… syödä jäätelöä. Suurin osa kesän jäätelötarpeesta tulee tyydytettyä itse tehdyllä banaanijäätelöllä, mutta noin kerran kesässä olen testannut mahani kestävyyttä syömällä ihan maitojäätelöä jäätelökioskista ostettuna. Harmittaa etten asu jossakin ulkomailla, missä olisi tarjolla käsin tehtyjä jäätelöitä lukemattomia erilaisia eksoottisia makuja, mutta kun kerran Suomessa ollaan, satsaan mieluiten lakritsiin. Vielä mieluummin Ingmanin sitruuna-lakritsiin. Tekisi mieli myös ostaa jäätelökone ja alkaa tehtailla erilaisia maidottomia jäätelöitä enemmänkin.

… olla ottamatta stressiä marjoista. Jo nyt ahdisti, kun radiossa puhuttiin mansikoiden kypsymisestä tai lähinnä siitä, että ne ovat tänä vuonna myöhässä. Ajattelin vain, että miten hitossa tässä vielä jonnekin mansikkamaallekin ehtii. Taidan tehdä nyt saman tien itselleni lupauksen ostaa marjani valmiiksi poimittuina. Omat viinimarjat ovat tietenkin asia erikseen.

… istua iltaa ilta-auringossa omalla pihalla. Vaikka pihamme on rikkaruohojen vallassa ja kamalan keskeneräinen, on se jo tällaisenaankin erittäin kaunis. Ja parhaimmillaan se on kesäiltaisin noin seitsemän–kahdeksan aikaan illalla ennen kuin aurinko painuu puiden taakse piiloon.


Aika pieniä asioita, vai mitä? Luulisi, että näistä aineksista jo saisi mukavan kesän aikaiseksi. Ai niin, tärkein meinasi unohtua! Aion myös ahmia määrättömän määrän mansikoita, herneitä ja kirsikoita. Perusteluja ei tämä kohta kaipaa. 

8 kommenttia:

  1. Niin, ei se kaks mene siinä, kun yksikin.. Mutta alkaa se arki pyörimään kahdenkin pikku tenavan kanssa. Aikataulujen ja rutiinien löytyminen vie kyllä hetkensä.
    Sun kesäsuunnitelmat kuulosta juurikin sellaiselta, kun pitää! Mansikan makuisia hetkiä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan käytännön asioissakin on hankaluutta. Kuten miten raahata kahta lasta kauppaan tai miten solmia isomman kengännauhat samalla kun imettää pienempää... :)

      Poista
  2. Tervetuloa vaan toteuttamaan suunnitelmien ykköskohtaa Tampereelle, voidaan tehtailla siinä yhteydessä jotakin maidotonta jäätelöherkkuakin. :)

    VastaaPoista
  3. Voi, multa on mennyt ihan ohi vauvauutiset! Onnea pienestä, mutta niin suuresta! ♥ Luinko huolimattomasti, kun en huomannut että onko hän pikkuveli vai -sisko?

    Ja joo, täällä sama ahdistus; miten kummassa sitä nyt muka jotain marjoja saa poimittua, kun tämä meidän tissitakiainen ei nuku edes päikkäreitä! Täytyy varmaan joustaa omista päähänpinttymistä ja ostaa marjat!

    Suloista juhannusta ja vauvakesää sinne! Ei auta nyt suunnitella liikoja to-do -listoja, vaan ottaa coolisti chillaillen tämä epäkesä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti onnitteluista :) Hän on veli, et lukenut huolimattomasti kun en tainnut sitä mainita. Päikkäritön vauva kuulostaa tosiaan siltä, että marjat jää mättäisiinsä mätänemään. Sinänsä on kyllä ihan hyvää vaihtelua ainakin mun kaltaiselleni suorittajalle, ettei yhtäkkiä pystykään suorittamaan. Vähän vaikeaa on kyllä sopeutua siihen että tehtävälistat saa nyt unohtaa, mutta ehkäpä myös hyvä zen-harjoitus!

      Poista
  4. Aluksi onnittelut pienokaisen johdosta! Eksyin joku aika sitten blogiisi ja olen nyt lukenut koko tuotannon läpi :) Mukavaa on ollut huomata monta yhtymäkohtaa meidän talorempoissa. Huvitti kun luin sun mieltymyksestä harmaaseen väriin, kun mulla oli raskausaikana ihan sama juttu ja tehtiin keittiöstä sitten harmaa ja se alkoi ahdistaa samantien Poikasen syntymän jälkeen. Mulla se oli ainakin joku raskausajan tilapäinen mielehäiriö, jota piti paikata myöhemmin maalaamalla yksi keittiön seinä limenvihreäksi. Toivottavasti sun mieltymys harmaaseen säilyy vielä lapsen synnyttyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hauska tämä sinun suhteesi kehitys harmaan värin kanssa :) Mulla ei ole ainakaan vielä tapahtunut mitään muutosta mielipiteessä vaikka poitsu on syntynyt jo jokin aika sitten. Kiva kun löysit blogiini ja kiitoksia onnitteluista!

      Poista