maanantai 11. toukokuuta 2015

Salaojapohdintoja ja sittenkin löytyneitä kukkia

Vanhan talon kunnostamisessa yksi vaikeimmista asioita on päätösten tekeminen. Varsinkin meidän kaltaisillemme ihmisille, jotka opettelemme hommaa samalla kun teemme, ja jokaiseen kysymykseen on etsittävä vastaukset jostakin. Välillä tuntuu siltä, että kun vanha talo on kyseessä, lähestulkoon joka asian kohdalla ns. nykyajan normaali tapa on suunnilleen päinvastainen kuin niiden näkemys, jotka ovat oikeasti perehtyneet vanhan talon kunnostamiseen perinteiseen tyyliin. Ja sitten on vielä lukemattomat näkemykset näiden kahden ääripään välillä. Me emme ole kovin tiukkapipoisia perinteiden kunnioittajia, mutta uskomme kuitenkin, että vanhan talon ollessa kyseessä parhaiten pätevät vanhat konstit.


Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa se, pitäisikö talon ympärille kaivaa salaojat. Olen tainnut jossain välissä mainitakin ongelmasta, että talo sijaitsee loivassa rinteessä, ja ylärinteen puoleiselta sivulta löytyi alapohjasta viime kesän lattiaremontin yhteydessä lahoa. Ensi töiksemme viime syksynä paikalle tilattiinkin kaivuri, jonka oli määrä muokata maata niin, että vesi valuisi talon ohi ja että talo olisi joka sivulta korkeammalla kuin maa.


Jossain vaiheessa kaivuutoimenpiteen riittävyys alkoi kuitenkin mietityttää. Pitäisikö sittenkin kaivaa vähintäänkin talon ylärinteen puolelle myös salaoja? Toisaalta monesti kuultu ohje on, että salaojien kaivamisen kanssa vanhan talon ympäristöön pitäisi olla erityisen varovainen, varsinkin jos talo sijaitsee savimaalla, ja itse talotohtori Panu Kailankin olen lukenut todenneen, ettei vanhan talon ympäristöä pitäisi salaojittaa, ellei ole aivan pakko. Syynä on se, että salaojat voivat muuttaa maaperän kosteustasapainoa siten, että perustukset eivät enää pidäkään.


Päätöksellä alkaisi olla kiire, koska ennen sitä ei pihaa pääse muokkaamaan viime syksyn kaivujen jäljiltä. Maan alta paljastuneita kiviä pitäisi viedä pois, ja pihalle pitäisi myös tuoda hieman uutta multaa, johon voisi kylvää nurmikkoa. Ulkona vihertää jo siihen malliin, että kohta on pakko alkaa leikata nurmikkoa, eikä se onnistu, jos pihamaa on täynnä kiviä. Puhumattakaan sitten siitä, että perheemme tuoreimman jäsenenkin olisi tarkoitus syntyä jo ihan kohta, ja tällaiset asiat olisi tietysti hyvä olla hoidettuna ennen.



Yhtenä keskeisenä ongelmana on talon kivijalka, joka on aivan naurettavan matala. Säännön mukaan salaojia ei saisi kaivaa kivijalkaa syvemmälle, mutta meidän talomme kivijalka ei jatku maan alle juuri lainkaan. Niinpä tätä syvyyssääntöä on meidän tapauksessamme käytännössä mahdoton toteuttaa. Moni on varmaan saanut onnistuneesti salaojat paikoilleen näistä ohjeista välittämättäkin, muttei huvittaisi tehdä tällaista päätöstä aivan mutu-tuntumalla. Aivan hiljattain luin netistä uutisen, jossa kerrottiin sortumavaarasta rintamamiestalossa virheellisten salaojakaivujen takia. On myös hyvin mahdollista, että alapohjan kosteusvauriot johtuvat siitä, että talo oli aikoinaan vuosikymmeniä tyhjillään kissanluukut peitettynä ja talon vierusta rehotti syreenipuskia, joten pelkkä tuuletusaukkojen lisääminenkin saattaisi riittää.


Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että syksyn märkien kelien takia nämä päätökset siirtyivät talven yli, jotta saimme enemmän aikaa miettiä. Toisaalta olen kyllä ollut aivan hermoromahduksen partaalla rumaksi myllätyn pihamme takia. Yhden vanhan kukkapenkin kohdalta kaivurimies sai tehtäväkseen poistaa kannon, ja siinä hötäkässä unohdin kaivaa talteen sieltä vanhoja perennoja. Ilokseni olen huomannut nyt keväällä, että ainakin kevätesikot, vuohenjuuri, narsissit ja kielot ovat selvinneet mylläkästä. Sen sijaan sinivuokot ovat tänä keväänä loistaneet poissaolollaan, mutta onneksi sain juuri tietooni yhden pihan, mistä voisin siirtää niitä lisää. Harmaamalvikistakaan en enää löytänyt jälkeäkään.


Ps. Näiden pihakuvien julkaiseminen tuottaa minulle aikamoista tuskaa. Ei siinä vielä mitään, että piha on nurinkurin, mutta talon eteenkin on kertynyt jotain remonttirompetta, jota ei nyt kukaan ole ehtinyt siivota pois. Lisäksi talon ulkovuoraus on niin huonossa kunnossa, että tekee oikein pahaa katsoa sitä. Eipä voi muuta kuin todeta, että talon kunnostaminen on aikaa vievää hommaa, jossa ei auta kuin keskittyä kulloinkin tekeillä olevaan asiaan. Ulkovuorauksenkin aika tulee sitten joskus, kunhan nyt ensin selvitään näistä tämän hetken haasteista. 

8 kommenttia:

  1. Pitää opetella katsomaan vain sitä yhtä työn alla olevaa kohtaa ja rajata muu keskeneräisyys pois näköpiiristä ;) Me päädyttiin siihen ettei tehdä mitään salaojia. Maa on aivan järkyttävää umpisavea ja sateen jälkeen vesi seisoo pihalla lätäköissä, mutta kallistuksia on kuitenkin niin ettei vesi seiso talon vieressä. Eihän se nyt ehkä nätiltä näytä ja piha ei ole kivan tasainen kulkea, mutta eipä oikein kiinnostanut kova myllääminenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän piha ei ole umpisavea vaan saven, hiekan ja kivien sekoitusta. Luulisin että se läpäisee vettä savea paremmin, mutta en kyllä ole mikään maaperäasiantuntija :) Olisi kyllä hyvä pystyä keskittymään aina siihen työn alla olevaan kohtaan, mutta varsinkin näin valokuvia ottaessa se jotenkin konkretisoituu, mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä!

      Poista
  2. Onpa huojentavaa kuulla, että on muitakin jotka painivat samojen asioiden kanssa kuin mekin... Aina ei tiedä mitä seuraavaksi tekisi, kun tehtävää on niin paljon ja keskeneräisyys ärsyttää... Täytyy vain luottaa siihen, että ajan kanssa hommat etenee. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaankin monet painivat samanlaisten asioiden kanssa, siitä vaan syntyy jonkinlainen harha kun yleensä saa kuulla ja nähdä vain niistä valmiista lopputuloksista. Jotenkin itsekin sitä sokeutuu sille mikä on jo valmista ja miettii vaan niitä tulevia projekteja. Pitäisi ehkä enemmän taputella itseään selkään siitä, mikä on jo saatu valmiiksi :)

      Poista
  3. Me uusittiin salaojat, sikäli helppo päätös, koska ne oli jo taloa rakennettaessa tehty ja meillä on talossa täyskorkea kellari. Ja nyt se ulkovuorauskin on saatu uusittua. Sitä ei tosin tehtykään itse, vaan kirvesmies on sen tehnyt. Jotenkin siinä talven aikana loppui voimat, eikä oikein saatu apua vaiheeseen, joka olisi pitänyt saada suht nopsaan tehtyä. Työpäivien jälkeen oli liian pimeääkin, että olisi ehditty mitään tehdä. Nyt sitten kahta kauheammin pitää yrittää tehdä itse, että rahat riittäisi. Joten jaan kyllä tuon tunteen, välillä tulee sellainen olo, että mihin ikinä katsoo, niin huomaa vaan juttuja, jotka kaipaa purkamista, laittamista, uusimista. Mutta sitten yritän rauhottua ja ajatella, että kun tänään tehdään jotain, on seuraavalla kerralla aina vähemmän tekemistä eli aina mennään edes pienin askelin eteenpäin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä työllistää ammattilaisia, jos oma jaksaminen ei riitä. On kyllä vaikeaa tasapainoilla sen kanssa, että mitä osaa ja jaksaa tehdä itse ja miten paljon on varaa työllistää muita. Meillä on onneksi mun isä apuna, joka on tehnyt täällä todella paljon.

      Poista
  4. Yksi keino on katsoa, miten nykyinen järjestelmä (maa viettää talolta poispäin) toimii; pysyykö talonvierus ja kellari jo näillä toimenpiteillä kuivempana kuin ennen. Näin ajateltiin me tehdä. Eihän sitä ennenvanhaakaan ollut salaojia. Mutta ymmärrän niin hyvin, kuinka vaikeaa näiden asioiden kanssa on. Meitäkin pelottaa juuri tuo maaperän kuivumisen vaikutus talon rakenteeseen. Kun on 100 vuotta pysynyt ryhdissään ilman salaojaa ja ilmeisesti myös ilman suurempia vaurioita - miettii, kannattaako olosuhteita lähteä muuttamaan ihan hirmuisesti - ainakaan kerralla ja rytinällä ;)

    Tsemppiä päätöksen tekoon - ja masun kanssa eloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen vähän kallistumassa tälle kannalle. Ainut huono siinä vaan on, että jos nyt laittaa pihan nätiksi, alkaa vähän kyrsiä jos pitää joidenkin vuosien päästä repiä taas kaikki uudestaan. Jos meillä ei olisi tuota alapohjan lahoa, en edes miettisi salaojia. Nyt en oikein tiedä, kuinka vakavasta vauriosta siinä lahossa on kysymys. Ja kuinka suuri vaikuttaja siinä on se, että talo on ollut tyhjillään ja ilmeisesti alapohja puutteellisen ilmanvaihdon varassa.

      Poista