torstai 14. toukokuuta 2015

Hiukan hehkutusta perinneperennoista

Vaikka tämä talonpito joskus saakin vähän ahdistuneisiin mietteisiin, minulla on taipumusta kompensoida sitä haaveilemalla. Haaveet kohdistuvat paitsi kaukomatkoihin, myös tuleviin projekteihin. Nurinkurista sinänsä, että jos talon ja pihamaan kunnostus joskus aiheuttaakin harmaita hiuksia, sukellan samalla lohdukseni uusiin talo- ja puutarhahaaveisiin. Erona käynnissä oleviin projekteihin on kuitenkin se, että haaveissa voi kuvitella kaikkea ihan mahdotontakin, eikä kustannuksista tarvitse vielä välittää. Silloin kun meneillään olevat hommat kyllästyttävät, on hauskaa heittäytyä kuvittelemaan jotain sellaista, minkä toteutuksella ei ole kiire ja jonka työmäärää ei osaa vielä kuvitella.

                                  Akileija, kuva: Bathyporeia, Flickr.com

Viimeksi kirjoitin patiohaaveesta, ja toinenkin haaveeni koskee pihamaata. Tarkemmin sanottuna kukkia. Meillä kasvaa joitakin vanhoja kauniita perennoja ympäri pihaa, mutta koska niiden välissä leviää sitkeästi myös vuohenputki, jotain pitäisi tehdä. Vanhat kukkapenkit ovat päässeet niin rikkaruohottumaan, että järkevintä on perustaa kokonaan uusia.

                                  Varjolilja, kuva: Bathyporeia, Flickr.com

Olen viime aikoina lueskellut vanhoista perinneperennoista ja olen aika vakuuttunut, että tulevaisuuden puutarhamme tulee perustumaan niiden varaan. Perinneperennat ovat vanhoja kotimaisia kantoja ja siksi sopeutuneet hyvin täkäläisiin olosuhteisiin. Siitä seuraa se, mitä itse arvostan puutarhanhoidossa erityisen paljon: ne ovat helppohoitoisia ja kestäviä. En voi kuvitella ainakaan tässä elämäntilanteessa paapovani jotakin eksoottista hienohelmaa, vaikkakin kuinka kaunista, kun kotimaiset perinnelajit sopivat ulkonäkönsäkin puolesta vanhan talon pihapiiriin paremmin kuin hyvin.

Ensimmäisen perennapenkin paikkaa ei ole vielä päätetty, mutta malli kylläkin. Penkki saisi olla reilusti korotettu ja kivireunuksinen, muodoltaan pikemminkin aaltoileva kuin säännöllisen symmetrinen. Kiviaineksesta reunaan ei tule pulaa, koska kivikkoisella pihallamme sitä on enemmän kuin kukaan puutarhuri voisi toivoa.

      Pioni, kuva: Shandi-lee Cox/Flickr.com

Perennapenkkiin istutettavia kukkiakin olen jo suunnitellut. Harmaamalvikkia on pakko saada, vaikka pihan vanha puska näyttääkin kaivuuhommissa kadonneen. Haaveilin myös erilaisista liljoista, erityisesti varjoliljoista, mutta sitten muistin liljakukot, joiden torjuntaan minulla ei riitä energiaa. Kuunliljoja sellaiset eivät kuitenkaan kiusaa, joten niitä voisi hankkia pihaan lisääkin. Akileijoja saisi niitäkin olla lisää, joista muuten käytimme lapsena nimitystä kanakukkanen, kukinto kun muistuttaa muodoltaan hiukan kanaa (ainakin lapsen logiikalla). Lapsuudenkodistani tuttu vuorenkilpi olisi sekin mukava perinteinen kasvi kukkapenkkiin. Jännä muuten, miten joihinkin kasveihin liittyy nostalgian ja tuttuuden tunteita, vaikkei niitä kaikkia olisi oman lapsuudenkodin pihassa ollutkaan.

      Sormustinkukka, kuva: Nuwandalice/Flickr.com

Aivan uusistakin kukista olen haaveillut. Sormustinkukat tuntuvat houkuttelevilta, mutta ne taitavat olla aika myrkyllisiä, joten en tiedä uskallanko hankkia sellaisia lapsiperheen pihaan. Iisoppi olisi paitsi kaunis kukkapenkin lisä, sitä voisi käyttää myös mausteena. Pioneja pitää myös ehdottomasti saada niiden komean ulkonäön takia, vaikka niitä kai joskus pidetäänkin vähän kranttuina hoidettavina. Maariankelloon taas ihastuin kuvan perusteella niin kovasti, että sitäkin olisi kiva kokeilla. Tässä vaiheessa en ole yhtään perehtynyt, minkälaiseen maahan nämä kasvit sopivat ja käyvätkö ne edes samaan kukkapenkkiin, mutta haaveiluvaiheessa sellaisesta ei kai tarvitsekaan välittää.

      Maariankello, kuva: Rachid H/Flickr.com

Perinneperennoissa hankaluutena tai toisaalta vahvuutena on se, ettei niitä välttämättä löydä tavallisista taimimyymälöistä. Kasvin kun pitäisi olla vanhaa kantaa, jotta se olisi kestävä. Kasveja kai kannattaisikin kysellä tuttavilta ja etsiä taimenvaihtotoreilta, mutta itse en viitsi viedä omasta pihastamme taimienvaihtoon yhtään mitään, jottei joku onneton saisi vahingossa mukaansa pihallamme rehottavaa vuohenputkea. Siemenestäkin perennoja voisi kai lisätä, mutta se on minulle ihan vierasta touhua. Täytynee kai pitää tuntosarvet auki, jotta selviää mitä kenenkin naapurin pihalla kasvaa ylimääräisenä. Samalla kannan kirjastosta kotiin vielä lisää puutarhakirjoja, joiden sivuilta välittyy kotiin lähestulkoon pelkästään kukkien kauneus, ei niinkään niiden eteen vaadittava työ. 

9 kommenttia:

  1. Ihanaa haaveilua! Mäkin haaveilen siitä, että jaksaisin perehtyä puutarhanhoitoon oikein syvällisesti. Jokavuotiset tomaatin taimet kasvaa jo kivasti mutta varmasti siksi, että ne ovat suht helppoja kasvatettavia. Meiltä kaadettiin pari isoa puuta viime syksynä pihalta niin valoisuus on aivan eri tänä vuonna puutarhassa. Jännä nähdä miten paljon se vaikuttaa. Perinneperennat kuulostavat loistavalta suunnitelmalta. Niitä meidänkin pihamaalla kasvaa. Sen lisäksi olen istutellut vähän succulentteja kukkapenkkiin, niillä tulee kiva kontrasti perinteisten kasvien rinnalle.Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muhun on nyt iskenyt joku kamala puutarhavimma, illtaisin nukahdan puutarhakirjojen äärelle. Menossa siis suunnitteluvaihe, tänä kesänä ei pahemmin ehtine mitään toteuttaa. Olen myös bongannut meidän pihalta muutamia sinnikkäitä ruusupuskia ja taimia joita ajattelin siirtää yhteen pieneksi ruusupenkiksi. Ihanaa asua vanhassa talossa, kun pihapiiristä löytyy kaikkia yllätyksiä.

      Poista
  2. Kauniita ja hyviä valintoja olisivat kaikki! Meillä on sormustinkukkaa siellä täällä ja se kukkii koko kesän todella pitkään, joten voin kyllä suositella sitä. En oikein usko, että lapset laittavat kukkia suuhunsa…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mäkin tässä vähän pohdiskelin, että kyllä nyt 2,5-vuotiaskin jo jotain tajuaa...

      Poista
  3. Harmaamalvikki on sitkeä kasvi, sen siemenet kestävät maassa ja taimia saattaa ilmestyä maan muokkauksen jälkeen. Ja harmaamalvikki vaikka on monivuotinen perenna, niin kuolee joka tapauksessa muutaman vuoden ikäisenä. Siksi sen on tärkeä päästä siementämään jos sen haluaa olevan puutarhassa pitkäikäinen. Jos muistutat minua syksyllä niin voin kerätä harmaamalvikin siemeniä ja lähettää postissa, ovat taatusti vanhaa ja kestävää kantaa. Meillä niitä pompsahtelee sieltä ja täältä kun annan siementää rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kuulin äidiltä, että hän oli kylvänyt tästä meidän alkuperäisestä harmaamalvikista siemeniä yhteen toiseen paikkaan. Mutta hyvä tietää, että sultakin saa jos oma kasvi sattusikin olemaan heikossa hapessa.

      Poista
  4. Minäkin suosin perinneperennoita, vaikka jokunen etksoottinen hienohelmakin asuu täällä. Aivan hyvin voit viedä vaihtoon perennoita vaikka pihallanne rehottaa vuohenputki, taimen juurelta sen voi kitkeä pois. Pahempi ongelma olisi lehtokotilot, niiden munia en halua puutarhaani. Minulla kasvaa digitalis aivan villinä ja pidän siitä kovasti. Se on tosiaan myrkyllinen, mutta lapsia voi varoittaa siitä. Useimmat perennani olen saanut ystäviltä tai vaihtotoreilta jakotaimina. Ja blogiystävätkin ovat lähettäneet sekä taimia, että siemeniä. Puutarhanhoito on aika koukuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä sanomani, että akileijan latinankielinen nimi, Aquilegia, tarkoittaa kotkaa. Ilmeisesti kukan yläosan kotkan kynsiä muistuttavan muodon takia. Ettei se kanakukka ole ollenkaan outo juttu :)

      Poista
    2. No kotkahan se tietysti on aivan selvästi kun tarkemmin ajattelee. Kiva kuulla että tuo vuohenputki ei estä taimenvaihtoa. Olen vähän arkaillut, uskallanko edes siirtää muualta pihalta uuteen kukkapenkkiini vanhoja pihan perennoja (sitten kun penkki joskus valmistuu), ettei vaan tule levitettyä samalla rikkaruohoja. Olen vähän laiska kitkijä, tai toisin sanoen ajanpuute vaivaa.

      Poista