maanantai 23. maaliskuuta 2015

Puusepällä teetetty kaapisto eteiseen

Minussa taitaa olla vähän tavarahamsterin vikaa. Monia tavaroita en raaski heittää pois siksi että ne ovat rakkaita tai niitä saattaa vielä joskus tarvita, vaikka poisheittämistä usein harjoittelenkin. Lisäksi pienen vanhan talon säilytystilat ovat aika vähäiset, joten sisemmän eteisen remontissa oli selvää, että huoneeseen pitäisi saada jonkinlainen kaapisto ulkovaatteiden ja muun tavaran säilytystä varten. Kun talon ainoat komerot sijaitsevat vinokattojen alla ja niistä siksi on hyvin epäkäytännöllistä hakea mitään nopeasti (pikemminkin ne ovat mustia aukkoja, joista ei enää löydä mitään kun tavaran on sinne kerran uskaltautunut laittamaan), tällaiset käytännölliset eli ”normaalit” kaapit tulevat 
tarpeeseen.


Halusimme jokaisen kuutiosenttimetrin hyötykäyttöön emmekä tyhjää tilaa kaapin päälle pölyä keräämään. Valmiit kaapistot eivät meitä miellyttäneet, koska harvemmin ne ovat mitään muuta kuin lastulevyä ja useimmat vielä olivat meidän tarpeisiimme väärän kokoisia. Modernit liukuovikaapistot taas eivät tuntuneet sopivan talon henkeen. Halusimme täyspuisen mahdollisimman pitkäikäisen ja tyylinsä puolesta ajattoman ratkaisun, joka maksaisi itseään takaisin ajan kuluessa verrattuna siihen, että huonoksi menevää lastulevyhökötystä pitäisi uusia useampaan kertaan. Lisäksi minua miellytti teettämisessä ajatus siitä, että monikansallisen ketjun sijaan työllistäisin jotakuta lähialueen pienyrittäjää.


Aloimme varovasti ajatella kaapin teettämistä mittojen mukaan joskus viime keväänä ilman, että meillä oli hajuakaan puusepällä teetettyjen huonekalujen hinnoista. Ensimmäisen tarjouksen saatuamme meni kuitenkin luu kurkkuun ja kaappisuunnitelma tuli melkein hylättyä. Summa oli suorastaan tähtitieteellinen. Onneksi en kuitenkaan ihan heti luovuttanut vaan ihan vaan huvikseni kysyin toisenkin tarjouksen. Se olikin huomattavasti lähempänä meidän budjettiamme.


Kaapin suunnitelman tein itse puusepän asettamissa rajoissa. Villeimmät ideani osoittautuivat liian kalliiksi, mutta tärkeintä meille olikin säilytystilan saaminen täyspuisena, joten visioista oli helppo luopua. Kaapin vasemmalle puolelle tuli tuplaleveä osio rekillä takkeja varten, ja oikealle kapeampi lokero työvaatteille sekä vielä komero kaikenlaisille kodin tarvikkeille, kuten paristoille, kynttilöille, hyönteismyrkyille ja muille pikkuasioille, joille ei koskaan tunnu olevan sopivaa paikkaa. Alaosan vetolaatikot puolestaan on varattu pipoille ja hanskoille, ja kaappien sisällä on vielä erikseen hyllyt kenkiä varten.


Kaapin väri valikoitui harmaaksi ihan siitä syystä, että olen viime aikoina ollut vähän harmaaseen päin kallellaan useammissakin valinnoissa. Ihan vihoviimeinen sävyvalinta jäi kyllä vähän liiaksi sattuman varaan, kun ensin unohdin vastata puusepän maalitielusteluun ja kun hän lopulta (oikeutetusti) lähetti perään tekstaria päästäkseen maalaamaan, tuli sävy valittua viimeisenä illalla ennen nukkumaanmenoa kamalassa kiireessä. Valintaprosessin sattumanvaraisuuteen nähden (ja muutenkin) olen kyllä ollut sävyyn enemmän kuin tyytyväinen.


Vetimet tilasimme Helakaupasta, ja vaikka ensin haikailin antiikkimallisten rengasvetimien perään, tuntuivat tällaiset kuvassa näkyvät vetimet tähän tarkoitukseen paljon käytännöllisemmiltä ja mielipiteen muutoksen jälkeen myös ulkonäöltään parhaalta valinnalta. Sitä vain rupesin nyt jälkikäteen miettimään, että jos joskus haluamme vaihtaa vetimet, niiden olisi parasta olla samaa mallia ja saman kokoiset kuin nämäkin, koska muuten oviin jää reiät vääriin paikkoihin. En silti tiedä, olisinko valinnut toisenlaisia vetimiä, vaikka olisin tajunnut tämän etukäteen.


Kaiken kaikkiaan olen ihan älyttömän tyytyväinen kaappiimme. En pelkästään siihen, että se on kaunis ja käytännöllinen vaan myös yksinkertaisesti siihen, että se on olemassa. Elimme monta kuukautta niin, että takit olivat yhden huoneen nurkassa vanhan rekin varassa, joka lopulta romahti kaikkien takkien painosta. Kaikki käytännön tarvikkeet, jotka nyt ovat kaapin viimeisessä osastossa, olivat rekkihuoneen nurkassa vanhoissa pahvilaatikoissa sikin sokin. Uskon lujasti, että talossa pysyy järjestys, jos tavaroille on jokin paikka mihin niitä laittaa, ja nyt meillä on. Perähuone rekkeineen ja laatikoineen on jo monta kuukautta ollut pelkkä ylimääräisen tavaran säilytyspaikka, mutta yksi asia kerrallaan tilanne alkaa purkautua kun saamme tavaroita uusille paikoilleen.    

10 kommenttia:

  1. Todella kaunis ja käytännöllisen näköinen kaapisto. Väri ja vetimet kruunaavat komeuden. Hyvät valinnat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Joskus olen aika tuuliviiri näissä asioissa, että olenko tyytyväinen lopputulokseen vai en, mutta tämän kanssa ei ole vielä yhtään kaduttanut :)

      Poista
  2. On kyllä kaunis kaapisto! Hyvä väri ja malli sekä tietysti vetimet myös. :) Ihastuin varsinkin noihin alalaatikkoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin noi alalaatikot olivat yksi juttu, josta en halunnut kaapistossa tinkiä. Ensinnäkin ne näyttävät mielestäni kivoilta, mutta vielä tärkeämpänä ne ovat tosi kätevät, kun jokainen perheenjäsen sai nyt oman lokeron pipoille ja hanskoille. Helpottaa kummasti arkea, sanoisin!

      Poista
  3. Upea kaapisto, kannatti työllistää puuseppä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siinäkin mielessä että meikäläiset on niin jääräpäisiä että pakko saada just sellainen kuin oli alun perin mielessä :)

      Poista
  4. Onpas aivan ihana kaapisto ja varmasti tosi kestävä niin käytössä kuin ekologisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin siinä mielessä ekologinen, ettei uutta ole tarkoitus hankkia oman elämän aikana, ja toivoisin että talon mahdolliset seuraavat asukkaatkin voisivat tätä käyttää. Puista on onneksi helppo maalailla uudelleen ja uudistaa oman mielen mukaan.

      Poista