maanantai 2. maaliskuuta 2015

Miksi remontti kestää aina kauemmin kuin luulisi?

Muiden remonteista en tiedä, mutta ainakin minulla on taipumus kuivitella kaiken remonttiin liittyvän hoituvan paljon nopeammin kuin miten todellisuudessa käy. Havainnoinkin siis analyyttisesti omia touhujani tänä viikonloppuna ja intouduin kirjoittamaan mietteet ylös, jotta muistaisin nämä myöhemminkin, jos/kun taas joskus tuntuu, että pitäisi saada aikaan jotain näkyväistä vähän nopeammin. Meidän remonttihan on kyllä todella hyvissä kantimissa tällä hetkellä, joten mitään hätää ei ole, mutta pointti on hämmästykseni siitä, miksi pieniinkin hommiin menee niin paljon aikaa. 


Isäni ja mies saivat hiljattain kylppärin paneeliseinät paikoilleen, joten minulla oli suunnitelmana viikonlopun aikana tasoittaa tapetin alle jäävästä seinän yläosasta vielä viimeisetkin kolhut sekä hioa, pohjamaalata ja tapetoida seinät. Tasoitusta olen tehnyt jo joskus aikaisemminkin, mutta paneeleja laittaessa oli seiniin ilmestynyt vielä uusia kolhuja, ja lisäksi huomasin vanhoja, jotka olivat aiemmin jääneet näkemättä.

Lapsiperheen remonttiarjen suurin hidastuttaja eli elämä halusi kuitenkin näyttää minulle heti kaapin paikan. Perjantain ja lauantain välisen yön hoivasin yskästä kärsivää lasta, mutta kun aamulla mies tuli kymmenen jälkeen kotiin yövuorosta, olin univajeesta huolimatta yhä siinä ajatuksessa, että tänään hoituvat ainakin tasoitushommat. Viis siitä, että sitten pitikin vielä lähteä koiran kanssa aamulenkille, ja kohta olikin jo lounasaika. Lounaan jälkeen mies ja lapsi ilmoittivat, että heidän päiväuniensa aikaan ei kyllä mitään remppaa tehtäisi, joten päätin itsekin ottaa rennosti ja katsoa Netflixistä yhden jakson Better Call Saulia, minä kun en osaa nukkua päiväunia (muuten olisin liittynyt seuraan).


Päikkäreiden jälkeen talossa sai taas mekastaa, joten raahauduin vihdoin kylpyhuoneeseen tasoitepurkki, lasta ja hiomapaperi kädessä. Ja totisesti, homma tuli hoidettua! Eipä se mitään, että havahduin istuvani kylppärin lattialla joku tökötepurkki kädessä itkun partaalla siitä syystä, etten saanut kiinni kuivunutta korkkia auki (väsymyksellä oli osuutta asiaan). Kirosin, että juuri kun olin kuvitellut tasoittaneeni joka ikisen kolon, jostain ilmestyi aina uusia. Pakotin miehen hoitamaan hiomisen jälkeisen imuroinnin ja otin ehtooksi.


Seuraava yö oli ihan yhtä helvetillinen kuin edellinenkin, ja mies oli tietysti taas töissä. Jokunen tunti unta kuitenkin kertyi, joten seuraavana päivänä oli tarkoitus hoitaa edellisenä päivänä tekemättä jäänyt maalaaminen. Hyvistä aikeista huolimatta homma tuntui kuitenkin niin vastenmieliseltä, että jollain verukkeella ylipuhuin miehen aloittamaan sen. Koiran lenkin, lounaan ja tällä kertaa kyläyhdistyksen kokouksen vuoksi puuhaan päästiin jälleen kerran vasta illansuussa, ja tasapuolisuuden nimissä hoidimme sen lopulta puoliksi.


Seuraava yö oli miljoonine herätyksineen edeltäjiään parempi, koska herätyksistä huolimatta niiden välissä sai kuitenkin nukuttua. Tänään olinkin taas täynnä remontti-intoa, ja koska lapsella oli vapaapäivä hoidosta ja siten minullakin omista töistäni, päätin jatkaa viikonloppua vielä maanantaihin ja hoitaa sen helkkarin tapetoinnin. Koska tapetoitavana oli vain paneeliseinän yläpuoli ja seinät ovat muutenkin suhteellisen yksinkertaiset, uskalsin ajatella hommaan ryhtymistä yksin. Samalla kun minä masteerasin tapettihommaa, mies leikki lapsosen kanssa viereisessä huoneessa ja tuli aina tiukoissa paikoissa auttamaan. Toimi! Hyvin sujuneesta alusta huolimatta kylpyhuoneesta tuli kuitenkin vasta reilu puolet tapetoitua, koska miehen pirullinen työvuoro jälleen kutsui. Teoriani on, että tapetointi on siksi niin hidasta, että siinä pitää keskittyä ja ajatella niin kovasti, ettei ainakaan tällainen minunlaiseni rutinoimaton tapetoija kykene nopeisiin suorituksiin.


Viikonlopun tavoite ei siis ihan täyttynyt, mutta ai että on mahtavaa, miten nopeasti tapetti seinällä saa kaiken näyttämään taas vähän valmiimmalta! Lisäksi taas huomasin, että olisi kyllä vaihteeksi ihan mukavaa käyttää vaikka kokonainen päivä tähän remonttihommaan ilman että siihen käytetty aika on pois jostain muusta – lapselta tai omista työhommista. Valmista tulee kyllä näinkin, hiukan mutkitellen vain. 

12 kommenttia:

  1. Voi että miten kaunista jälkeä - ihanaa harmoniaa!

    Joo, on se kumma, kun aikaa vaan kuluu aina yli odotusten. Kai se johtuu siitä, ettei koskaan muista laskea aika-arvioihin työn aloittamiseen liittyviä valmisteluja, välisiivouksia, puuttuvien tarvikkeiden metsästystä ja muita keskeytyksiä yms yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi valmistelut ja siivoukset on kyllä vihonviimeisiä vaiheita, tylsiä mutta pakollisia hommia. Me kun asutaan täällä maalla menee aikaa joskus myös siihen, kun odottelee milloin mistäkin tilattuja tarvikkeita. Ja kun kokemusta ei pahemmin ole, paljon kuluu aikaa myös yleiseen ihmettelyyn ja tuumailuun ennen kuin osaa aloittaa :)

      Poista
  2. Tuttu tunne ton remontoinnin kanssa! Kaikki pitäis olla heti tai viimeistään huomenna valmista... :)
    Meilläkin tekemistä olisi joka nurkan kanssa eikä edes oikein tiedä mistä haluaisi aloittaa, tai mistä olisi järkevintä aloittaa...
    Työ haittaa pahasti vapaa-aikaa eikä 1,5- ja 3,5- vuotiaasta vielä oikein saa remonttiapua. ;)

    Tosi upealta muuten näyttää nuo seinät! Voisin ottaa itellenikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli ennen tuo "en tiedä mistä aloittaa" -tunne, mutta nyt kun ollaan asuttu täällä kohta kolme vuotta, on mieleen muodostunut jo ihan hyvä tärkeysjärjestys. Tosin se muuttuu koko ajan tilanteiden mukaan!

      Poista
  3. Kuulostaa tutulle! Mutta tosiaan, todella kaunis siitä vielä tulee!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä itsekin tosi tyytyväinen, vielä kun saadaan listat paikoilleen niin päästäänkin kantamaan sisään kylppärikalusteita!

      Poista
  4. Kaikesta huolimatta, näyttää hyvältä! Meidän ylioptimistinen muuttoaikataulu oli kevät, mutta kyllä nyt mennään alkusyksyyn. Jos olisikin aikaa (no rahaa myös) keskittyä vain remppaan, niin mikäs siinä, mutta kun remppa pitää saada sujahtamaan muuhun elämään mukaan ja mukaan tulevat vielä mahdolliset yllärit, joita paljastuu, kun lähdetään purkamaan pintaa syvemmältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on asiat sikäli hyvin, että voidaan asua täällä ja edistää remppaa samalla. Tietysti se on välillä vähän hankalaakin, mutta ainakin voi käyttää hyväksi kaikki pienetkin puolituntiset, monesti esim. maalataan lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Jos pitäisi lähteä erikseen remonttityömaalle, kovin pientä aikaa varten ei ehkä tulisi lähdettyä. Nyt onneksi näiden huoneiden valmistuessa helpottaa, kun nämä ovat kaikki olleet läpikulkutiloja. Seuraavaksi vaikein on sitten aikanaan keittiön remontti, jonka ei oikein voisi antaa olla työn alla kovin pitkään, mutta se on sitten sen ajan murhe :)

      Poista
  5. Voisin todeta, että yleensä kaiken muunkin kuin remontin valmistuminen, moninaisista syistä ja yllättävistä käänteistä johtuen kestää paljon pitempään kuin mitä on ajatellut:) Tosin en ole kyllä ollenkaan vakuttunut siitäkään, että omat aika-arvioinnin kyvyt olisivat tarkimmat mahdolliset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä totta :) Remontoinnin osalta uskoisin, että myös kokemattomuus aiheuttaa väärinarviointia. Jos ei ole esim. ennen tehnyt jotain työvaihetta, voisi hölmöyksissään kuvitella, että senhän saa hoidettua ihan tosta vaan.

      Poista
  6. Hyvin kuulostaa tutulta, mutta ihanalta näyttää! :)

    VastaaPoista