tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lattian maalausta ja diivakissan kärsimys

Meillä saatiin hiljattain sisäeteisen lattia maalattua. Lattia oli jäänyt vielä maalaamatta osittain siksi, että läpikulkuhuoneessa sopivaa hetkeä lattianmaalaushommiin ei tuntunut koskaan tulevan. Lattian maalaaminen taitaakin olla yksi hankalimmista remonttitöistä toteuttaa, jos talossa jo asutaan.


Vanha maali oli vielä ihan kohtuuhyvässä kunnossa, mutta remontin yhteydessä vaihdoimme muutaman lattialankun toisiin, ja ne tietysti olivat aivan eri värisiä. Lattian reunasta oli kymmenisen vuotta sitten vaihdettu huonoja lankkuja uusiin, ja vaikka paikkaus oli ihan tyylikkäästi tehty, meidän silmäämme uudet lankut erosivat liikaa vanhoista alkuperäisistä. Etsimme siis korvaajaksi vanhaa saman levyistä lankkua, jotta koko lattia olisi vanhaa tavaraa.


Vanhaa lattialankkua on nykyään tosi vaikea löytää, ja löytyvät erät ovat pieniä ja kovissa hinnoissa. Meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, nimittäin laitettuamme sinnikkäästi useamman ostoilmoituksen paikallislehteen, lukuisten soittojen joukosta erottui parikin paikkaa, joista löytyi sekä paikkausmateriaalia eteisen lattiaan että kokonaan uusi lattia yläkertaan (siitä lisää myöhemmin). Etsintä kuitenkin kesti monta kuukautta, ja koko tämän ajan irtonaisten ”varalankkujen” yli käveltyämme fiilis oli mahtava, kun paikkalankut lopulta saatiin lyötyä paikoilleen.



Jos olisimme lähteneet maalaamaan ennestään maalaamatonta pintaa, olisimme varmaankin valinneet maaliksi perinteisen pellavaöljymaalin hengittävyyden vuoksi. Nyt vanhoja lankkuja kuitenkin peitti alkydiöljymaali, eikä tiukassa kiinni olevaa maalia kannattanut ruveta poistamaan, joten päätimme pidättäytyä samassa maalityypissä kuin vanha maali. Betoluxia ostettiin, ja mies, joka maalaushomman hoiti, kehui kovasti miten helppoa ja mukavaa se oli maalata. Tällaisessa maalissa on tietysti myös se etu, että se kuivuu hiukan nopeammin, mikä kauttakulkuhuoneen kohdalla on iso plussa. Värin valinnasta ei sen enempää kuin että harmaa on minulle se ainoa oikea lankkulattian väri, joten väriä ei tarvinnut kauan pohtia. Hioimme vanhan maalipinnan kevyesti ennen maalausta, mutta muuten pohjatyöt olivat tällä kertaa vähäiset. 


Eipä maalin kuivumisen odottelu kuitenkaan mitään lasten leikkiä ollut. Siinä missä viimeksi kuljimme kuivumisvaiheen aikana ikkunasta, nyt kylmien ilmojen ja räntäsateiden aikana sellainen ei oikein tullut kysymykseen. Mies sitten rakensi lattian poikki tellingin kulkemaan kynnykseltä kynnykselle, joten sipsuttelimme maalin yli vähän kuin nuorallatanssijat. Tellinki vielä päällystettiin sanomalehdellä, jottei pattinkien puupinnasta tippuisi tikkuja tai puruja maaliin.


Suurin ongelma oli kuitenkin Sulo-kissa, joka vihaa kantamista ja joutui siksi pariksi päiväksi ulkoruokintaan. Ei siis tullut kysymykseen, että Sulkki olisi rauhallisesti kannettu tellinkiä pitkin ulos ja sisälle, sillä kissan kantamisyritykset päättyvät aina riekaleisiin vaatteisiin, raapaleisiin käsiin ja sinne tänne sinkoilevaan kissaan. Talossa ei myöskään ollut sellaista huonetta, johon Sulon olisi voinut kuivumisen ajaksi teljetä ilman, että kissa olisi voinut sieltä luikahtaa maalia pilaamaan. Kissalle tehtiinkin lämpimään pannuhuoneeseen pehmeä peti ja oma ruokapaikka, ja ihan hyvinhän se sitten menikin, vaikka Sulo vahvoja draamakuningattaren elkeitä omaavana kissana käytäntöä ensin kovasti protestoikin. 


Uusi maalattu pinta näyttää mielestäni tosi kauniilta ja tuntuu ihanan sileältä jalkojen alla. Paikkauskohta ei enää näy maalin alta yhtään, jollei tiedä missä se alun perin oli. Lattia on toki rakoja täynnä, mutta sellaiset kuuluvat mielestäni vanhassa lankkulattiassa asiaan. Kolhuja ja kolojakin tässä lattiassa on, mutta niitäkään emme halunneet tasoittaa, nehän vaan antavat lattialle ajan patinaa.


Nyt meillä on neljässä huoneessa vanha lankkulattia (joista yksi vielä hiukan kesken), enkä enää tiedä mikä voisi olla parempaa jalkojen alla kuin vanha lankku. Tulevia remontteja ajatellen on olemassa toivoa, että parista huoneesta vielä löytyisi uudempien materiaalien alta lankkua, joten ei ole kaukaa haettu toive, että saisimme lähestulkoon koko taloon lankkujen patinaa. 

10 kommenttia:

  1. Kaunis lattia! Ja sama ollaan huomattu noissa hinnoissa! Teillä kävi tuuri, että löysitte kokonaisen huoneen verran vanhoja lankkuja (sopuhintaan?); meillä ei muka ollut aikaa aikoinaan odottaa sitä. Mutta toisaalta lapset ovat pitäneet huolen siitä, että uusi lattia näyttää jo nyt aika vanhalle ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne lankut ihan sopuhintaan löytyi, muuten ei olisi ostettukaan ainakaan noin suurta määrää :) Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ei ajattele vain voittoa vaan sitäkin, että hyvät materiaalit saadaan kiertoon. Odottaminen oli kyllä tuskallista, ja aikamoista säätämistä, kun piti soitella ympäriinsä. Parissa paikassa käytiin myös katsomassa turhaan. Mutta mun mielestä uusikin lankkulattia voi kyllä olla tosi kaunis, ainoastaan laminaateille ja sellaisille en itse niin kamalasti lämpene.

      Poista
  2. Onpa kaunis lattia ja ihana sävy! Mikä tuo sävy on? Käytittekö perus Betoluxia vai akvaa, kauan kesti kuivua? Mun tekisi mieli maalata meidän vanhat lankkulattiat. Harmiksemme vanhaa lattiaa oli vaan keittiössä, käytävässä ja kuistilla. Vintille asensimme uuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voi kissaparkaa. :D Minneköhän meidän kisu pitäisi laittaa kun on sisäkissa.

      Poista
    2. Sävy on Tikkurilan "Vanhan ajan värit 2013" -kartasta 364X. Laitettiin aikoinaan samaa jo ulkoeteisen lattiaan, ja nyt olen kyllä ollut niin älyttömän tyytyväinen tähän sävyyn, että taidetaan vetää seuraavakin huone samalla sävyllä. Maalina oli perus Betolux. En nyt ihan tarkkaan osaa sanoa kuivumisaikaa, muutama päivä siinä meni, mutta me otettiin aika varman päälle. Tuon ajan jälkeen siinä pystyi kulkemaan sukkasillaan, mutta ilmeisesti lopulliseen kuivumiseen menee kuukausi, eli pitää varoa esim. raskaampien huonekalujen kanssa ettei jää jälkiä. Betolux akva kuivuu varmaan vielä nopeammin, mutta me ei sitä haluttu, kun se ei ainakaan hengitä. En kylläkään ole mikään ekspertti näissä hengittävyysasioissa :)

      Poista
    3. Piti vielä sanoa, että maalin kiiltoaste tuntuu vaikuttavan aika paljon tuohon sävyyn, tai siihen miltä se sävy lopulta näyttää. Ulkoeteiseen tuli Sateenkaarivärien lakkaöljymaalia samalla sävyllä sävytettynä, mutta se on jotenkin paljon vähemmän kiiltävää kuin tämä Betolux ja näyttää siis hiukan eriväriseltä. Kauniita tuli kyllä kummastakin.

      Poista
    4. Kiitos näistä tiedoista! Oon tuota lattian maalausta miettinyt jo pari vuotta, joten olisi kiva saada se viimein toteutettua. Toissakesänä maalasin meidän portaat Betolux akvalla. Se kuivi muutamassa tunnissa lämpimällä ilmalla ja illalla pääsi jo vinttiin nukkumaan. Sen hengittävyydestä en itse osaa sanoa mitään, mutta tuskin sillä on suurta merkitystä portaissa. Enkä tiedä olisiko meillä lattiassakaan. Alla kun on betonivalu (vähän harvinaisempi juttu rintamamiestaloissa, mutta osasta uudemmista löytyy).

      Poista
    5. Hyvä jos oli hyötyä :) Toi hengittävyysjuttu on sikäli monipiippuinen, että joidenkin mielestä puulattia hengittää ihan tarpeeksi jo lankkujen raoista. Me ollaan kuitenkin pyritty ottamaan varman päälle ja käyttämään perinnemaaleja silloin kun se on mahdollista ja järkevää. Betonivalu pohjassa onkin mulle vieraampi juttu, olen tutustunut lähinnä tähän meidän omaan rossipohjaamme :)

      Poista