tiistai 24. helmikuuta 2015

Maalaamista ja kamalia pohjatöitä

Meillä on viime päivinä vietetty hurjia maalaustalkoita. Samalla kun äitini ilmoittautui vapaaehtoiseksi maalaamaan uuden kylppärin kattoa, minä ja mies olemme hioneet ja maalanneet yläkertaan johtavan portaikon seinäpaneeleja.


Portaikko oli ennestään lakattu, ja jo alusta lähtien olen suunnitellut sen maalaamista valkoiseksi. Maalaamattomasta puupaneelista kun tulee liiaksi mieleen 80-luvun hiihtomaja, ja valkoinen taas valikoitui väriksi itsestään selvästi siksi, että paikkaan tulee huonosti valoa ja se kaipasi siksi valoisampaa ja freesimpää ilmettä.



Lakatun pinnan maalaamisesta minulla on ennestään huonoja kokemuksia. Viime kesänä nimittäin kyllästyin lopullisesti vanhaan keittiönkaapistoomme, ja päätin maalata sen ex tempore valkoiseksi. Koska kaapisto on aika huonossa kunnossa ja tullaan uusimaan ennen pitkää, en jaksanut tehdä pohjatöitä kunnolla. Niinpä maali ei levittynyt pinnalle tasaisesti eikä tarttunut kunnolla, mistä syystä en ole edes viitsinyt esitellä lopputulosta täällä blogissa.


Vahingosta viisastuneena tajusinkin heti, että ilman kunnon hiomista hommaan olisi turha ryhtyä. Hioimme paneeliseinän tasaiset kohdat koneella ja paneelin raot käsipelillä. Vaikka pinta-ala ei ole kovin kummoinen, ehtivät hermot mennä jo moneen kertaan, koska portaikossa ei kaikkialle yletä kunnolla eikä korokkeita ole helppo asetella epätasaiselle alustalle. Muutenkin hiominen on remonttihommista mielestäni puuduttavimpien, epäergonomisimpien, sotkuisimpien ja tuskastuttavimpien joukossa.


Itse maalaaminen onkin sitten puuhaa, johon minulla on viha-rakkaussuhde. Jos maali on hyvää ja alusta vastaanottavainen, on mahtavaa saada pintaa nopeasti peittoon ja nähdä, miten maali tasoittuu suorastaan silmissä kauniiksi pinnaksi. Toisaalta jos maali ei ota levittyäkseen nätisti, harva asia on tuskastuttavampaa ja epäkiitollisempaa kuin maalaaminen. Tällä kertaa liikuttiin jossakin näiden kahden välimaastossa, sillä lakattu pinta ei kunnolla hiottunakaan tuntunut olevan paras mahdollinen alusta, vaan siveltimenvedot jäivät mielestäni ainakin ekassa kerroksessa liikaa näkyviin. Tai sitten vika on Uulan Into-sisustusmaalissa, jota maalasin nyt ensimmäistä kertaa.


Toinen kerros on vielä maalaamatta, joten lopputulos on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta ainakin iloitsemme jo portaikon valkoisista seinistä. Vanhat portaat ajattelimme toistaiseksi jättää silleen, koska niissä puun kuluminen näkyy nyt kauniisti ja tumma väri tuo hyvän kontrastin valkoisille seinille. Kylppärin puolella maalauksen päätyi lopulta tekemään mies, joka perhekunnan pisimpänä saa meillä yleensä huolehtia kattojen ja muiden korkeiden kohtien remppauksesta.


Jonkin käsittämättömän laskuvirheen vuoksi ostimme muuten vahingossa Uulan maalia monta litraa liikaa. Talossa ei ole (sisäpuolella) enää paljonkaan maalattavaa, ainakaan sellaista, mihin tämä maali soveltuisi, joten mietin tässä kuumeisesti tulevia remonttikohteita. 

6 kommenttia:

  1. Aikamoinen urakka kyllä, mutta portaikon ilme kirkastui kivasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minäkin joka päivä tästä kulkiessani ihmettelen, kuinka kirkkaalta maailma näyttää :)

      Poista
  2. Tuosta maalista ei ole kokemusta, mutta meillä oli tummaksi lakatut paneelit rintamamiestalossa, kun sen ostimme.
    Maalasimme kaikki paneelit remontti ässällä ilman mitään hiomisia. Pariin kertaan täytyi vetää, mutta hyvin on pysynyt ja on tasainen. Oli helppo maalata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu varmaan kohteestakin, meillä keittiön kaapistoissa maali on lähtenyt eniten kahvojen ympäriltä, mistä pinta onkin kovimmalla kulutuksella. Voisin kuvitella, että paneeli johon ei varsinaisesti kosketa (ellei sitä vasten sitten potkita esim. kenkiä) olisi helpompi maalattava.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No näin mäkin luulisin, justiinsa aloitin maalata kakkoskerrosta ja alkoi jo näyttää oikein hyvältä.

      Poista