torstai 22. tammikuuta 2015

Sähköjohtojen tapetointia ja muita haasteita

Sisemmän eteisen tapetointi on ollut minulle jonkinlainen henkinen käännekohta tässä remontissa. Kuten olen jo tainnut  moneen otteeseen mainita, olemme kaikessa remontointiin liittyvässä aloittelijoita, mutta tapetoidessa huomasin, että aloittelijan asenne tulee myös korvien välistä. Siinä missä ennen stressasin jokaisen työvaiheen onnistumista, sen jälkeen kun alustapetti oli saatu seinille, olen ajatellut pikemminkin ”kokeillaanpa miten tässä käy”.


Minä eikä mies ei oltu kumpikaan tapetoitu koskaan ennen mitään, ja harjoittelu oli pakko aloittaa huoneesta, jossa oli viisi ovea, ikkuna, lämmityspatteri ja vielä niitä perhanan sähköjohtoja. Puhumattakaan siitä, että huone ja sen nurkat eivät olleet suinkaan suorat.

Hirsiseinille oli remontissa kiinnitetty puukuitulevyt, jotka esiliisteröimme ja jonka kolot tasoitimme sanomalehtisuikaleilla. Siinäpä muuten yksi parhaista remonttivinkeistä, jonka olen kuullut tähän mennessä, joten kannattaa ihmeessä kokeilla, jos työn alla on puukuitulevyseiniä.


Liisteriksi valitsimme itse tehdyn vehnäjauholiisterin, joka on kokemustemme mukaan juuri niin hyvää kuin miksi sitä kehutaan. Liisterin keitossakin hiukan harjaannuimme, eikä jokainen satsi enää palanut pohjaan. Huomasin, että liisteriä ei ole missään nimessä pakko keittää ohjeiden mukaista kymmentä minuuttia, vaan muutama minuuttikin riittää. Silloin liisteristä ei tule yhtä paksua, mutta liimaamisominaisuuksiin keittoaika ei tunnu suuremmin vaikuttavan. Ainakin vielä tapettimme ovat lujasti paikallaan.


Tapetiksi valittiin Tapettitehtaan Katinlieko-tapetti pitkien jahkailujen jälkeen. Meillä mies halusi eteiseen kukkia ja väriä, kun taas minä yritin pitää hommaa jotenkin hillittynä. Vaaleapohjainen tapetin piti olla ehdottomasti, koska huone on talon pimein. Onkin ihmeellistä, miten paljon katon maalaaminen valkoiseksi ja tapetin asettaminen paikoilleen on jo vaikuttanut huoneen valoisuuteen, vaikka eletään keskellä talvea.

Varsinaisen tapetin alle laitettiin aluspaperi, jota jossain suositeltiin, puukuitulevyn pintahan on aika elävää. En ole kuitenkaan yhtään varma, kannattaako tällaista vaihetta välttämättä läpikäydä, koska jo alustapetoinnin jälkeen pinta näytti mielestäni tarpeeksi tasaiselta. Toinen juttu oli sitten se, että alustapetti oli leveämpää kuin varsinainen tapetti, eli saumat tulivat eri kohtiin. Eipä sitä tosin varsinaisen tapetin alta juuri huomaa.

Käytännössä jouduin hoitamaan esitapetoinnin miehen menojen takia melkein kokonaan yksin. Alustapetoinnin paras puoli oli kuitenkin se, että sain sen avulla harjoitella tapetoimista ilman niin kovaa suorituspainetta kuin lopullisen tapetin kanssa. Tässä vaiheessa kun ei vielä tarvinnut murehtia kuvioistakaan, eikä hiukan vinoon menneillä vuodillakaan ollut käytännössä merkitystä.


Sähköjohdot nakutettiin alustapetin päälle, ja sen jälkeen koitti varsinaisen tapetoinnin aika. Yleisistä tapetointiohjeista ja -yksityiskohdista en aio tässä höpöttää, minä kun en ole mikään ketään neuvomaan. Sen sanon kuitenkin, että vaikka keskittymiskyvyttömyyttäni mokasin aika monessa kohdassa ja improvisoin vastoin ohjeita, lopputuloksessa sitä ei huomaa. Useimmat virheet saa piiloon listojen alle, ja loputkin ovat niin pieniä, että vaadittaisiin harjaantunutta silmää ne huomaamaan. Itseä pienet kömmähdykset tietysti vähän harmittavat, mutta uskon että siitä päästään, kunhan aika kuluu.

Todellinen tapetoinnin koetinkivi olivat sähköjohdot. Koska emme itse löytäneet sähköjohtojen tapetointiin muuta ohjetta kuin neuvon tapetoida johto ensin erillisellä suikaleella ja leikata sen jälkeen vuotaan viilto siinä vaiheessa kun sitä asetetaan paikoilleen, kerron miten me teimme. Leikkasimme ensin tapetista kaistaleita, jotka liimasimme paikoilleen liimalla. Liisterillä kaistaleen paikoilleen asettaminen oli toivotonta, liisteri ei kerta kaikkiaan pitänyt tarpeeksi kiinni. Käytännössä leikkasimme kaistaleet pidemmälle johdolle useammassa pätkässä, koska tapetin menekki oli laskettu niin tarkkaan, ettei olisi ollut varaa leikata pitkiä kaistaleita vuodan pituussuunnassa. Lopputuloksessa pienet saumat eivät näy juurikaan.


Kaistaleet liimattiin paikoilleen huolellisesti painelemalla siten, että johdon kummaltakin puolelta ne ovat kiinni seinässä vähintään sentin, mielellään varmaan enemmänkin. Muuten kaistale ei ainakaan meillä pysynyt kunnolla kiinni. Johdon mutkien kohdalla käytin useampaa lyhyttä kaistaletta. Mietiskelin, että kaistaleen vetyttäminen paremmin etukäteen voisi toimia, jotta kaistaleen saisi mahdollisimman tiiviisti johtoon kiinni. Tapetoidessa pitää kuitenkin varoa johdon y-kiinnikkeitä, jotteivät ne riko kaistaleeseen reikää.


Tähän asti meno oli vielä helppoa. Vaikea vaihe tuli esiin silloin, kun kokonainen vuota asetettiin paikoilleen johdon kohdalle. Viillon vetäminen juuri oikealle kohdalle silloin kun vuota on kunnolla kiinni vasta toisesta reunastaan, oli vaikeaa. Oli pidettävä varansa, ettei samalla viiltänyt rikki juuri tapetoitua kaistaletta. Käytimme mahdollisimman terävää tapettiveistä ja katkoimme sen terää harva se hetki, mutta silti veitsi veti viillon välillä ryppyyn, viilto kun piti tehdä melkein tyhjän päällä. Jos edellinen vuota sattui loppumaan sopivalla kohdalla, jossain kohdin leikkasimme koko vuodan halki ennen liisteröintiä ja seinään asettamista, jolloin reunoista tuli suoremmat. Tämä on kuitenkin epävarma konsti, koska kaikesta mittailusta huolimatta johdot eivät välttämättä ole seinällä aivan suorassa. Hankalinta oli taaskin johdon mutkien kohdalla, jotka pitää hoitaa tapauskohtaisesti.


Tapetoinnin jälkeen sähkömies tuli laittamaan paikoilleen jakorasiat, valokatkaisijat ja pistorasiat. Nyt huone odottaa enää listoja ja hiukan maalisutia sekä lattia paria vanhaa lankkua paikkausmateriaaliksi, joita ei tunnu löytyvän tarpeeksi edullisesti mistään. 

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti tätä pitkää sepustusta! Tuntui tarpeelliselta kirjoittaa itsellekin ohjeita muistiin seuraavan huoneen remonttia varten. Kuten sanottu, itse sain tästä prosessista valtavasti itseluottamusta tarttua hankalimpiinkin haasteisiin. Ei tullut lopputuloksesta vielä ihan täydellistä, mutta ensitapetoinniksi aika hyvä, sanoisin.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Tarpeeksi väriä ja kukkaa mutta kuitenkin yksinkertainen ja vaalea.

      Poista
  2. "Työ tekijäänsä opettaa" oli meidän motto raksapuuhissa, ja niinhän se on. Meilläkin on selvästi nähtävillä seinä, josta tapetointi silloin aloitettiin. Vähän on kuprua, mutta ei haittaa ;)

    Ja siistiltä tuo seinä näyttää, ja onpa siinä ollut näpräämistä noiden johtojen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin kun miettii, että tällainen hirsitalo kuitenkin vähän natisee ja nitkuu, niin vuoden päästä voi jo olla jossain kohtaa repeämä tapetissa. Ei siinä kannata jostain pienestä kuprusta pelihousujaan repiä.

      Poista