torstai 1. tammikuuta 2015

Hurja vuodenvaihde, vielä hurjempi tuleva vuosi

Vuosi vaihtui meillä tosi hurjissa merkeissä, nimittäin otimme uutta vuotta vastaan ystäväperheemme kanssa meillä pitsaa syöden ja pulkka-ajelulla käyden. Seurueen 2- ja 3-vuotiaiden lasten mielestä tähtisädetikut olivat enemmän kuin tarpeeksi jänniä, eikä kukaan kaivannut raketteja. Bileiden kohokohta lasten näkökulmasta taisi kuitenkin olla joulusta säilynyt piparkakkutalo, joka pantiin palasiksi.


Vuoden ensimmäistä päivää olemme viettäneet remppahommissa. Olemme miehen kanssa saaneet jostakin niin hyvän remontti-innostuksen, että lähes kaikki liikenevä aika tekee mieli viettää hommissa. Emme kuitenkaan ole koskaan olleet niitä ihmisiä, jotka jaksavat heilua työmaalla yötä myöten, vaan koska lähes kaikki työvaiheet ovat uusia ja siten keskittymiskykyä vaativia, on pakko päästää aivot välillä lepoon. Nyt ollaan kuitenkin siinä mielentilassa, että tylsinkin tapetin rapsutus seinästä tuntuu pelkästään mahtavalta, ja kaiken lisäksi miehellä on vielä talviloma odottamassa ihan nurkan takana. Minulla on hyvä kutina, että sen aikana saadaan asioita taas paljon eteenpäin.


Kulunut vuosi on ollut puoliksi aika tavallinen ja toiselta eli loppupuoleltaan melko synkkä ja ahdistava. Tarkemmin sanottuna kaikki meni hyvin eli tasaisesti Espanjan-lomaan saakka, joka muuten taisi olla yksi vuoden kohokohdista. Harva se päivä muistelemme vieläkin Välimeren aaltoja ja leikimme lapsen kanssa leikkejä, joissa lennetään lentokoneella Espanjaan. Mutta sitten kävi niin onnellisesti, että olen joutunut viettämään koko syksyn aika kalpeana ja pahoinvoivana, eikä mihinkään ylimääräiseen olisi ollut energiaa. Ja kuitenkin on ollut pakko olla pelkästään siksi, että talossa on huomiota vaativa 2-vuotias, ja syksyllä vielä aloitettiin kylpyhuoneen remontti. Märkä syksykin tuntui tällä kertaa poikkeuksellisen synkältä, kun oman voinnin vuoksi ei ollut energiaa nähdä huonoissa keleissä plussapuolia. Eli tilanne suoremmin sanottuna: jos kaikki menee hyvin, lapsemme saa kesän korvilla pikkusisaruksen.


Ensi vuodelta (ja osittain sitä seuraavaltakin) odotankin oikeastaan vain sitä, että selviäisin jossain määrin järjissäni vauvavuodesta. Jos nyt jotain toivoa voisi, niin sellaista helppoa vauvaa, joka söisi hyvin ja nukkuisi paljon, mieluiten vielä oikeaan vuorokaudenaikaan. Muuten toivonkin oikeastaan vain sitä, että kaikki säilyisi suhteellisen ennallaan, siis elämän muiden palasten osalta. Taitaa olla asiat aika hyvin! 

26 kommenttia:

  1. Paljon onnea vauvauutisten johdosta ja hyvää alkanutta vuotta :) Toivottavasti pahoinvointi on jo hellittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Kyllä tässä taidetaan jo paremmalla puolella olla pahoinvoinnin suhteen.

      Poista
  2. Onnittelut ja remontti-intoa kun sellainen on löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, remppainto olikin kyllä tervetullut seuralainen, kun tässä voi muuten tulla kiire :)

      Poista
  3. Onpas mukava uutinen, onnea kovasti!

    VastaaPoista
  4. Onnea ja mahdollisimman hyvää vointia! -Sade

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän vointi tässä ole paranemaan päin, paitsi sitten kun tulee taas uusia vaivoja :) Onneksi ne menee kaikki ohi viimeistään sitten kun vauva tulee maailmaan.

      Poista
  5. Oi, hieno uutinen. Hyvää odotusaikaa sinulle!

    VastaaPoista
  6. OIkein paljon onnitteluita ja jaksamista odotteluun ja sitten tulevaan isompaan perhe-elämään. Rankkaa aikaa tuo on, sympatiat sinne - ja niin ihanaa ja ainutkertaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Toivon että raskaus menisi samoin kuin viime kerralla, eli että alkupahoivoinnin jälkeen ei ollut oikein mitään suurempia vaivoja. Enemmän sitten jännittää se nelihenkisen perheen pyöritys, huh!

      Poista
  7. Onnea, onnea! Nyt täytyykin muistaa lepo ja elämästä nauttiminen kahden edestä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä neuvo, toivottavasti osaan ottaa siitä vaarin :)

      Poista
  8. Onnittelut! Nyt vaan päivä kerrallaan. Meillä lapsilla on vähän yli 2 vuotta ikäeroa. Ovat pienestä pitäen leikkineet (ja toki myös tapelleet) yhdessä. Joten aikaa myöten helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä kerrallaan onkin hyvin sanottu, mutta ihan kamalan vaikeaa. Kun on se remontti ja kaikkea... Vauvaa tuskin haittaisikaan, vaikka kaikki ei olisi ennen hänen saapumistaan ihan valmista, mutta veikkaan että vanhempia voisi viimeistään siinä vaiheessa keskeneräiset projektit vähän ärsyttää :) Vaikka eihän tästä talosta valmista tule kyllä vielä pitkään aikaan. Ihmeellisen vaikeaa tuo lepääminen raskausaikana, viimeksi podin ihan samanlaista puuhailuvimmaa, ellei sitten ollut niitä päiviä että vointi pakotti sohvan pohjalle.

      Poista
  9. Onnittelut! Poikkesin blogiisi mutkan kautta, ja täällä näyttää tosi kivalta :) Me ostimme oman talomme viikkoa ennen kuopuksen syntymää. Onneksi anoppi oli oikeassa, että pikku kakkoset vain nukkuvat ja syövät. Sitä olen yrittänyt sanoa muillekin :) Siellä tämä meidän nukkui ja söi remonttityömaan keskellä, siirsimme vain vaunut sellaiseen huoneeseen missä ei maalattu. Tosin jälkikäteen olen miettynyt, että miten ihmeessä selvisin siitä syksystä. Esikoinenkin, erityislapsi sellainen, oli melko vaativa. En ehkä ilman anoppia ja omia vanhempiani olisikaan. Toivottavasti sinullakin on mahdollisuus apuun :) Kaikkea kaikka hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit :) Minäkin olen kuullut, että toiset vauvat ovat helpompia kuin ensimmäiset, mutta en vielä uskalla laskelmoida sen varaan. Toivon kuitenkin että olet oikeassa! Me yritetään kuitenkin saada nämä tämän hetken remontit valmiiksi ja pitää sitten hiukan taukoa, ainahan voi aloittaa uusia jos tulokas on helppo tapaus!

      Poista
  10. oi täältähän ne ihanat uutiset löytyivät <3 lämpimät onnittelut! minun omakohtainen suositus on saada remppa mahdollisimman valmiiksi ennen vauvan tuloa; meillä on helppo vauva, mutta silti tuntuu, että kaikki etenee vähintään 10 kertaa hitaammin kuin ennen - minkä takia lupaan niitä tapettikuviakin meidän yläkerran eteisestä korkeintaan kesäksi ;)

    mutta kerrassaan ihania uutisia - ja toivottavasti loppuraskaus on helpompi kuin ensimmäinen puolisko! tiedän kokemuksesta, ettei ole kivaa aikaa se - mutta onneksi synnytyksen jälkeen nuo kuukaudet unohtuvat niin nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä meilläkin tarkoitus on saada remppa ennen tulokasta valmiiksi. Muutenkin olisi ihan kiva saada pieni remonttitauko. Tosin suunnittelen jo kärsimättömänä tuleviakin remontteja, vaikkei ole mitään tietoa, milloin ne ehtisi toteuttaa :) Mitä raskauteen tulee, niin minä en kyllä ainakaan tämän pienokaisen kohdalla ole niitä ihmisiä, joille raskaus on elämän parasta aikaa, päinvastoin. Mutta onneksi muutaman kuukauden kuluttua tilanne muuttuu - ei ehkä helpotu, mutta alkaa taas uudet haasteet :)

      Poista
  11. Plaah, taas mun kommentti hävis johonkin! Siis tää uutinen on menny multaki ihan ohi?!? Onnea onnea onnea vaan! Ihanaa! Hauskaa, ku monen blogin kirjottajalla on niin sama elämäntilanne, kun itsellä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä tätä tainnut niin suurieleisesti "julkistaakaan" :) Kiitoksia kovasti onnitteluista ja tosiaan mukavaa lukea muistakin blogeista samantyylisestä elämäntilanteesta. Tosin itse koitan olla ihan ylivyöryttämättä vauva- tai lapsiasiaa tänne blogiin, mutta hankalaahan se on, jos elämä varmastikin tulokkaan myötä pyörii lähinnä hänen ympärillään. Toivon tosin, että jotain muutakin osa-alueita säilyisi elämässä :)

      Poista