tiistai 23. joulukuuta 2014

Ihan hiukan joulu-zilla

Kyllä minäkin sitten kuitenkin ihan pikkuisen antauduin jouluhössötysten vietäväksi. Jostain löytyi aikaa ja tarmoa niinkin paljon, että tavanomaisen siivouksen lisäksi ryhdyimme miehen kanssa karsimaan kirjahyllystä tarpeettomia opuksia divariin ja järjestelemään tärkeiden papereiden sekalaisia kasoja mappeihin. Ja vaikka jo lykkäsin jouluväkerrysideani seuraavaan vuoteen, valoin kuitenkin kynttilöitä vanhoihin kahvikuppeihin ja tein fimo-massasta sydämiä joulukuuseen.



Vähän jopa joulustressin porteilla tuli käytyä kolkuttelemassa tässä maanisessa puuhasteluvimmassa. Mies taisi ohimennen käyttää sanaa joulu-zilla (vrt. bridezilla) ja pyöritellä silmiään minuun päin vilkaistessaan. Onneksi kohtaus alkaa olla ohi ja asiat asettuvat taas mittasuhteisiinsa. Keittiön siivous jätettiin viimeiseksi ja se on edelleen tekemättä, eikä tunnu missään. Nyt kun sain pahimmat joulupatoutumat purettua, voin heittäytyä kalsarilinjalle. Nautin kyllä tosi paljon siitä, että nämä kaikki hommat tulivat tehtyä ja kirjahyllyn tienoilla vallitsee taas hiukan parempi feng-shui.


Jos jollakulla on vielä aikaa ja energiaa leipoa tänä jouluna, kannattaa kokeilla näitä gluteenittomia keksijoulutorttuja, joiden alkuperäinen ohje löytyy täältä. Muokkasin kuitenkin ohjetta maidottomaksi ja vähän muutenkin, joten tässä oma versioni. Nämä ovat täydellisiä pikkusuupaloja niihin hetkiin, kun tekee mieli jotain joulutorttua muistuttavaa, mutta ne varsinaiset tortut tuntuvat liian raskailta tai eivät muuten sovi ruokavalioon.

Tämän reseptin myötä toivotan tunnelmallista ja omannäköistä joulua teille kaikille!


Gluteenittomat keksijoulutortut

Vajaa 2 dl mantelijauhoja

1,5 dl perunajauhoja

reilu 1 dl tattarijauhoja

1 rkl psyllium-jauhetta

2 tl leivinjauhetta

150 g rasvaa (alkuperäisessä ohjeessa voita, käytin puoliksi neitsytkookosöljyä ja sinistä Keijua)

1 dl Oatly-kaurajugurttia

1 luomukananmuna

luumumarmeladia

Sekoita keskenään kuivat aineet. Nypi joukkoon rasvat ja sekoita lopuksi mukaan kaurajugurtti ja kananmuna. Laita taikina jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi.
Alkuperäisessä ohjeessa oli mukana erikseen resepti luumuhillolle, joka tehdään taikinan ollessa jääkaapissa, mutta itse käytin kaupan valmista luumumarmeladia. Kaulitse taikinaa pienissä erissä jauhoja apuna käyttäen siten, että siitä saa otettua muotilla ”pikkuleipiä”. Laita leipäsille nokare luumumarmeladia ja paista 200 asteessa 10–15 minuuttia. Ohjeesta tuli vajaa 3 pellillistä.

Valmiit leivonnaiset maistuivat kaikille erinomaisesti. Ensi kerralla laitan kuitenkin vähän enemmän marmeladia, koska minulle se on ehdottomasti se juttu näissä joulutortun kaltaisissa leivonnaisissa. 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kunhan on lanttulaatikkoa ja kuusi

Pari viimeistä päivää ovat olleet niitä, jolloin ei tunne ehtivänsä puoliakaan siitä mitä pitäisi. Ja sitten on vielä tämä joulu, joka pitäisi ehtiä järjestää.


Silti en ole kamalasti stressannut joulua ainakaan tosissani. Minun jouluni tärkein asia on ruoka, ja sen ehtii kyllä hoitaa. Laatikot ovat sitä paitsi jo valmiina pakastimessa. Harmittaa silti hiukan, että kaikki kivat askartelut, joita olin joulun alle suunnitellut, on pitänyt yksi toisensa jälkeen lykätä tulevaisuuteen, ja uudet reseptit odottavat nekin vielä kokeilijaansa.

Samalla kun joulun idealistani on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, olen joutunut vähän pohtimaan, mikä minulle itselleni on tärkeintä joulussa (ruoan lisäksi) eli mistä en ainakaan halua luopua. Kuusi tuodaan sisälle tietysti, ja kai siihen jotain koristeitakin saadaan, jotainhan siinä oli viime vuonnakin, vaikken nyt ehdikään askarrella mitään uutta. Muutama kynttilä palamassa tuo joulutunnelmaa yhtä paljon kuin isommatkaan koristelut, ja musiikki hoitaa loput tunnelmapuolella. Lumen karsin toivelistaltani pari päivää sitten, koska jatkuva säätiedotusten kyttääminen alkoi käydä jo työstä, eikä tilanne minun kyttäämisestäni parane. Tämän päivän nuoskalumi antaa kuitenkin hiukan toiveita valkoisesta joulusta.


Tärkeintä joulussa taitaa tällä kertaa olla silti lapsi. Hän on tänä vuonna oppinut, mikä on joulupukki, onpa jopa tavannutkin valkopartaisen ukon muutaman kerran. Hän ei vielä osaa toivoa kummoisia lahjoja, mutta ilahtuu niistä kuitenkin, joten lapsen lahjojen suunnittelu tuntuu tärkeältä. Lähinnä olen hillinnyt omaa leluvimmaani, koska kaksivuotias ei tosiaan vielä kummoisia paketteja tarvitse.


Tärkeimpänä kaikesta olen havahtunut siihen, että haluan siirtää lapselleni niitä jouluperinteitä, jotka ovat itselleni tärkeitä. Aion katsoa hänen kanssaan yhdessä Lumiukkoa jouluaattona ja koristella kuusta. Toivon mukaan saan hänet myös maistamaan jouluruokia. Jos niistä ei tänä vuonna vielä tule suursuosikkeja, niin ehkä joskus  myöhemmin. Ja toivottavasti saan hänet myös ymmärtämään joulun tunnelman päälle ja huomaamaan, että lahjojen tärkeydestä huolimatta joulussa on toinenkin puoli, jonka saavuttamiseksi ei tarvita lahjavuoria, paljoa rahaa tai stressiä. En tiedä, paljonko omat vanhempani stressasivat jouluvalmisteluita, mutta minulle joulu oli lapsena aina juhla, jossa oli erityistä taikaa, jolloin sai olla vähän eri tavalla kuin yleensä ja jolloin ei oikeastaan tarvinnut tehdä mitään.

Mutta siivota kyllä pitäisi ehtiä ehdottomasti. Jos joku ystävä tai tuttava kuitenkin sattuu piipahtamaan meillä ennen kuin koti on edes jonkinlaisessa järjestyksessä, aion iloita enemmän heidän vierailustaan kuin surra siivoamattomuutta. Ja lapsen kanssa pitäisi ehtiä tehdä piparkakkutalo, sitä hän on pyytänyt jo pariin kertaan. Joka joulu olenkin sellaisen väsännyt ihan omaksi ilokseni, joten nakki ei ole paha laisinkaan. 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jouluinen bataattilaatikko

Minulla on aika usein tapana ottaa kaksivuotias mukaan ruuanlaittoon. Yksin homma olisi tietysti paljon helpompaa, lapsen kanssahan pikkuiset tahmatassut ovat koko ajan väärässä paikassa ja sekoittamisvastuuseen laitettu ipana roiskii kulhon sisältöä yli laitojen. Aika usein olemme kuitenkin kotona kahden, eikä pikkuneidin keskittymiskyky tahdo riittää yksin puuhailuun siksi aikaa, että jonkin ruoan saisi kunnolla valmiiksi.


Tänään valmistimme joulua varten pakkaseen bataattilaatikkoa. Vastaavaa laatikkoa on tullut syötyä joskus ennenkin jouluna, mutta silloin se on tainnut olla äidin valmistamaa. Emme raaskineet maistaa valmista laatikkoa, mutta ainakin sose ennen paistamista oli hurjan hyvää, joten ehkäpä tästä tulee uusi klassikkoresepti.


Lapsen kanssa kokkaamisen paras puoli on tietysti sen hyöty pienelle kansalaiselle. Meidän naperomme ei välttämättä syö ruokapöydässä kaikkia kasviksia eikä aina suostu muutenkaan maistamaan sitä mitä pyydetään, mutta kokatessa hän suorastaan vaatii saada maistaa melkein kaikkea. Tänään alas meni muun muassa inkiväärijauhetta ja kanelia, ja raakaa kananmunaakin kohtaan hänellä oli vaatimuksia. Siihen en sentään suostunut. Valmis ruokakin uppoaa usein paremmin, kun lapsi tuntee ylpeyttä osallistumisesta sen valmistamiseen. 

Ohje on lopulta oma versioni, vaikka katselinkin pohjaksi muutamaa muuta ohjetta. Itse soveltaen tulee aina paras. Pahoittelut rumasta kertakäyttövuoasta, käytännön syistä oli pakko.

Mausteinen bataattilaatikko

1 iso bataatti
2 dl kookosmaitoa
½ dl jytte-jauhoa
1 muna
0,5 tl suolaa
0,5 tl inkivääriä jauhettuna
0,5 tl kanelia
ripaus chiliä
rasvaa vuoan voiteluun

Kuori ja paloittele bataatti ja höyrytä tai keitä kypsäksi. Soseuta. Sekoita muut aineet bataatin joukkoon ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Paista 175 asteessa. Omassa uunissani paistoaika oli tunti ja 10 minuuttia. 

torstai 11. joulukuuta 2014

Vehnäjauholiisteriä seinille

En ole ennen pahemmin kirjannut tänne blogiin yksityiskohtaisia remonttivinkkejä, mutta nyt tuli yksi niin hauska ja hyödyllinen vastaan, että se on pakko panna jakoon.


Olemme aloittamassa sisäeteisen tapetointia, ensimmäistä elämässämme. Koska talon rakenteiden on tarkoitus olla hengittävät, rautakaupan valmis liisteri jäi kaupan hyllylle, koska liisterin muovittomuudesta ei saatu tarkkaa tietoa. 

Hengittävää tapettiliisteriä googletellessani törmäsin resepteihin vehnäjauholiisteristä. Ei huvittanut alkaa taas kerran tilata erikoisrautakaupoista tuotteita, joita joutuisi odottamaan monta päivää, joten ei muuta kuin kattila tulelle ja vehnäjauhot kiehumaan.


Vehnäjauholiisteri valmistetaan suhteella 1 osa jauhoja ja 9 osaa vettä. Esimerkiksi litran satsi (joka oli kyllä tähän tarkoitukseen todella pieni määrä liisteriä) sisältää desin jauhoja ja 9 desiä vettä.


Vehnävelliä keitellessä tuli selväksi, että vaikka liisterin teko on helppoa, senkin valmistuksen voi mokata. Tärkeää on sekoittaa ensin jauhot pieneen määrään kylmää vettä ja kaataa tämä neste hellalla olevaan vesikattilaan ennen kuin vesi on kunnolla kuumaa. Kuuma vesi ja jauhot yhdessä aikaansaavat klimppejä. Seosta pitää myös vispata koko keittoaika, noin kymmenen minuuttia, koska se palaa superhelposti pohjaan.


Olemme nyt vasta esiliisteröineet seinän huokolevyjä, jotta ne eivät imisi tapetoidessa itseensä kaikkea liisteriä tapetista. Olen kuitenkin aika vakuuttunut, että samaa liisteriä käytetään myöhemmin tapetoidessakin. Puoli-ilmainen ja ainakin tämänhetkisen kokemuksen valossa toimiva liisteri ilahduttaa, koska ketjurautakauppojen surkeita (ainakin perinteistä kiinnostuneen remontoijan näkökulmasta) valikoimia tekee mieli boikotoida. Aiheuttaa myös lapsellista mielihyvää, että kalliita remonttilaskuja maksellessa vastaan tulee konsti, jonka avulla voi tehdä jotain ihan kokonaan itse maksamatta juuri mitään kenellekään.


Syksy on mennyt vähän synkistellessä, koska vapaapäivät ovat kuluneet kurjiin kaivuuhommiin, jotka ovat toki olleet hyödyllisiä mutta joista on jäänyt kovin vähän näkyvää jälkeä (tai no, onhan sitä jälkeä jäänyt, mutta ei suinkaan mitään valmiilta näyttävää). Nyt on taas hyvä fiilis, kun pääsee tekemään jotain ihan omin käsin ja edistämään asioita muutenkin kuin soittelemalla ammattimiehiä paikalle.

Ps. Seinissä näkyvät sanomalehtipalat ovat toinen kikka, jonka bongasin netistä. Huokolevyjen ruuvin paikkojen tasoitukseen suositeltiin jossain mieluummin tätä keinoa kuin kipsilevyissä tavallista kitti + hionta -menetelmää. 

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Muistoja täydellisestä joululimpusta

Silloin ennen vanhaan kun vielä söin vehnää ja käytin maitotuotteita, joulun lempiruokiani oli äidin tekemä joululimppu, jonka päälle leivitin paksulti kotijuustoa ja vielä pari siivua Oltermannia. Nyt tekisi mieli löytää samantyyppisiä tai uusia vielä parempia makuelämyksiä, joten kokeilin ensimmäistä esiin tullutta gluteenittoman joululeivän reseptiä.


Leipään tulee kaikenlaisia sattumia ja aika paljon makeutusta, joten se on oikeastaan enemmänkin kakkua kuin leipää. Itse söin sitä ilman mitään päällisiä.


Vaikka leipä oli tosi hyvää ja täytti mukavasti makean välipalan tehtävää, en usko, että tästä tulee meille mikään suosikkiresepti. Edelleen hakusessa on perinteinen suolaisempi joululeipä, jossa saisi olla lisukkeena korkeintaan muutama rusina. Fenkolin maku myös osoittautui minulle hiukan liian voimakkaaksi, joten jos et tiedä olevasi fenkolin ystävä, jättäisin sen määrän ohjeessa vähemmälle.

Muokkasin taas tapani mukaan reseptiä, ja alla minun versioni. Alkuperäinen ohje Kotiliedestä.

Gluteeniton makea joululeipä

4 dl omenamehua
1 dl öljyä
1, 5 tl ruokasoodaa
n. 4 dl tummaa Jytte-jauhoa
2 dl auringonkukansiemeniä
1,5 tl suolaa
1 rkl fenkolia
1 dl siirappia
2 dl kuivattuja karpaloita
1 dl rouhittuja manteleita

Sekoita keskenään omenamehu, öljy ja siirappi. Sekoita myös kuivat aineet ja lisää nesteiden joukkoon. Kaada seos voideltuun leipävuokaan (omani tilavuus oli 1,2 l) ja paista 175 asteessa reilu tunti. Tarkista leivän kypsyys tikulla tai haarukalla ennen kuin otat sen pois uunista. Anna jäähtyä ennen leikkaamista. 

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuu tuli, mutta missä on lumi?

Olen odottanut lunta jo monta viikkoa. Pihamme on niin kurainen, ettei ikkunoista tee mieli katsoa ulos ollenkaan, saatikka poistua ulos ulko-ovesta. Yksi suurimmista harmin aiheista on Sulo, joka haluaa rampata ulos ja takaisin sisään ja tekee samalla joka paikkaan kuraisia tassunjälkiä. Kissaparka ei tunnu tajuavan, että tassujen pyyhkiminen paperiin ei ole mikään hänen kiusakseen keksitty kidutuskeino, joten se rimpuilee vastaan kaikin voimin.


Kaiken huipuksi Sulo tupsahti eräällä ulkoilureissullaan ilmeisesti tuhkakasaan. Normaalisti kissaherra on rinnasta ja tassuista valkoinen, mutta nyt se on hiippaillut talossa mustanharmaassa asussaan nolon näköisenä jo monta päivää. Koko marraskuun ankeus jotenkin kilpistyi mielessäni kissamme surkeaan ulkoasuun (vaikkei lika kuraa olekaan). Nyt kun katsoin pitkän ajan sääennustetta, helpotusta ei lumitilanteeseen taida olla luvassa vielä pitkään aikaan.


Onneksi kohta on sentään joulu, jota voi valmistella ja fiilistellä. Veikkaan, etten taaskaan ehdi toteuttaa puoliakaan joulusuunnitelmistani, mutta suunnitelmiahan on sitten hyvä lykätä seuraavalle vuodelle. Tyttäremme kummitäti ja serkut kävivät pari päivää sitten helpottamassa urakkaani ja toivat pikkuiselle lahjaksi itse ommellun joulukalenterin, jonka ensimmäisestä luukusta eli pussukasta kuoriutui tänään tarroja. Olin innoissani, koska olin suunnitellut samanlaista kalenteria tytölle mutta lykännyt suunnitelman kiireiden takia ensi vuoteen. 2-vuotias oli kalenterista niin innoissaan, että se oli ripustamisen jälkeen pakko ottaa uudestaan pois seinältä ja nostaa ylähyllylle.


Mukavaa vaihtelua, että tänään on sentään pakkasta, ja aurinkokin taisi hiukan pilkahtaa. Joulutunnelma tulee kyllä, kun keittiössä tuoksuu pakkaseen valmiiksi tehty lanttulaatikko. Ja joulumusiikkiahan voi kuunnella säästä riippumatta. Luotan siihen, että sääennusteet ja varsinkin ne toteutuneet säät ehtivät vielä muuttua moneen kertaan!