sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kiireisen viikon päässä odottaa loma

Meillä on ollut täyden tohinan viikko. Ensi viikolla on edessä lähtö pariksi viikoksi Espanjaan, joten eteisen remonttia on yritetty pusertaa valmiiksi ikään kuin dead linen uhatessa. Mies on samalla tehnyt sisään työvuoroja, jotta saa nipistettyä matkaan tarvittavan loman, ja eilen juhlittiin vielä serkun häitäkin, joihin niihinkin oli oma valmistautumisensa.




Lattian eristeet  ja paperit saatiin paikalleen perjantaina, mutta sen jälkeen luovutimme ja lykkäsimme viimeistelytyöt työkiireiden vuoksi suosiolla reissun jälkeiseen aikaan. Eihän sillä oikeasti ole väliä, onko lattia täysin valmis nyt vai muutaman viikon päästä.




Olen kyllä huomannut, että keinotekoisetkin dead linet ovat paras tapa saada asioita tapahtumaan. Siivosin pitkästä aikaa kunnolla, kun remontista muihinkin huoneisiin kulkeutuneet pölyt piti saada pois. Matkalta olisi kurja tulla takaisin siivottomaan kämppään. Olen lisäksi soseuttanut ja pakastanut valkeakuulaita, koska epäilen niiden muuttuvat parin viikon poissaolon aikana ylikypsiksi. Olen myös huolissani puolukoista, koska bongasin juuri koiralenkillä metsästä hyvän marjapaikan, ja pelkään jonkun muun keräävän ne pois. Oman pihan viinimarjat on onneksi poimittu ja pakastettu jo hyvän aikaa sitten.




Matkalle lähtö parhaaseen sadonkorjuuaikaan voisi olla huonoa suunnittelua, jos nämä kaikki asiat ottaisi liian vakavasti. Oikeasti olen ihan älyttömän iloinen, että saamme vielä parin viikon ajan nauttia helteestä ja jatkaa kesää. Sillä aikaa luumut ja tyrnimarjat ehtivät kypsyä mitä parhaiten, ja kotiin tullessa puiden lehdetkin jo varmaan hiukan kellertävät. Ehkä saan silloin aikaiseksi myös kerätä talteen muutaman pihlajanmarjan, mitä olen suunnitellut jo muutaman vuoden ajan. 

lauantai 23. elokuuta 2014

Hiukan urputusta kurpitsoista

Siinä otsikossa se varsinainen asia tulikin jo sanottua. Kesäkurpitsojen pitäisi kai olla niitä kasveja, jotka hukuttavat viljelijänsä satoon ja pakottavat käyttämään kaiken mielikuvituksen, mihin kyseistä raaka-ainetta voi tunkea. Meidän kaksi yksilöämme eivät kuitenkaan ole oikein panneet parastaan tänä kesänä. Helteiden tultua kasvit riehaantuivat kasvamaan kylämän kauden jälkeen ihan normaalisti, mutta sato on silti jäänyt vain muutamaan sinänsä ihan komeaan pötköön.


Pääongelma on itse asiassa tuttu muiltakin vuosilta. Pieni kesäkurpitsamötkäle lähtee hyvin kasvuun, mutta jossain vaiheessa sen pää muuttuu mädäntyneeksi ja lurpahtaa. Osa kurpitsoista muuttuu keltaisiksi ja lopettaa kasvunsa. Ja aikuiseksi kasvaneissa yksilöissäkin on suipoksi jäänyt pää, eikä sellainen leveä ja pullistunut kuin pitäisi. Aina aikaisemmin satoa on tullut näistä satunnaisista hävikkikappaleista huolimatta hyvin, mutta nyt kun suurin osa aluista tuntuu päätyvän manan maille, alkaa toden teolla kiinnostaa, mikä vaiva on kyseessä.


Suuri pettymys ovat olleet myös jättikurpitsat. Aina ennen ne ovat kasvaneet melkein hillittömästi vieläpä hyvin vähällä vaivalla, ja syksyn ruokalista on ollut hyvin kurpitsavoittoinen. Nyt puutarhassa kasvaa yksi ainokainen kunnollisen kokoinen hedelmä, vaikka kasvit sinänsä näyttävät hyvinvoivilta ja rönsyileviltä. Pikkuiset kurpitsavauvat lopettavat kasvunsa, kun niiden halkaisija on ehkä kymmenen senttiä, ja surkastuvat sitten pois. Ja tämä komea jättikurpitsahedelmä on muuten sekin omituisen soukka, ei normaalin pullisteleva.


Sekä kesäkurpitsoja että jättikurpitsoja on lannoitettu kompostoidulla lannalla, ja kasteltukin niitä on omien standardieni mukaan säännöllisesti eli helteillä osapuilleen kerran päivässä. Jos joku tietää, mistä tällainen kurpitsojen alisuoriutuminen johtuu, kuulisin mielelläni! 

maanantai 18. elokuuta 2014

Kun remontti vähän paisui

Silloin kun vanhaan taloon muuttaminen oli vasta pilkkeenä silmäkulmassa, lahon tai homeen löytyminen talosta oli suunnilleen se pahin mahdollinen vaihtoehto, mitä osasin kuvitella. Sittemmin olen ymmärtänyt, että yhdessä jos toisessa vanhassa talossa on vähintään jossain kohtaa lahoa, eikä se ole niin vaarallista. Kaikkea kun voi korjata.



Kun nyt avasimme sisäeteisen lattiaa, siellähän odotti yllätys. Kutakuinkin koko rossilattian alus oli laho, ja olipa alimmilla pinnoilla vielä homettakin. Asia ei kuitenkaan ole tuntunut kovin kauhistuttavalta. Koska talo sijaitsee loivassa rinteessä, olimme ounastelleetkin ylärinteessä olevan talon puolen olevan alttiina kosteudelle. Optimistina kuitenkin kuvittelin, että lahon määrä olisi paljon vähäisempi.


Vaikeinta on ollut päättää, miten paljon lattiaa kannattaa korjata. Kannatinhirretkin olivat osittain lahot, mutta kuitenkin vielä melko jykevät. Monissa ohjeissahan sanotaan, että jos haluaa kunnostaa taloaan perinnetyyliin, kannattaisi säilyttää mahdollisimman paljon ja korjata vain silloin kun on pakko. Vanhan talon historiallinen arvo rapisee sitä mukaa, kun kantaa ulos vanhaa materiaalia ja tuo sisään uutta. Toisaalta lattiaa ei ole tarkoitus avata tämän remontin jälkeen ihan pian, joten päädyimme vaihtamaan kaikki lahot ja kosteutta saaneet paikat voidaksemme olla varmoja, että jalkojen alla on kaikki kunnossa. Hyvä päätös, sillä poikki sahaamisen jälkeen selvisi, ettei hirsissä enää paljon ollut ehjää jäljellä. 


Ongelma ei tietenkään poistu pelkästään puutavaraa vaihtamalla. Syksyllä on tarkoitus tilata kaivuri muokkaamaan talon etupuolen maa viettämään talosta poispäin. Salaojia emme halua asentaa, koska niiden kaivaminen vanhan talon ympärille voi kuulemma joskus aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, jopa talon vajoamisen. Itsehän en näistä asioista tiedä muuta kuin sen mitä olen lukenut, mutta uskon asioihin perehtyneitä. Lisäksi aiomme tehdä kivijalkaan eteisen kohdalle uuden ylimääräisen tuuletusluukun ja harkita myös sähkökäyttöistä tuuletinta, joka tehostaisi ilmanvaihtoa.


Suurehkosta urakasta huolimatta olen edelleen vakuuttunut, että vanha talo ja erityisesti rossipohjainen talo on ihmiselle paras paikka asua. Lattian rakenne on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas ja periaatteessa helppo korjata. Hankalaahan tämä tosin taas on, kun eteisen läpi joudutaan kulkemaan väliaikaisten palkkien varassa, ja pöly ja kura kulkeutuvat kaikkialle. Onneksi minulla on isä, joka tuli meille työnjohtajaksi tähän hankalimpaan vaiheeseen, itse kun olemme miehen kanssa näissä asioissa vielä aloittelijoita. Isällä sattui myös olemaan jemmassa jostakin purkutalosta hankittua vanhaa hirttä, joka pääsee nyt korvaamaan tämän talon lahoja paikkoja. 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ompelutarvikkeet järjestykseen

Joku saattaa muistaa hehkutukseni kesäkuussa, miten olin vihdoin saanut järjestettyä taloudessa pyörivät sekalaiset ruuvit ja mutterit omaan lokerikkoonsa. Koti kuntoon -projekti on nyt taas edennyt huiman harppauksen, koska sain sunnuntaina aikaiseksi järjestää myös toisen häpeäpilkun, ompelu- ja askartelutarvikkeeni, jotka ovat sijainneet melko kaaosmaisesti läjässä varaston oven takana.


Keksin vähän aikaa sitten, että läjä on hyvä järjestää yläkerrassa majailleeseen vanhaan klaffilipastoon. Äitini on joskus alkanut kunnostaa lipastoa, mutta matkaan on tullut mutkia. Toinen ovi on irrallaan, koska saranan paikalta on lohjennut pala puuta, ja klaffikin on poissa paikaltaan, koska on osittain lohjennut. Tarkoituksenani on ollut itse jatkaa äidin projektia, mutta koska kyseisten vikojen korjaaminen vaatisi vähän taitoa, homma on jäänyt.


Mutta koska huonekalu on ihana, pääsi se käyttöön rikkinäisenäkin. Oikeastaan klaffin puuttuminen ei haittaa yhtään, koska näin ihanat kirppiksiltä keräilemäni peltipurkit pääsevät näkyviin. Lajittelin niihin neuloja, pitsejä, silkkinauhoja, helmiä ja kaikenlaista muuta pientä ja tarpeellista.



Kaapin ovien takana (irrallinen ovikin pysyy paikoillaan, sitä on vain vähän hankala avata ja sulkea) ovat kankaat. Niitä lajitellessani tajusin, että kangasvarastoni on jo päässyt paisumaan ihan mukavaksi, kun olen ottanut tavakseni ostaa kirpputoreilta edulliseen hintaan vastaan tulevat kivat kankaat. Mukana on myös äitini ja isoäitini vanhoja kankaita. Samalla kuitenkin hiukan harmittaa, etten näköjään juuri ehdi nykyään ommella. Onko järkeä, että naiset kolmessa polvessa säilyttävät samaa kankaanpalaa, josta kukaan ei saa aikaiseksi tehdä mitään?


Kaapin päällä vanhoissa matkalaukuissa säilytän lankoja. Niiden päällä taas on äidiltä saatu vanha Riihimäen lasipurkki, joka pääsi paperirullatelineeksi. Kauniit paperit ja kaunis purkki korostavat toistensa hyviä puolia.



Tavoitteena on saada tuo kaappi joskus vielä ihan oikeasti kunnostettua, mutta nyt olen tyytyväinen, että ompelutarvikkeet tulivat vihdoinkin järjestykseen. Tai ainakin osa niistä, sillä varastossa on vielä monta laatikollista suvun naisten vanhoja kankaita. Ne pitäisi vielä joskus lajitella. 

torstai 7. elokuuta 2014

Laiskiainen lakkasi kyntensä

Enpä olisi uskonut, että kirjoittaisin tähän blogiin postauksen kynsistä. Mutta koska tarkemmin ajatellen kädet ja kynnet liittyvät mutkan kautta aika läheisestikin remonttihommiin, ruuanlaittoon ja puutarhassa möyrimiseen, on kai kynsipostauskin vielä joten kuten tämän blogin aihepiirin rajoissa.


Minä kuulun ihmisiin, joiden mielestä kynsien laittaminen on suunnilleen yhtä mielenkiintoista kuin oman napanöyhdän kaivelu. Olen käyttänyt oman aikani mieluummin esimerkiksi yllä lueteltuihin toimintoihin, lisättynä esimerkiksi mustikoiden perkaamisella ja hevosen harjaamisella.

Ja kyllä sen sitten huomaakin. Normitilanne on, että maanläheisistä harrastuksistani johtuen kynsienaluset ovat täynnä multaa ja kynsinauhat lähestulkoon vereslihalla. Edellinen manikyyri on tapahtunut ennen naimisiinmenoa ja tavallinen käsirasvakin tuntuu olevan aina hukassa. Eivät siis mikään kaunis näky nämä kädet.


Eteeni osui pari vuotta vanha naistenlehti, jossa toimittaja kertoi myyjän kavahtaneen hänen huonosti hoidettuja käsiään antaessaan rahasta takaisin. Mietin, onkohan minullakin sellaiset kädet. Jos pesen hampaat joka ilta ja aamu, ehdin varmaan tehdä jotain käsilleni edes kerran viikossa. Ensimmäinen askel on nyt otettu, ja vaikkei otteeni ollutkaan kovin vakaa tarttuessani pitkästä aikaa kynsilakkapulloon, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tajusin myös, että tätä kynsihommaa voi tehdä ihan omaksi ilokseen. Punaiset pilkut sormenpäissä tuovat hiukan aurinkoa hankalampiinkin hetkiin. Tämä lakan sävy on muuten mielestäni aivan täydellinen. Siitä tulee mieleen tuore ananas ja sinivalkoraidalliset merimiesasut, eikä muistutus tuollaisista asioista arjen keskellä varmaan ole pahitteeksi.   

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Romuromantiikkaa puutarhassa

En mielellään haluaisi heittää pihapiiristä pois edes romuja, koska kaikelle voi aina tulla tarvetta. Varsinkin kun omatkin käsitykset romusta vaihtelevat, kun vuodet kuluvat. Onkin hyvä, että suurehkossa pihassa on tilaa säilyttää romuja hallin takana.


Romuille tulikin taas käyttöä. Siinä missä pelto loppuu ja tonttimme alkaa, on tähän asti ollut vähän tylsännäköinen paikka. Ennen varsinaista pihan alkua on vielä hiukan metsikköä ja epämääräistä kasvustoa, ja halusin paikalle asutun oloista tunnetta tuomalla esille jotakin kaunista. Oma kauneuskäsitykseni on rosoinen, joten käytöstä poistetut romut kukilla koristettuina sopivat tarkoitukseen hyvin.


Aluksi mielessä oli idea vanhasta kuluneesta polkupyörästä. Sellainen onneksi löytyikin hallin takaa, ja samalla tuli käyttöä myös veljen salaojaoperaatiosta ylijääneille vanhoille siltarummuille. Polkupyörästä puuttuu etupyörä, mutta sehän ei tässä tarkoituksessa haittaa.


Siltarummuissa kasvoi alkukesästä köynnöskrasseja, ja ne sopivatkin paikkaan paremmin kuin kuvassa näkyvät liian pedantin näköiset krysanteemit. Krassit vain alkoivat jo vedellä viimeisiään, joten ostin tilalle kauppareissulla ensimmäiset käteen sattuvat puskat. Ensi kesäksi hankin paikalle jotain värikkäämmän väristä ja roikkuvaa. Siltarumpujen kylkeen tekisi vielä mieli yrittää saada kasvamaan sammalta, mutta epäilen, ettei se kasvaisi näin kuumalla paikalla.


Pyörän ohjaustangolla roikkuu äidiltä saatu kori, johon istutin niin ikään äidiltä saadut muratit. Kori on vuorattu sammalella, vinkki jonka bongasin keväällä Puutarhakeskiviikko-ohjelmasta. Ohjelmassa kori oli tehty itse kanaverkosta, mutta minä pääsin hyppäämään sen vaiheen yli, koska sopiva kori sattui olemaan saatavilla.