keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kunhan on lanttulaatikkoa ja kuusi

Pari viimeistä päivää ovat olleet niitä, jolloin ei tunne ehtivänsä puoliakaan siitä mitä pitäisi. Ja sitten on vielä tämä joulu, joka pitäisi ehtiä järjestää.


Silti en ole kamalasti stressannut joulua ainakaan tosissani. Minun jouluni tärkein asia on ruoka, ja sen ehtii kyllä hoitaa. Laatikot ovat sitä paitsi jo valmiina pakastimessa. Harmittaa silti hiukan, että kaikki kivat askartelut, joita olin joulun alle suunnitellut, on pitänyt yksi toisensa jälkeen lykätä tulevaisuuteen, ja uudet reseptit odottavat nekin vielä kokeilijaansa.

Samalla kun joulun idealistani on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, olen joutunut vähän pohtimaan, mikä minulle itselleni on tärkeintä joulussa (ruoan lisäksi) eli mistä en ainakaan halua luopua. Kuusi tuodaan sisälle tietysti, ja kai siihen jotain koristeitakin saadaan, jotainhan siinä oli viime vuonnakin, vaikken nyt ehdikään askarrella mitään uutta. Muutama kynttilä palamassa tuo joulutunnelmaa yhtä paljon kuin isommatkaan koristelut, ja musiikki hoitaa loput tunnelmapuolella. Lumen karsin toivelistaltani pari päivää sitten, koska jatkuva säätiedotusten kyttääminen alkoi käydä jo työstä, eikä tilanne minun kyttäämisestäni parane. Tämän päivän nuoskalumi antaa kuitenkin hiukan toiveita valkoisesta joulusta.


Tärkeintä joulussa taitaa tällä kertaa olla silti lapsi. Hän on tänä vuonna oppinut, mikä on joulupukki, onpa jopa tavannutkin valkopartaisen ukon muutaman kerran. Hän ei vielä osaa toivoa kummoisia lahjoja, mutta ilahtuu niistä kuitenkin, joten lapsen lahjojen suunnittelu tuntuu tärkeältä. Lähinnä olen hillinnyt omaa leluvimmaani, koska kaksivuotias ei tosiaan vielä kummoisia paketteja tarvitse.


Tärkeimpänä kaikesta olen havahtunut siihen, että haluan siirtää lapselleni niitä jouluperinteitä, jotka ovat itselleni tärkeitä. Aion katsoa hänen kanssaan yhdessä Lumiukkoa jouluaattona ja koristella kuusta. Toivon mukaan saan hänet myös maistamaan jouluruokia. Jos niistä ei tänä vuonna vielä tule suursuosikkeja, niin ehkä joskus  myöhemmin. Ja toivottavasti saan hänet myös ymmärtämään joulun tunnelman päälle ja huomaamaan, että lahjojen tärkeydestä huolimatta joulussa on toinenkin puoli, jonka saavuttamiseksi ei tarvita lahjavuoria, paljoa rahaa tai stressiä. En tiedä, paljonko omat vanhempani stressasivat jouluvalmisteluita, mutta minulle joulu oli lapsena aina juhla, jossa oli erityistä taikaa, jolloin sai olla vähän eri tavalla kuin yleensä ja jolloin ei oikeastaan tarvinnut tehdä mitään.

Mutta siivota kyllä pitäisi ehtiä ehdottomasti. Jos joku ystävä tai tuttava kuitenkin sattuu piipahtamaan meillä ennen kuin koti on edes jonkinlaisessa järjestyksessä, aion iloita enemmän heidän vierailustaan kuin surra siivoamattomuutta. Ja lapsen kanssa pitäisi ehtiä tehdä piparkakkutalo, sitä hän on pyytänyt jo pariin kertaan. Joka joulu olenkin sellaisen väsännyt ihan omaksi ilokseni, joten nakki ei ole paha laisinkaan. 

8 kommenttia:

  1. Vaikka joulu onkin ihana rakentaa - isosti tahi pienesti - itselle, niin kyllä siitä vielä enemmän saa irti, kun voi vähän somistella ja pitää yllä perinteitä myös toisia varten. Minustakin on ihanaa saada ystäviä meille joulun aikaan, ja siivousta enemmän panostan tunnelmaan, joka saa olla rento ja levollinen, ei blinblingiä eikä melskettä. Rauhaisaa joulufiilistä sinne edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina tykännyt joulusta, mutta vasta nyt, kun on oma lapsi, olen siirtynyt muiden joulupöydistä luomaan omia jouluperinteitä. Katsotaan minkälaisiksi ne muotoutuvat tässä vuosien varrella :)

      Poista
  2. Jouluperinteiden siirto lapsille on minunkin mielestäni tosi tärkeää. Silloin kun meidän pojat oli ihan pieniä, halusin pitää huolta siitä, että heille jää tunnelmalliset muistot kotona vietetyistä jouluista. Tänä vuonna on ensimmäinen kerta, kun lähdemme matkalle - jännittävää tehdä tällainen muutos, josta voi aina palata takaisin perinteisen joulun viettoon - heti ensi vuonna :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus opiskeluaikoinani mulla oli kerran oikea tilaisuus olla jouluna matkoilla, olin nimittäin jo valmiiksi ulkomailla työharjoittelussa. Jostain syystä juuri ennen joulua oli silti pakko ostaa lentoliput kotiin, vielä kun iskä maksoi. Ajatus ulkomaan joulusta tuntui (ja tuntuu edelleen!) jännittävältä, mutta en silti ollut valmis tosissani uhraamaan sitä oikeaa "kunnon" joulua. Mutta kuten sanoit, kotijouluhan on normaalisti mahdollista kokea joka vuosi, joten matkajoulua kannattaisi varmaan kokeilla.

      Poista
  3. Ihania pohdintoja. Minusta joulussa on tärkeintä se yhdessäolo. Toki olisi kivaa, jos puitteet olisivat kunnossa. Perusviikkosiivous saa riittää. Kaikkia uusia ruokajuttuja olisi kiva kokeilla, mutta toisaalta, kyllä vanhat tutut laatikot yms maistuvat. Jouluruokia syödään kuitenkin vain kerran vuodessa. Kynttilät ja musiikki tekevät minullekin joulun. Siihen päälle vähän suklaata, lasillinen punaviiniä ja hyvä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla se ristiriita syntyy aina siitä, että tykkään tosi paljon joulusta ja haluaisin aina kokeilla kaikkea uutta ja kivaa. Ja sitten ei vaan ole aikaa. Se että "tilaisuus" on vaan kerran vuodessa, tekee siitä juuri stressaavaa. Joku pääsiäinen ei yhtään houkuttele koristeluihin samalla tavalla :) Mutta kuten sanot, vähemmälläkin pärjää. Korvien välistä se joulurauha kuitenkin tulee, ja varmaan kaikki perheenjäsenet on tyytyväisiä vähempiinkin väkerryksiin jos vaan mutsikin pystyy olemaan jokseenkin skitsoilematta :)

      Poista
  4. Rauha ja rakkaat. Ruoka ja rentoilu. Niistä on muistojen joulut tehty.
    Tervetuloa kurkkaamaan meidän joulua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä, täytyypä käydä kurkkaamassa.

      Poista