keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hedelmällistä juttua

Tähän aikaan vuodesta, kun omasta puutarhastakaan ei enää saa mitään tuoretta, kaupasta tulee kannettua selkä vääränä hedelmiä, pääosin tietysti ulkomaisia. Meillä syödään hedelmiä valtavia määriä välipaloiksi vähän joka välissä, ja yhteen aikaan meillä oli miehen kanssa tapana kokoontua yhdessä iltapalalle ahmimaan hedelmiä. Silloin oli todellakin kyse ahmimisesta, ei mistään muutamasta sivistyneestä ananaksen siivusta.


Mutta mikään ei ole sen ärsyttävämpää kuin hedelmät, jotka on ostanut kaupasta täydellä hinnalla ja jotka koreasta ulkokuorestaan huolimatta ovatkin sisältä kuivettuneita tai muuten huonoja. Erityisesti ärsyttävät appelsiinit, joiden kuoriminen on jo muutenkin jokseenkin vaivalloista, ja sitten sisältä paljastuukin kuiva koppura tai niin hapan yksilö, että se saa vain naaman irvistykseen.


Mangoja ja muita eksoottisia hedelmiä olemme käytännössä melkein kokonaan lakanneet ostamasta, koska ainakaan tänne maalaiskaupungin marketteihin ne eivät tunnu koskaan eksyvän sopivasti kypsinä. Pehmeänkin mangon kuoren alta löytyy yleensä jotain masentavan harmaata. Herkuttelen mieluummin niillä muistoilla, joita on jäänyt täydellisen kypsän ja mehukkaan mangon syömisestä tuolla jossakin päiväntasaajan tietämillä ja odottelen seuraavaa matkaa.


Eksoottisten hedelmien boikotti johtuu kuitenkin vain laadusta eikä siitä, etteikö kaukaa tuotuja tuotteita voisi ostaa – silloinhan juuri mitään kasviperäistä ei voisi Suomessa talvella syödä. Esimerkiksi avokadot ovat meidän perheessä perusruokaa, enkä edes laske niitä mielessäni hedelmiksi. Avokadot ovat ruoka-aine ja osa ateriaa. Avokadojenkin osalta vastaan sattuu joskus pettymyksiä, koska vaikka olen yrittänyt vuosien saatossa harjaantua hyväksi avokadon tunnustelijaksi kaupassa, joskus käy edelleen niin, että avaamisen jälkeen hedelmä lentää suoraan kompostiastiaan. Hyvää avokadoa ei sitten voitakaan mikään (paitsi ehkä hyvin tehty guacamole), joten muutamat harhalaukaukset voi antaa anteeksi.


Kun vietimme välivuotta Etelä-Amerikassa, huomasin mielenkiintoisen itsestäänselvyyden hedelmistä. Siinä missä mangot ja papaijat olivat tuolla toisella puolen maapalloa arkisia, meille tavalliset omenat olivat siellä johonkin aikaan vuodesta melkein kortilla ja useimmiten huonolaatuisia. Vaikka oli ihanaa ostaa niitä eksoottisempia hedelmiä joka päivä ja ahmia niistä tehtyjä hedelmäsalaatteja, jossain vaiheessa aloin kaivata ihan tavallisia omenoita. Appelsiinejakaan ei Perussa ollut yleensä tarjolla kuin yhtä tiettyä mehuksi tarkoitettua hapanta lajiketta.


Nykyään kannan kotiin kaupasta lähinnä omppuja, päärynöitä, banaaneja, appelsiineja, satsumoita ja greippejä. Omenat ja banaanit ostan yleensä luomuna. Ensin mainitut siitä syystä, että kun kuoretkin syödään, ei tee mieli vitamiinien ohella ahtaa sisäänsä torjunta-aineita. Banaanit taas esimerkiksi siksi, että ainakin meidän markettimme luomubanaanit tulevat Perusta, ja haluan tukea perulaisia viljelijöitä, perulaisilla kun on erityinen paikka sydämessäni.


Onko kellään muulla vastaavia "hedelmällisiä" mielipiteitä? Entä osaatko jakaa vinkkejä, jolla voisi tunnistaa hyvälaatuisen mangon kaupassa? 

4 kommenttia:

  1. Mangosta ei ole kokemusta, mutta myös mua harmittaa kun joutuu heittämään juuri ostettuja hedelmiä saman tien kompostiin. Periaatteessahan hedelmilläkin pitäisi olla takuu, kuten pilalle mennellä leivällä tai lihalla! Appelsiinit kuorimme aina ns. fileroimalla eli koko kuori ja valkoiset osat pois, ja sen jälkeen kuutioiksi. Maistuu hyvin esim. pakasteesta otettujen mansikoiden kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appelsiinien fileointi kuulostaa tutulta puuhalta, mutten ole tainnut itse kokeilla. Samaa voisi kokeilla greipeille, joissa tulee aina sitä valkoista vähän liikaakin mukaan jos perinteisesti kuorii.

      Poista
  2. Hedelmäallergisena iskee aina pieni kateus, kun törmää tällaisiin juttuihin. Allergia ei tosin ole mikään henkeä uhkaavan voimakas, joten suunnittelin tässä pientä siedätyshoitotestiä. Jos vaikka edes kotimaisia omenoita pystyisi jatkossa syömään ilman, että huulia kutittaa ja naamaan tulee punaisia läikkiä. :) Ja jos se onnistuu, niin tulen taas tänne ihailemaan kaikkia eksoottisempia hedelmiä ja arpomaan seuraavaa siedätysehdokasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, sulla on sellainen riesa. Onko siinä mitään eroa syötkö luomua vai tavallista? En tiedä onko tällaisessa ajatuksessa mitään perää, mutta tuli vaan mieleen. Muakin kutittaa hiukan suuta ananas, jos syön sitä paljon, mutta en ole antanut sen haitata kun oire on tosi lievä. En tiedä onko se allergiaa vai onko ananaksessa vain joku aine, joka ärsyttää suuta.

      Poista