perjantai 26. syyskuuta 2014

Sulo-kissan suloista elämää

Minun on pitänyt kirjoittaa kissastamme Sulosta eli Sulkista jo useampaan otteeseen, mutta aina se on jäänyt. Sulosta nimittäin on mahdoton ottaa hyviä kuvia. Kisu ei malta olla hetkeäkään paikallaan, kun ihminen kyykistyy alas sopivaan kuvausasentoon, vaan se säntää heti jalkoihin pyörimään ja kerjäämään hellyyttä.


Sulo ei oikeastaan olekaan kissa, se on sylivauva. Jos se saisi päättää, se makoilisi kaiket päivät ihmisen sylissä ja nauttisi varmaan ateriansakin mieluiten suoraan kädestä. Kun Sulkki on hellyydenkipeällä tuulella, lapsen duploleikeistäkään ei tule mitään, sillä kaiken huomion pitäisi olla Sulossa.


On Sulo silti jo hiukan tottunut meidän rutiineihimme. Ehdimme silitellä sitä paljon vähemmän kuin herra kaipaisi, joten muutaman (aika monen) torjunnan jälkeen Sulo hyppää leivinuunin päälle sulavalla ja eleettömällä liikkeellä ja ottaa siellä nokoset. Se on onnekkaasti keksinyt, että siellä saa olla rauhassa taaperoikäisen kotkotuksilta ja nauttia talon lämpimimmästä paikasta. Tyypillistä kissoille muuten, että nukkumapaikka pitää etsiä jostain ihan muualta kuin ihminen kuvittelisi. Aluksi osoitin sille pediksi hienon vanhan matkalaukun, joka oli pehmustettu tyynyllä, mutta siihen se ei tainnut kellistyä kertaakaan.


Tyttäremme on jo onneksi päässyt alkuvaiheen tuskastuttavasta kissamaniastaan ja pitää Suloa mukavana perheenjäsenenä, jonka malttaa joskus antaa olla rauhassakin. Suhde on syventynyt molemmin puolin. Kissa tulee itse lapsen silitettäväksi, eikä lapsi enää säntää huutamaan kissan korvan juureen sen nähdessään tai työnnä sen lautaselle lelujaan, kun kissa syö. Pieni varautuneisuus kuitenkin vielä vallitsee molemmin puolin, eikä Sulo epäröi käyttää kynsiään, jos sitä ottaa päähän (usein ihan syystä).


Kesällä Sulo vietti suurimman osan ajasta ulkona vuorokauden ympäri. Alun perin kaavailimme siitä hiirikissaa, mutta näytöt tämän tehtävän toteuttamisessa ovat jääneet olemattomiksi. Sulo kyllä vaanii milloin mitäkin ja säntäilee villinä pihalla, mutta yhtään hiirtä ei ole vielä tuotu näytille. Sen sijaan se on kyllä menestyksekkäästi karkottanut pihapiirissä maleksineen villikissan, jonka vierailut muuttuivat lähes jokapäiväisiksi Sulkin muutettua taloon. Lempeästä luonteestaan huolimatta Sulkki ei ole mikään nössö.


Kovan pojan elkeistään huolimatta Sulo on ihan mahdoton ruikuttaja. Vaikka kupissa olisi ruokaa, aina kun ihminen liikahtaa jääkaappia kohti, Sulonkin sydämessä herää kaipaus jotain vielä parempaa herkkua kohti. Mikään ei tahdokaan olla kyllin hyvää Sulolle, jonka kyllä luulisi karaistuneen kodittomuutensa aikoina kaikenlaista ravintoa kohtaan vastaanottavaiseksi, mutta ei.



Nyt kun syksy saapuu, Sulo pitää aika usein joko maanitella ulos tuvasta ruualla tai kantaa. Hurjaa hiirikissaamme ei taida kiinnostaa raaka liha. Pisteet se saa kuitenkin siitä, että on jo oppinut pöydillä kiipeilyn ja makuuhuoneeseen menon olevan kiellettyä. Luulin, että tällaiset asiat olisivat kissan oppimiskyvylle ihan ylivoimaisia.

12 kommenttia:

  1. Sulo on slevästikin nimensä veroinen: suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Nimi on valittu jo ihan ensi metreillä, jolloin Sulo ei uskaltanut edes tulla meidän silitettäväksi, mutta silti vaan osui kohdalleen.

      Poista
  2. Kivoja kuvia, ja kiva kuulla että Sulo on kotiutunut noin hyvin. :)

    Tuo kuvausongelma on muuten ihan sama Helgankin kanssa, tosin se aina kiinnostuu kamerasta niin että työntää nokkansa (tai kielensä) suoraan linssiin. Parhaat kuvat tuntuukin saavan, kun ottaa ne vähän salaa ja riittävän kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nukkuvan kissankin kuvaaminen on helpompaa. Harmi vaan että sitten tausta ei aina ole niin kaunis, kun herran loikoilupaikat ei aina ole niin esteettisesti valittuja.

      Poista
  3. Suloinen postaus, hellyttävä kisu! Tällaisista postauksista tulee itselle ihan mahdoton lemmikkikuume, onneksi molemmilla siskoilla on kissat ja miehen sisaruksilla ja näiden tyttärillä myös koirat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyytäkää joskus joku noista lemmikeistä lainaan niin saatte vähän "harjoitella". Siinähän sen sitten näkisi, sopiiko lemmikki omaan arkeen. Tosin meillä meni Sulon kanssa ainakin kuukauden päivät, ennen kuin alettiin olla sinut, tosin tämä saattaa johtua siitä, että oli löytökissa.

      Poista
  4. Onpas mukavaa lukea Sulo-kissasta. Me vasta harjoitellaan tätä kissa-arkea. Tähti tuli meille lauantaina ;), mutta on jo nyt sulattanut sydämet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittele jossain vaiheessa Tähden alkutaipaleesta, olisi kiva lukea :)

      Poista
  5. Uskoisin, että Sulosta tulee vielä hyvä hiiri/myyräkissa. Hellyydenkipeys kuvastaa myös luottamusta, Sulolla on oikein kissanpäivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtenä päivänä justiin nähtiin, kun Sulo leikki pihalla jollain hiiren tapaisella. Hiiri taisi sillä kertaa päästä karkuun, mutta hyvä alku metsästämiselle.

      Poista
  6. Voi mikä ihana kissaherra, Terveisiä Toiselta maalaisherralta, Herra Irmeliltä :)

    http://www.lily.fi/blogit/semmoinen-tavallinen-elama/sataa-sataa-ropisee

    Virpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, Sulo naukuu tervehdyksen myös teidän kisulle :)

      Poista