sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Loputon virkkausprojekti ja muita keittiön uudistuksia

Meillä kävi eilen vieraita, joten pitkästä aikaa talo tuli siivottua kunnolla. Samalla innostuin ottamaan muutaman valokuvan keittiön sohvanurkkauksesta, koska siihen on kesän aikana ilmestynyt jonkin verran uutta tavaraa.


Suurin rutistus käsityörintamalla pitkiin aikoihin on ollut kuvan virkattu matto. Aloitin sen jo joskus kuukausia sitten, ja ensimmäisen version virkattuani se lojui mytyssä poissa silmistä taas muutaman kuukauden, koska reunasta tuli aivan lerppu. En ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä näiden mattojen virkkaaminen on aivan helppoa, koska ensinnäkin painavan maton kannatteleminen sopivassa virkkausasennossa sai hartiat totaaliseen jumiin ja toiseksi reunan saaminen suoraksi (ei liikaa silmukoita eikä liian vähän) osoittautui totaalisen hankalaksi.


Ensimmäinen virkkaus ohjeen mukaan meni siis pieleen, joten virkkasin toiseen versioon muutaman viimeisen kerroksen soveltamalla. Sekin lörpytti vielä hiukan, joten lopulta jätin ohjeenmukaisen pykäreunan matosta kokonaan pois. Nyt se taas kaartaa hiukan liikaa ylöspäin, joten alan olla aika hermoraunio tämän maton kanssa. Kaiken lisäksi se liukuu aina itsestään tuonne sohvan alle, eikä tummanharmaa värikään ole paras mahdollinen roskien näkyvyyden kannalta. Tällä hetkellä olen kuitenkin liian kyllästynyt miettimään mattoa enää enempää, joten olkoon paikallaan (jos vain olisikin!).

Sohvanurkkaa koristaa myös kesällä löytynyt vanha leipälaatikko, joka on juuri sopivan matala mahtumaan sohvan alle. Säilytän siellä aikakauslehtiä, joita tuntuu aina lojuvan joka paikassa ja joita ei koskaan saa luettua niin loppuun, että ne voisi heittää pois.


Seinällä komeilevat miehen Buenos Airesin -matkaltamme ostamat argentiinalaiset leffajulisteet, joista toinen mainostaa Draculaa ja toinen Frankensteinin hirviötä. Mukavaa, että miehenkin maku on päässyt näkymään kotona, minä kun tuppaan joskus olemaan näissä sisustusasioissa hieman dominoiva. Näistä tykkään kyllä kovasti itsekin.

Taulujen alla on rivissä Tapettitalon näytetapetteja remontti-inspiraatioksi. Tällä hetkellä mietitään eteisen tapettia, eikä mikään noista tule olemaan kyseisen huoneen valinta, mutta ehkä ne pääsevät jossain vaiheessa johonkin toiseen huoneeseen.


Sohvanurkka on talviaikaan pimeä, joten hankin nurkkaan Clas Ohlsonilta kätevän roikkalampun illan lukuhetkiä valaisemaan, nyt kun uuden kattolampun paikan vetäminen sohvan päälle on vielä suunnitelmanomaisena pilkkeenä silmäkulmassa. Ja onpa sohvalla pari uutta tyynyäkin, muun muassa tuo kirjottu ruusutyyny, joka löytyi kesällä kirpparilta ja joka tuo mukanaan aivan ihanaa mummolatunnelmaa.

Sulo-kissamme on muuten hiljattain valinnut uudeksi nukkumapaikakseen leivinuunin päällisen tämän sohvan sijasta, joten tyynyt eivät enää ole paksun kissankarvakerroksen peitossa. En voisi olla tyytyväisempi, varsinkin kun kissa ei ole vaihdoksesta mitenkään kärsinyt, vaan päin vastoin päässyt talon lämpimimpään paikkaan.  

8 kommenttia:

  1. Ihana leipälaatikko. Teillä näyttää suloisen kotoisalta, jotenkin tutun oloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Lähes kaikki on vanhaa tai itse tehtyä, joten kai siitä kotoisuutta syntyy vähän väkisinkin :)

      Poista
  2. Hieno mattohan siitä tuli! Olen varmaan itsekin virkannut juurikin tuolla samalla ohjeella maton. Ainakin tutulta näyttää. :) Tapettitehtaan tapetit on kyllä ihania. Meillä on juhannusruusua makkarissa ja oon tykännyt siitä tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos :) Tämä on virkattu Aura-maton ohjeella (http://www.lankava.fi/OHJE-Aura-matto). Olisi kiva kuulla, oliko sinulla vastaavia ongelmia reunan kanssa vai olenko ainoa? Juhannusruusu on meilläkin yksi suosikki, johonkin sitä haluttaisiin mutta tuskin eteiseen kuitenkaan. Onneksi on vielä huoneita tapetointijonossa.

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kotoisaa tuossa sohvalla. Mun pitäisi ottaa itselleni sohvatyynyprojekti, jos vaan uskaltaisin lähestyä ompelukonetta. Tosin meiltä uupuu kaupungista sohvakin, kun se meni luteiden mukana. Eli ehkä ensin soffa ja sitten vasta tyynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, luteita! Toivottavasti olette päässeet niistä eroon. Ompelukone on kyllä pelottava masiina, mullakin on typylle monta mekkoa mielessä mutta jotenkin ei vaan koskaan tule edes aloitettua.

      Poista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista