maanantai 8. syyskuuta 2014

Ensipulahdus Välimereen ja haaveita vanhuuden varalle

Minä kuvittelin aina, että Välimeri olisi synonyymi paljastissisille auringonottajille, halvoille rantabaareille ja brittituristien sangriaörvellykselle. Nyt kun kävin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni pulahtamassa Välimeressä, alan vihdoin ymmärtää, mistä espanjalaisessa rantaelämässä oikein on kyse.




Ensinnäkin merituulesta. Meri tuoksuu ihanalta ja meren lähellä tekisi mieli vain istua hengittelemässä suolaista ilmaa. Edes kolmenkymmenen asteen helteessä ei ole liian kuuma, koska tuuli tekee helteestä miellyttävän. Vesi on turkoosinvärisenä ja kirkkaana kaunista katsella ja tarpeeksi lämmintä uida. Ja toisin kuin esimerkiksi Perussa, jossa asuimme vapaaehtoisvuotemme aikana Tyynenmeren rannalla, täällä Katalonian Costa Bravalla aallot ovat pienet eikä vuorovesi tunnu, joten mereltä ei tarvitse pelätä saavansa niskaansa pienen tsunamin verran vettä.




Lomastamme on kulunut hiukan vajaa puolet (apua!), ja olen jo aivan rakastunut Kataloniaan. Tänne voisin muuttaa talviksi muuttolinnun lailla sitten, kun lapsemme on kasvanut isoksi. Loma-asuntonamme toimii kotimajoituspalvelun kautta varattu talo, joka on kaikin tavoin erilainen kuin mistä haaveilen kotona ja varmaankin juuri siksi sellainen, jollaiseen rakastuu. Jos joskus eläkeläisenä saan toteuttaa muuttohaaveeni Espanjaan, tulevaan kakkoskotiini tulee värejä kuin Gaudín arkkitehtuurissa, ikkunat suljetaan espanjoleteilla ja ulkoapäin talo on tietysti rustiikkinen kivitalo.




Jotta kaikki ei olisi liian täydellistä, saimme eilen myös elämämme ensimmäisen parkkisakon. Välimeren suloinen tuoksu sieraimissa oli jo niin kiire pulahtaa veteen, ettei kenellekään tullut mieleen muuta kuin napata rantakassi kainaloon ja viilettää eteenpäin. Jotakin espanjalaisten elämänasenteesta kertoo kuitenkin se, että sakko oli mahdollista mitätöidä maksamalla vajaa kahdeksan euroa jälkikäteen pysäköintiautomaattiin, sulkea kuitti yhdessä parkkisakon kanssa kuoreen ja tiputtaa automaatissa olevaan postilaatikkoon. Miten miellyttävää, että ihmiselle annetaan uusi mahdollisuus, vaikka hän on tehnyt virheen. Eihän täkäläisistä voi olla pitämättä.

13 kommenttia:

  1. Oi, mahtavia tunnelmia. Katalonia on yksi suosikkikohteistani maailmalla. Me asuimme yhden kevään Barcelonassa ihan Hospital de Sant Paulin naapurissa, parvekkeelta oli näkymä kävelykadulle ja aamuisin oli mukava nautiskella kahvia ja tuoretta patonkia ja katsoa eloon heräävää katua. Tämä postaus tuotti kyllä niin kaipuun sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kevät Barcelonassa on varmasti ollut elämys. Mekin vietimme muutaman päivän Barcelonassa ja palaamme sinne vielä loman lopussa, mutta kuten olin etukäteen aavistellutkin, 2-vuotiaan kanssa nämä pienemmät paikkakunnat ovat helpompia. Isossa kaupungissa on liikaa liikennettä, melua, kävelyä ja hissittömiä metroasemia :) Toivon, että pääsen joskus tutustumaan kaupunkiin paremmin aikuisseurassa, ensivaikutelma oli ihastuttava!

      Poista
  2. Nyt iski matkakuume. :) Onneksi meilläkin on vielä tänä syksynä lomareissu Välimerelle tiedossa, tosin Espanjan sijasta Kreikkaan. Aika jännää mennä pitkästä aikaa maahan, jonka kieltä ei osaa yhtään (piti kyllä opetella tässä kesän aikana vähän mutta...). Mukavaa loman jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Mullakin on joku ihme mieltymys matkustaa vain maihin, joiden kieltä osaan puhua. Onhan se tietysti käytännöllistäkin, mutta suuri osa ulkomailla olon nautinnosta on siinä, että ymmärtää mitä puhutaan ja pystyy oppimaan kieltä lisää. Juuri nyt haluaisin opetella ranskaa ja pystyä matkustamaan myös siellä niin että tulee ymmärretyksi...

      Poista
  3. Oi, kiitos näistä kuvista. Ihana tunnelma välittyi tännekin ja matkakuume alkaa nousta. No onneksi ensi viikolla minäkin pääsen Välimerelle ja samoin kuin edellinen kommentoija niin Kreikkaan mekin suuntaamme :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, sinulla on vielä koko hauskuus edessä! Se suunnitteluhan on suuri osa matkailun viehätystä. Mukavaa reissua :)

      Poista
  4. Oi, nauttikaahan Välimeren lempeistä tuulista!

    Onpa hassu tuo espanjalaisten tapa kuitata parkkisakot! :D Reilua kuitenkin, että annetaan mahdollisuus korjata virheensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin aika ihmeissäni tuosta sakonperuutushommelista, mahtaakohan heille kertyä paljonkaan niitä varsinaisia sakkorahoja. Mutta ilmeisesti pysäköintivalvonta on täällä erittäin tiukkaa, joten se puoli kompensoi hieman menetettyjä tuloja. Tuli täällä ollessa muuten mieleen ne Etelä-Ranskan vanhan tavaran kaupat, tässä kun ollaan todella lähellä Ranskan rajaa...

      Poista
  5. Aika hauska tuo parkkisysteemi.
    Niin, minä muistan Välimereltä juurikin tuon tuoksun ja ylipäätään meren, horisontin ja sen leppoisen tunnelman. Ei olisi yhtään hullumpaa tosiaan asua siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pitäisi löytää joku kylä asuinpaikaksi meren lähellä, jossa ei olisi turisteja. Niitä tuntuu kertyvän kaikkialle, missä on vähänkin kaunista (ja lasken heihin toki mukaan myös itseni).

      Poista