perjantai 23. toukokuuta 2014

Puutarhurin haavetauko

Eletään blogin pitäjän kannalta ristiriitaista aikaa. Raportoitavaa olisi vaikka miten paljon, mutta kallisarvoisista kesäpäivistä ei malttaisi uhrata yhtäkään  ylimääräistä minuuttia koneen ääressä istumiseen. Kesä taitaa tosiaankin tehdä meistä suomalaisista vähän hulluja. Tekee mieli oikein kieriskellä tässä ihanassa helteessä ja vetää pienet överit vähän kaiken kesään liittyvän suhteen, kun seuraavaa tilaisuutta joutuu taas odottamaan vuoden. Hellepäivätkin saattavat huonolla tuurilla jäädä kesän ainoiksi, joten hetkeäkään ei ole tuhlattavaksi.



Minä olen taas vaihteeksi harrastanut puutarhahaaveilua. Olen aika monta kertaa julistanut lähipiirilleni, että talon remontti pitäisi ensin saada vähän paremmalle mallille, ennen kuin puutarhassa aletaan suunnitella isompia muutoksia, mutta eihän siinä mitään järkeä ole, ettei saisi haaveilla.



Uusin villitykseni on kivipuutarha. Pihamme on niin kivinen, että vaikka suurimmat kivet on jo ajat sitten siirretty kasoihin, nurmikosta puskee joka vuosi roudan mukana uusia. Kivikasat ovat olleet eräänlainen puolivilliintynyt ja puolisuunniteltu sisustuselementti, joita ei ole viitsitty siirtää, koska osa isommista kivistä on tukevasti maassa kiinni.


Kasojen huono puoli on, että epäilemme niiden houkuttelevan käärmeitä. Nyt saimme kuitenkin äidin kanssa idean täyttää kasat soralla ja hiekalla ja istuttaa rakoihin kuivassa viihtyviä kasveja, kuten mehitähtiä ja maksaruohoja. Uudessa puutarhassa olisi helppoa tilata kaivuri paikalle ja muuttaa kaikki sellaiseksi kuin haluaa, mutta täällä meillä moinen tuhoaisi suuren osan kaikesta jo valmiiksi olemassa olevasta. Vanhan puutarhan kanssa kannattaakin ainakin nykyisen filosofiani mukaan yrittää hyödyntää sitä mitä on eikä yrittää väkisin jotain muuta.



Toinen mielessä siintelevä haave on uusi kasvimaa tontin eteläiselle reunalle. Paikka on ihanteellinen, mitä nyt joka puolella rehottaa vuohenputkea ja keskellä jököttää valtava kanto. Näen kuitenkin jo hyvin, miten rakennamme rinteeseen kokonaisen hyötykasvikompleksin. Kasvimaa tulisi kivillä päällystetyn maa-alueen sisälle, ja kiveyksen päälle laitettaisiin lisäviljelytilana kasvulavoja. Johonkin nurkkaan tulisi vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone, ja kaiken komeuden ympärille maalaisromanttinen riuku-aita, jonka kaariportin ympärillä kasvaisi viiniköynnös tai kärhö, joka värjäytyisi syksyn tullen punaiseksi. Mikä onni, että ainakaan näillä näkymin meillä ei ole täältä kiire minnekään eli saamme puuhastella näiden unelmien kanssa vielä monta monituista vuotta.


Jottei menisi pelkästään unelmoimiseksi, on tänäänkin saatu pieniä asioita tapahtumaan. Hain torilta viimeiset taimet ja istutin yrttejä, tomaatteja ja kesäkurpitsaa. Uusi mustaherukkakin tuli hankittua taimitarhalta. Alkuilta vietettiin saunan ja sen edessä olevan lapsen vilvoitteluammeen välillä, ja samalla sain valokuvattua kasvustoja. En juuri nyt keksi parempaa tapaa viettää kesäpäivää! 

4 kommenttia:

  1. Olin jo ihan kateellinen noista yrteistä, kun omani ovat sellaisia surkeita sentin pikkutaimia. Mutta nämä ilmeisesti on siis jo taimikasvatettu muualla? Pitää ehkä turvautua samaan, eihän noiden siemenestä kasvatettavien kasvua muuten jaksa odottaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noi taimet on torilta. Mä mielelläni oikaisen tässä kohtaa :)

      Poista
  2. Ai miten tykkään tuosta tie-kuvasta.
    Niin ihanan "landemainen" tunnelma.. :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on meidän pihalta, ja täysin keskellä landea tosiaan ollaan. Itsekin tykkään hiekkatienäkymistä, varsinkin jos tie vielä kaartaa tollai romanttisesti :)

      Poista