lauantai 10. toukokuuta 2014

Lapsen essu ja nukenpeitto

Olen maannut viimeiset pari päivää kipeänä kotona. Kerrankin sairaus sattui sellaiseen ajankohtaan, että mies on vapailla ja voin ihan oikeasti sairastaa, kun lapsella on hyvä hoito taattu kellon ympäri. Pikkuinen on käynyt välillä ”silittämässä” minua (eli lätkimässä avokämmenellä naamaan) ja halaamassa parantaakseen äidin, mistä onkin ollut suuri apu. Toisinaan hän toteaa ”äiti pökköttää” ja menee sitten tyynesti iskän kanssa leikkimään. Ehkä jo piakkoin saamme hänen tajuntaansa iskostettua ajatuksen, että sairaana olevaa ei kannattaisi repiä ja potkia ylimääräisen huomion toivossa, vaan rauhaan jättäminen voisi toimia paremmin nopeamman ylösnousemuksen takaamiseksi.

No, nyt kun olen kaksi päivää katsonut telkkaria, alan jo olla sen verran kyllästynyt toimettomuuteen ja muutenkin paranemaan päin, että sain vihdoin kuvatuksi tähän taloon viime aikoina ilmestyneet käsityöt. Itsehän en ole mitään saanut valmiiksi pitkiin aikoihin, erinäisistä syistä. Yksi syy on se, että olen tahkonnut jo iäisyyden keittiöön matonkuteesta virkattua mattoa, mutta juuri kun luulin saaneeni sen valmiiksi, sen reuna tuntuikin repsottavan liikaa. Olen vähän huono havainnoimaan tällaisia asioita työn edetessä, mutta nyt aion purkaa matosta ainakin kolmasosan. Tämän tosiasian äärellä mitkään käsityöt eivät ole innostaneet, vähiten se matto.


Mamma on kuitenkin ollut ahkerana. Tyttö sai ensin Marimekon Muija-kankaasta tehdyn essun. Tyttö suhtautui siihen alkuun vähän epäluuloisesti, kunnes havaitsi lahjan osana taskussa olleen pienen rusinapaketin. Essu sai hyväksyntänsä saman tien.


Toinen mamman tekemä lahja pikkutytölle oli nuken torkkupeitto, jolla peitellään nallet ja nuket iltaisin nukkumaan. Lisäksi se toimii lapsen viittana ja hartianlämmikkeenä. Kiitoksia lahjoista, mamma!

Nyt aion lysähtää takaisin sohvalle aivastelemaan. Harmi vaan, että suosikki-dvd-sarjani tuli juuri katsotuksi loppuun, eikä telkkarista tunnu tulevan muuta kuin hääpukurealityjä ja ylidramatisoituja kokkiohjelmia. Kerrankin saisi vain rötköttää ja uppotua visuaaliseen viihteeseen, mutta talosta ei löydy mitään katsottavaa! Siihen on varmaan syynsä, että teknisesti edistyneemmissä talouksissa nämä asiat hoidetaan nykyään netin välityksellä. 

4 kommenttia:

  1. Paranemisia sinne! Ihana essu ja mainio rusinapaketti-kikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, vointi on jo hetki hetkeltä parempi :)

      Poista
  2. Essun kankaasta tuli hassu deja vu -tunne, jotenkin se näyttää tosi tutulta mutta en millään keksi mistä. :)

    Paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa olla niin yleinen kangas, että on tainnut olla aikoinaan vähän joka kodissa. Meillä oli tästä aikoinaan lapsuudenkodissa verhot ja nyttemmin olen ostanut Marimekolta samasta kankaasta tehdyn mekon, uustuotantoa.

      Poista