tiistai 13. toukokuuta 2014

Kaikki hunaja ei maistukaan samalta

Sattui aika sopivasti, että juuri ennen kuin sairastuin flunssaan, kävin työasioissa vierailulla hunajatilalla, josta sain mukaani monta purkillista hunajaa.


Hunajaa olen fanittanut ennenkin, mutta nyt fanitus ylsi ihan uusiin mittasuhteisiin. Ensimmäistä kertaa taisin huomata Perussa ollessani, miten paljon hunajan kotimaa vaikuttaa sen makuun. Kysehän on tietysti siitä, että hunajan maku muuttuu sen mukaan, mistä kasveista mehiläiset keräävät siihen mettä. Perulainen hunaja maistui eksoottiselta ja kotimaiseen verrattuna ihanan pehmeältä, ja niin paljon kuin arvostankin kotimaista hunajaa ja uskon sen olevan ainakin meidän suomalaisten terveydelle parempaa kuin ulkomaiset variantit, maun puolesta perulainen vei kyllä voiton.


Kunnes sitten kävin Loviisassa Marbackan mehiläistilalla, jossa sain maistaa sekä tavallista että esimerkiksi tattarinkukissa ruokailleiden mehiläisten tuottamaa hunajaa, Helsingin keskustassa syntynyttä hunajaa ja lukuisia maustettuja hunajalaatuja. Olen alkanut ymmärtää, että suomalaisten markettien perushunajat ovat vain pieni osa kotimaisen hunajan mahdollisuuksista.


Innostuin tästä kaikesta niin, että aloin jo suunnitella meidän pihallemme ihan omaa mehiläispesää. Marbackalaisten mukaan se ei edes ole kovin vaikeaa tai aikaa vievää. Äitini vanhemmat ovat aikanaan tuottaneet hunajaa jopa myyntiin, ja äidin sisko on kuulemma aikoinaan jatkanut perinnettä, kunnes allergisoitui liikaa. Voisiko meidänkin pihalla surista oma pieni hunajatehdas?


Jään vielä harkitsemaan asiaa, mutta mietiskellessä olen kuitenkin päivittäin nauttinut ihanaa hunajaa lusikalla suoraan purkista. Varsinkin tattarihunaja suorastaan sulaa kielelle. Flunssakin on tuntunut jotenkin lempeämmältä, hiukan helpommalta kestää. Ihan kuin se olisi suodattunut jonkinlaisen vaimentimen läpi. Ja jossei muuta, niin ainakin kurjat päivät ovat kuluneet mukavammin toinen käsi hunajapurkilla.

9 kommenttia:

  1. Mehiläisiä oli, joo. Ja hunajaa myös, aamupuuropöydässä ämpärikaupalla. Ei sentään yhdellä istumalla koko määrää, mutta vuoden mittaan:) Eri kukista keräilty hunaja tosiaan on eri väristä ja eri makuista. Tosin minulle ei koskaan selvinnyt, että miten niin ne mehiläiset muka käyvät vain jossain tietyissä kukissa, jos lähistöllä samaan aikaan kukkii muitakin houkutuksia? Että miten voidaan oikeasti tietää, että mistä kukista hunaja milloinkin on, varsinkaan keskikesällä kaikkien kukkian kukkiessa? Siihen aikaan kerätty sato ehkä nimetään sitten paljon puhuvasti aina kesäkukkahunajaksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tiedä miten ne menevät vain yhteen kukkalajiin kerrallaan, mutta tällaista tietoa olen minäkin saanut. Toisaalta uskon että se on totta, koska sen todistaa jo eri hunajien erilainen maku. Jos hyppisivät aina sekalaisesti kukasta kukkaan niin eihän siinä maussakaan suurta eroa voisi olla, muuta kuin tosi erilaisessa maastossa/eri maissa, joissa ei kasva samoja kukkia.

      Poista
  2. Sinulle on haaste blogissa
    lumiukkona.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti mutta valitettavasti ehdin juuri jo vastata tuohon haasteeseen. Harmi sinänsä, sun meni haaste hukkaan :)

      Poista
  3. Minäkin rakastan hunajaa! Itse ymmärsin hunajan mahdollisuudet, kun muutama vuosi sitten tutustuin Lappi-Hunajan tuotteisiin markkinoilla. Tietääkseni heillä on Suomen laajin valikoima erilaisia hunajia, niin suosikkejani lajihunajia (http://www.lappi-hunaja.fi/shop/category.php?id_category=2) kuin maustettujakin hunajia. Pientä miinusta antaisin muovipurkeista, mutta ymmärtääkseni tuotanto on sen verran suurta, että muovipurkkien käyttö on ihan ymmärrettävää. Tuotteet ovat suosittuja myös Saksan markkinoilla, ja muovipurkkeja on sinnekin varmasti helpompi viedä kuin lasisia. Olisihan se aika huippua, jos pystyisi itse tuottamaan oman hunajansa, mutta itse ainakin juoksen aina mehiläisiä karkuun, joten ei taitaisi minulta onnistua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, käväisin heti kurkkaamassa tuolla sivulla. Valikoima näytti todella vaikuttavalta! Itsekin kyllä annan pienen miinuksen muovipurkeista, mutta voisipa tuoltakin tilata kokeeksi jotain, kunhan kaapissa olevat hunajat loppuu. Siihen ei tällä tahdilla kauaa mene :)

      Poista
  4. Sain entiseltä työkaveriltani tuliaisiksi hunajaa heidän omilta mehiläisiltään. Heidän perheellään oli siis pienimuotoista hunajantuotantoa enemmänkin kai harrastuspohjalta, eli heillä ainakin toimi tuo,että hunajaa tehtiin omaan käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olisikin kaikki tuliaispulmat ratkaistu pitkäksi aikaa, kyllä kelpaisi viedä omien mehiläisten hunajaa!

      Poista
  5. Hunaja maistuu todellakin eri makuiselle riippuen mehiläisten keräämistä mesikasveista ja kasvupaikoista. Kanerva hunaja maistuu kanervaiselle auringolle ja mänty hunaja esim kreikasta maistuu hieman männyn pihkamaisuudelle ja paahteisille neulasille.
    Huono kokemus tuosta tattarihunajasta suomessa, kun tattarin viljelijä oli epähuomiossa kukinta-aikana kastellut peltoa lietelantavedellä. Tattarista kerätty hunaja maistui tuona kesänä suoraan sanottuna lehmän paskalta. Valitettavasti.
    t. vt.kettunen@gmail.com

    VastaaPoista