sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Arkikuvahaaste, osat 1–5

Minun on pitänyt jo monta päivää ottaa osaa Facebookissa kiertävään arkikuvahaasteeseen, mutta siitä ei näytä tulevan mitään. Aina kamera unohtuu kotiin tai kuvat jäävät muuten vain ottamatta. En edes uskalla ajatella, miten selviäisin haasteesta viitenä peräkkäisenä päivänä.

Niinpä ajattelin kuitata haasteen käsittelemällä koko viikonlopun tällä yhdellä blogipostauksella. Mies on pitkät vuorot töissä ja mitäpä muuta minä täällä kotona tekisin lapsen kanssa kuin pyörittäisin arkea (ja bloggaisin).


Aamut on lähipäivinä avattu tekemällä tulet keittiön leivinuuniin sekä olohuoneen pönttöuuniin. Kylmät yöt saavat talon tosi viileäksi, joten vielä näin toukokuussa saa fiilistellä elävän tulen kanssa. Samalla olen vahtinut lapsukaista ja kissaa, jotteivät ne polttaisi itseään pönttöuunin kuumissa luukuissa. Kissaa toki vain peitetarinana, jotta lapsi luulisi, ettei hän ole ainut, jota vahditaan.


Silloin kun mies menee aikaisin töihin, lähdemme typykän kanssa kahdestaan lenkittämään koiraa. Kävelystä kertyy hyvää arkiliikuntaa, mutta rehellisyyden nimissä olen joskus aika kypsä tähän liikuntamuotoon. Vyötäisilleni kiinni sidottu koira kiskoo joka pusikkoon tai juoksee rattaiden ympäri, lapsi kitisee rattaissa tai haluaa kävellä itse. Tänään oli hyvä aamu: koira kulki suoraan, lapsi istui hiljaa. Ehdin itsekin rentoutua toviksi.


Kylvin eilen äidin kanssa kasvimaan. Tänään aamupäivällä satoi jälleen kerran räntää, ja näkymän talvisuudesta masentuneena murehdin hiukan, kannattiko kylvöhommia kuitenkaan tehdä vielä näin aikaisin. Punajuuret taitavat olla suurimmassa vaarassa, koska eivät kuulemma tuota mukulaa, jos ne viljelee liian aikaisin. Istutin eilen myös ensimmäiset torilta ostetut yrtin taimet portaiden pieleen, mukana muun muassa persiljaa, rakuunaa, meiramia ja mizunaa. Jälkimmäisen sain kaupan päälle torimyyjältä, enkä tiedä yhtään minkälaista kohtelua se vaatii, ja meiramista luin eilen netistä, että se on vaikea kasvattaa. Onneksi persilja rehottaa takuuvarmasti.




Yöpakkasista johtuen olen monet illat kantanut orvokkeja yöksi eteiseen suojaan. Vähemmällä pääsisi kun olisi odottanut vielä viikon, mutta kun ei malta. 


Viikonlopun kohokohta? Se, kun mies löysi pihalta ihanan ruosteisen ja sammaloituneen emaliastian, josta tulee ovenpieleen täydellinen yrtinkasvatuspurkki. Ja lisäksi se, että vaaka väitti painoni pudonneen kolme kiloa. Epäilen, että sen patterit ovat lopussa, mutta nyt sunnuntain kunniaksi juhlistin asiaa syömällä (kaura)jäätelöä. 

5 kommenttia:

  1. Ihan mukavaa arkea. Tuollaiset kippolöydöt ovat ilahduttavia, yhtenä vuonna kaivoin navetan takaa vanhasta roskamontusta risoja sinkkiämpäreitä:) Ystäväni tuumasi että: Joku voisi pitää sinua omituisena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin yksilö on puhkiruostunut, mutta mikäs sen parempaa, niin ei tarvi erikseen tehdä reikiä pohjaan. Meillä kasvoi viime vuonna tomaatitkin sinkkiämpäreissä, ja ovat ne mielestäni tyylikkäämpiä kuin muoviset.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ensimmäinen kuva on niin ihana, pönttöuunista hohkaava lämpö ja räsymatto jalkojen alla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pönttöuuni on kyllä komea, mutta sittenkin mun suosikki taitaa olla meidän leivinuuni, ihan proosallisesti sen loistavien lämmönvarausominaisuuksien takia. Toki pönttis mahtuu pienempään tilaan :)

      Poista