tiistai 1. huhtikuuta 2014

Talossa on kissa

Minä olen Sulo. Muutin tähän taloon eilen. Olen vielä hieman hämilläni tästä kaikesta, ja koko ensimmäisen vuorokauden uudessa kodissa vietinkin piilossa keittiön sohvan alla. Uusi palvelusväkeni oli jo varma, etten tulisi silitettäväksi pitkään aikaan. Pieni, joka suuntaan juoksenteleva tyttö yritti sinnikkäästi ryömiä piilopaikkaani, mikä oli tosi kiusallista, mutta onneksi palvelusväkeni yritti pitää häntä vähän aisoissa.


Tulin tänne löytöeläinkodista, jonne minut toimitettiin kuljeskelemasta naapuripitäjässä. En ole kertonut kenellekään mitä tein ennen sitä, mutta en ole mikään villikissa. Jouduin käymään lääkärillä, jossa tehtiin muutamia tosi kurjia toimenpiteitä, mutta ne alkavat jo unohtua.

Tänään menin piiloon keittiön tiskipöydän alle, ja palvelusväkeni taisi jo olla huolissaan, etten tulisi sieltä koskaan pois. Päivän mittaan kurkistelin kuitenkin kovasti kotiväkeni puuhia, ja nyt illalla menin jo ihan itse rapsuteltavaksi. Pinkaisen silti heti karkuun, jos vaara uhkaa.

En tiedä, mistä emäntä keksi minulle nimen Sulo, mutta se kyllä kuvaa minua hyvin. Olen hieno kissa, joka ei alennu sähisemään tai rettelöimään, vaan käyttäydyn arvokkaasti. Hellyydenkipeyteni tekee minusta suloisen kisumirrin.

Kaipaan kovasti ulkoilmaa, ja olen vallannut omaksi paikakseni keittiön työtason ikkunan alla, josta katselen pihalle. Minua varten oli koitettu tehdä jotain hienoja sisustukseen sopivia nukkumapaikkojakin, mutta minua eivät sellaiset kyllä pahemmin kiinnosta. Sivukorvalla kuulin, etten pääse ulos ainakaan kuukauteen, jotten karkaisi omille teilleni, mutta sen jälkeen minusta kai toivotaan hiirikissaa. Emäntä kyllä sanoo, että pelkkä lemmikkinä olokin riittää. 

Henkilökuntani ehkä ottaa minusta parempia kuvia sitten, kun en enää pelkää kameraa. Nyt taitaa kuitenkin olla ruoka-aika, joten löpinät sikseen ja tärkeämpien asioiden pariin!

22 kommenttia:

  1. Oikein paljon onnea tästä suloisesta uudesta perheenjäsenestä. Odottelen lisää kuvia, kun hän suostuu kuvattavaksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Odotan itsekin että pääsen kunnolla kuvaamaan kisulia ilman että hän on aivan peloissaan :)

      Poista
  2. Oi mikä söpöläinen, jotenkin niin elämää nähneen näköinen! Onnea uudesta perheenjäsenestä ja hiirivahdista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissalla on niin surullinen ilme, että mietin mitä tai ketä hän kaipaa ja mitä kaikkea on kokenut. Mutta toivottavasti uusi koti auttaa unohtamaan...

      Poista
  3. Voi kuinka suloinen kisu! :) Mukava kuulla, että päädyitte antamaan löytökisulle kodin. Odotan innolla lisää kuvia, kunhan kisulle tulee ensin hieman lisää rohkeutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytökissa oli meidän ykkösprioriteetti, kun rotukissaa ei haluttu eikä lähistöllä ollut vielä pentujakaan kotia vailla. Tuntuu hyvältä valinnalta, sillä tällä kissalla on hieno luonne, joka kyllä tulee esiin ajan kanssa arkuuden alta, kunhan tarpeeksi pidetään hyvänä :)

      Poista
  4. Voi, ihanaa Suloa! Selvää hiirikissa ainesta. Onnittelut uuden perheenjäsenen johdosta. Sydäntä lämmittää aina kun kuulen, että kodittomat tai hylätyt ovat löytäneet itselleen oman perheen. Ihan kohta Sulo vilistää mennä eikä ujoudesta ole tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuntuu, että Sulo pääsee ujoudestaan pian, tämä ensimmäinen läpimurtokin eli lähestymiset meidän suuntaan tapahtui niin pian. Olen kuullut, että löytökissat voivat olla kuukausitolkulla "vaikeita", mutta en usko, että Sulo on ollut kovin pitkään ilman kotia.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No eikös ole! Sekä ulkonäöltään että luonteeltaan.

      Poista
  6. Aika mietteliäs ilme. :) Onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat kyllä ilmeikkäitä otuksia. Kiitoksia onnitteluista!

      Poista
  7. Oi mikä herra Suloisuus! Vaikken niin kissoista perustakaan (lapsuudessani meillä oli kaikkea muuta kuin herttainen kissa) niin kyllähän se kisuli vanhaan taloon kuuluu. Ja huippua, että taas yksi koditon eläin sai kodin. Meidän isompi koirakin on löytöeläintalosta ja päivääkään en ole katunut päätöstä, päinvastoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua miten ihmiset tosiaankin jakautuvat kissa- ja koiraihmisiin. Minä olen ensinmainittu, vaikka sittemmin tielleni on tullut monia kivoja koiriakin. Mulla oli lapsuudessani muutamia huonoja koirakokemuksia, ja sen jälkeen olen pelännyt varsinkin vieraita koiria.

      Poista
  8. Voi Sulo! Hellyyttävän näkönen tyyppi. Meidän kissat on myös löytikseltä ja on se vaan lopulta niin palkitsevaa. Luottamus kasvaa yllättävän nopeesti ja villikissoistakin tulee oikeen sylivauvoja.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että villikissatkin kesyyntyy. Vaikka mulla on aiemminkin ollut kissoja, tämä on ensimmäinen aikuisena tullut.

      Poista
  9. Hienoa, että suloinen Sulo on saanut hyvän kodin. Toivottavasti se alkaa pian nauttia olostaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jo heti huomaa, ettei se säntää karkuun niin vauhdilla kuin aluksi. Eiköhän se pian jo rentoudu kokonaan :)

      Poista
  10. Komea -joskin vähän vielä surullisen näköinen Sulopoika! Onnea uudesta kissasta, toivotaan että sen kanssa tulee mukavia hetkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surumieli alkaa jo pikkuhiljaa häipyä sen silmistä, mutta vielä se säntäilee karkuun lasta ja meidän äkkinäisiä liikkeitä. Luulenpa kuitenkin, että siitä vielä tulee ihan tyytyväinen sylikissa :)

      Poista
  11. ihana sulo! Meillä haaveissa ottaa myös joku koditon kisu meitä ilahduttamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tällä lyhyellä kokemuksella voin lämpimästi suositella kodittoman kissan adoptoimista. Sulo alkaa jo pikkuhiljaa hyväksyä lapsenkin, vaikka aluksi meni sitä koko ajan karkuun.

      Poista