perjantai 25. huhtikuuta 2014

Pieniä kauneusvirheitä kirpputorilla

Olen taas tehnyt kirpputorilta muutaman löydön. Samalla olen tullut jälleen pohtineeksi, mitä kirppikseltä oikein kannattaa kantaa kotiin.


Ensin löysin kuuden kappaleen sarjan Mäntyharjun lasin valmistamia violetteja jälkiruoka-astioita. Hinta oli vain kuusi euroa koko satsilta, mutta tarkemmin astioita tarkastellessani huomasin yhden reunassa pienen lohkeaman. No, siltikin jäljelle jäi viisi hyvää kotimaista lasiastiaa ja vielä violetteja, joka sattuu olemaan yksi lempiväreistäni lasissa. Olin jo aika pitkään etsinyt jälkiruoka-astioita, ja nämä näyttivät sopivilta arki-sellaisiksi. Mäntyharjun lasi oli muuten itselleni alun perin vieras nimi, ja nyt tietoa etsiessäni paljastui, että se olikin vain tähdenlento suomalaisessa lasimuotoilussa. Tehdas toimi vain vuosina 1968–71 ja tuotti koko olemassaolonsa ajan pelkkää tappiota.


Kotona astioita tarkemmin tiiraillessani paljastui, että toisessakin kupissa oli pienenpieni lohkeama. En oikein tiedä, pitäisikö tästä olla hirveän pahoillaan vai ei. Hinta oli niin huokea, että kauppa oli siltikin mielestäni onnekas, ja käyttöönhän nämä astiat tulevatkin. Toisaalta on kyllä kurjaa, jos astiassa on jo valmiiksi lohkeamia.

Monta viikkoa kyyläsin lisäksi yhdellä paikallisella kirppiksellä erästä kotimaista lasimaljakkoa, jonka suulla oli vastaava lohkeama. Hinta oli sen mukainen, muttei kuitenkaan yhtä halpa kuin näissä. Ostamatta jäi, vaikken enää ole varma miksi. Minulla ei ole varaa ostaa niin paljon vanhaa kotimaista astiatavaraa kuin haluaisin, mutten toisaalta halua ”huijatakaan”. Ilman lähempää tarkastelua tämäkään kauneusvirhe ei kenellekään paljastuisi, mutta itse tietäisin, jos kaappini olisivat täynnä pelkästään viallista tavaraa. 


Onni potkaisi toisellakin kertaa, nimittäin löysin viisi kappaletta Riihimäen lasin Viola-sarjan juomalaseja muutamalla eurolla, tarkkaa hintaa en enää muista. Nekin pääsevät käyttöön heti.


Vielä tuli napattua mukaan alpakkakakkulapio, jossa on kaiverruksena nimi Elna ja vuosi 1936. Olen jo pitkään kaivannut meille kaunista vanhaa kakkulapiota, joten ostopäätöstä ei tarvinnut kauan harkita. Lisäksi on mukavaa arvailla, kuka tämä Elna on ollut ja mitä hänelle on kuulunut vuonna 1936.



Lopputuloksena en ole ihan varma, aionko jatkossakin ostaa myös hiukan viallisia astioita. Luulenpa, että tarpeen tullen kyllä, jos tarkoituksena on ostaa tavara käyttöön eikä vain juhlia varten. Hienommat aarteet ovat sitten erikseen, eikä niissä saa olla pientäkään virhettä.

9 kommenttia:

  1. Hienoja löytöjä. Jos eivät kolot haitta itseä niin eiväthän ne haittaa. Olen tavaran karsintavaiheessa enkä pysty ollenkaan menemään kirpputorille. Ehkä tämä menee jossain vaiheessa ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on vähän yritetty karsia, mutta samalla tulee hankituksi uutta tavara tilalle. Lisää tilaa uusille :)

      Poista
  2. Hei Jaana! Nappasin Niinalta haasteen, joka oli sinulta peräisin, ja vieläpä niin, etten edes keksinyt omia kysymyksiä!:) Hyvät oli kysymykset, kiitos niistä!:)
    Huomasin, että olet ollut vastíkään Berliinissä ja löytänyt ihanat vanhan tavaran markinat/kirpputorin! Oi että! Me ei löydetty, vaikka ystäväni yritti selvittää respasta hyvällä saksan kielellä! Palaan uudelleen paremmalla ajalla. Tulin oikeastaan vain hakemaan linkkiä sun blogiisi!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit blogiini :) Kirppari jossa kävimme Berliinissä oli Mauerparkin kirpputori, joka taitaa olla niitä tunnetuimpia. Itselleni se oli ehkä odotuksiin nähden silti pienoinen pettymys, mutta toinen kiva oli Ostbahnhofilla ollut antiikkitori, joka taisi kyllä olla vain väliaikaisesti paikallaan.

      Poista
  3. Tuo alpakkakakkulapio on ihana. Ja ihan parasta, että siellä on tuo kaiverrus.
    Jos itseä ja käyttöä pienet säröt lasiesineissä eivät haittaa ja ne on huomioitu hinnassa, niin minä kyllä usein miten ostan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olisin ennen sanonut, ettei pienet säröt haittaa, mutta perfektionistimies on saanut ajattelemaan asiaa uudestaan... Ei hän toki minun löytöjeni säröjä paheksu, mutta tulee vain mietittyä asiaa enemmän kun toinen on niin varma kannastaan.

      Poista
  4. Jos ostaa astioita käyttöön, eikä niiden keräilyarvon takia ja hinta on sopiva, niin sitten ei pienet virheet haittaa. Ne kuitenkin kuluu käytössä ja sitten ei harmita, jos niistä ei ole maksanut hirveitä summia. Noiden lasikulhojen väri on niin kiva, että itse olisin ne ostanut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samalla tavalla yritän itsekin ajatella. Tärkeintä, että virheet on huomioitu hinnassa. Jos on ihan virheettömiä, ne unohtuu helposti kaappiin kun ei uskalla käyttää.

      Poista
  5. Älähän ole suruissasi noista Mäntyharjun lasin jälkiruoka-astioista. Niillä pyydetään nykyisin n. paria kymppiä kappaleelta, juuri siksi kun oli niin surullisen epäsuotuisa tehdas ja niin kuin sanoit tappiota tuli ja tuotti vain vähän tuona elinaikanaan. Harvinaisia
    t. vt.kettunen@gmail.com

    VastaaPoista