tiistai 15. huhtikuuta 2014

Paluu Berliinistä: vanhan rakkauden pauloissa

Aina kun lähden vähääkään pidemmälle reissulle, yritän siivota kodin ennen lähtöä ja pestä pyykit, jotta kotiinpaluu olisi mahdollisimman rentouttava. 



Viime yönä palasin kotiin reilun viikonlopun kestäneeltä matkalta Berliinistä, enkä puolitoista tuntia myöhässä ollutta lentokonetta odottaessani tiennyt, mikä kotona odottaa. Pian se selvisi: talon viemäri oli tukossa ja vessan lattialla pari senttiä likaista vettä.




Kotiinpaluu ei siis ole sujunut ihan toivotulla tavalla, ja hyppäys rennosta reissunaisesta takaisin talon emännäksi ja perheenäidiksi onkin ollut hiukan tahmea. Kun eilen huoliini kuului vain se, minkä eksoottisen ravintolan valitsisin tällä kertaa lounaspaikakseni, kotona odotti ihan oikeitakin ongelmia. Iltaa kohti viemäritukos saatiin onneksi purettua ja kotiakin vähän siivottua.




Mutta mielessä pyörii silti edelleen Berliini. En aio kirjoittaa ikävystyttävää listausta näkemistäni paikoista, vaan kertoa uudelleenlämmenneestä rakkaudestani Saksaan. Reissulla kävi ilmi, että Saksa on kuin ex-poikkis, jonka tapaa jostain syystä uudestaan ja alkaa ihmetellä, miksi oikein erottiinkaan. Minähän opiskelin saksan kääntämistä ja tulkkausta yliopistossa pääaineena ja olen viettänyt maassa aikaa niin vaihto-opiskelijana kuin kesätyöläisenäkin. Sittemmin muut elämänpolut ovat vieneet mukanaan, ja edellisestä Berliinin-matkastakin on jo yli kymmenen vuotta. Nyt ihmettelen vain, miksi ihmeessä annoin jälleennäkemisen odottaa näin kauan.



Olen vähän jäävi arvioimaan Saksaa objektiivisesti, koska siihen liittyy niin paljon muistoja. Koko reissu olikin pelkkää onnellista jälleennäkemistä ja asioita, jotka olin unohtanut, mutta jotka tuntuivat itsestään selviltä. Vähän kuin sen (kuvitteellisen) ex-poikkiksen oudot murresanonnat, samalla tavalla symppiksiltä tuntuivat saksalaisten lausahdukset, joita en enää hivenen ruostuneella saksantaidollani olisi kotona muistanut mutta jotka alkoivat taas viikonlopun aikana tuntua omilta.




Berliini taas kaupunkina on niin kaikkialla ylistetty, etten taida alkaa jauhaa itsestään selvää asiaa. Sanon vain yhden pointin, joka pisti eniten silmään. Jopa minä, rajoittunut erikoisruokailija, löysin uskomattoman paljon itselleni sopivia ravintoloita ja annoksia. Toinen ravintoloita koskeva pointti liittyy koko Saksaan. Miksi maassa, jossa palkat ovat Suomea paljon paremmat, on ravintoloissa lähes järjestään pöytiintarjoilu? Miksi siinä missä suomalaisilla ruoka- (tai juoma-)listoilla on pelkästään kaupallisten merkkien limsoja ja alkoholijuomia, saksalaisilta listoilta löytyy sellaisia itsestään selvän nerokkaita ja yksinkertaisia juomia, kuin tuoreista mintunlehdistä tai raastetusta inkivääristä tehty tee tai kirsikka-banaanimehu? En keksi muuta selitystä kuin sen, että Suomessa ei arvosteta ruoka- ja ravintolakulttuuria.





Viimeinen matkahuomio koskee viikonloppumatkailua. En oikeastaan halua harrastaa näin lyhyitä matkoja, koska vasta hitaammilla reissuilla pääsee kiinni paikkaan kunnolla. Nähtävyyksien kiertäminen ei ole kamalan kiinnostavaa, mutta tavallisesta arjesta ei saa turistina otetta. Siksi parasta olisikin viettää kohteessa useampia viikkoja tai jopa kuukausia, mutta moiset haaveet toki vaativat enemmän panostusta kuin pienet pyrähdykset. Tällä reissulla oli kuitenkin tärkeintä olla taas hetken aikaa se entinen Jaana, joka sai käyttää aikansa kaduilla haahuillen ja omaa napaa tuijottaen ja nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin huvittaa. Ei sillä väliä, että automaattisesti heräsin samaan aikaan kuin kotona Suomessa, mutta hotellin puhtaiden lakanoiden välissä tuntui siltä, että sitä vanhaa minääkin on vielä jäljellä. Kyllähän sen nyt tietysti tiedän muutenkin, mutta sille ei kotona tunnu aina olevan tarpeeksi aikaa. Matka on silloin ollut onnistunut, jos jo ennen kotiinpaluuta suunnittelee, milloin reissuun pääsee uudestaan. 

4 kommenttia:

  1. Onneksi olit lepällyt rennolla matkalla niin jaksoit kodin kaaoksen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, rentouduttua tuli tosiaankin ja kaaoskin alkaa jo onneksi olla selätetty :)

      Poista
  2. Oi, matkakuumetta ei voi välttää tällaisia postauksia lukiessa. Meidän oli tarkoitus jo hiihtolomalla lähteä Berliiniin, mutta se sitten jäi. Sitten, kun rempalta jää aikaa (ja rahaa) niin sinne suunnataan. Mulla on venäjän opiskelijana vähän sama, en ymmärrä, miksi edellisestä Pietarin-matkastani on se kymmenen vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teillä on Berliinin-matka vielä edessä. Itsekin voisin koittaa jatkossa käydä vähän useammin, tosin maailmassa on aika paljon muitakin kivoja matkakohteita :)

      Poista