maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ei mikään laihdutuskuuri

Olen aina ollut normaalipainoinen, enkä ole joutunut erityisesti ponnistelemaan pysyäkseni riskirajojen alapuolella. Toisaalta en myöskään ole niitä ihmisiä, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta. Varsinkin viime aikoina painonnousua on hillinnyt kuin itsestään erikoisruokavalioni, joka rajaa ulkopuolelle kaikki normaali-ihmisten kiusaukset, kuten vehnäjauholeivonnaiset, pizzat tai jäätelöt. Jossain vaiheessa tajusin myös, että karkkia ja sipsejä ahmimalla olo on kerta kaikkiaan kurja, joten olen tottunut olemaan lähestulkoon ilman niitäkin, eikä enää edes pahemmin harmita.


Vaaka näyttää kuitenkin sinnikkäästi, että painoa on kertynyt kaksi kiloa liikaa. Joku voisi tässä nauraa, että kyseessä ei ole kummoinenkaan määrä ylimääräistä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kahden kilon pudotuksen jälkeen olisin mallin mitoissa. Kaksi kiloa hoikempana olisin vain niissä mitoissa, joissa olen tottunut ennenkin olemaan, eivätkä farkut purista.

Olen aina vihannut laihduttamista, eikä siinä mielestäni olekaan mitään järkeä. Nälässä kärvistelystä ei voi ottaa uutta elämäntapaa, joten jostain muusta pitäisi sorvata. Mutta mistä sorvata, jos karkit ja sipsit on jo ennestään heivattu hemmettiin?


Syönhän minäkin toki herkkuja, vaikkeivät ne ole niitä perinteisiä. Ja vaikka esimerkiksi raakakeittiön herkut ja ovat huomattavasti terveellisempiä kuin tavalliset, niissäkin voi olla liikaa energiaa. Toisena ja vielä tärkeämpänä: ruokaakin voi syödä liikaa.

Olenkin nyt viikon ajan koittanut noudattaa muutamaa sääntöä. Ensinnäkin, yritän lopettaa syömisen, kun olen täynnä. Tämän on minulle se vaikein asia, koska tykkään ruuasta aivan älyttömän paljon. Nyt olisi opittava tajuamaan, että ruoka ei häviä jääkaapista seuraavaa ateriaa odotellessa, joten kaikkia kattiloita ei ole pakko kaapia tyhjäksi. Viikon kokeilun perusteella fiilis on todella hyvä, kun ahneus ei aina voita eikä jokaisen herkullisen aterian jälkeen ole ähky olo.


Toinen sääntöni on, että kaikkea saa syödä. En edes ota käyttöön minkäänlaista herkkupäiväjärjestelmää, koska se vain saisi ajatukset pyörimään liikaa herkkujen ympärillä. Yritän vain pitää mielessä, että tulisi syödä vain sellaista, mikä tekee keholle hyvää. Ei siis mitään höttöä, vaan laatutavaraa silloin, kun sitä on pakko saada. Silti joka kerta suklaalevyn houkutusten kiiriessä korviin aion yrittää miettiä rauhassa, voisinko vielä kuitenkin odottaa seuraavaan päivään.

Lisäksi aion noudattaa vanhoja hyväksi havaittuja sääntöjäni. Silloin kun on nälkä, saa ja pitää syödä. Aina ei kuitenkaan tarvitse hyökätä suoraan pastalautasen kimppuun, vaan pieni nälkä voi unohtua vaikka hedelmän syömällä, jos siis ei satu olemaan ruoka-aika. Ja toinen vanha sääntöni onkin, että hedelmiä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Siksi hedelmiä pitää olla kotona aina ja paljon.


Peilikuvaan, kolotusten määrään ja pääkoppaan vaikuttaa tietysti myös liikunta. Siitä taidan kuitenkin kirjoittaa joskus erikseen, koska nyt pitää jo kiirehtiä iltapalalle. Hirveä nälkä! 

14 kommenttia:

  1. Hei Jaana,
    Minulla on juuri samansuuntaisia ajatuksia ollut - keväiset kaprihousut ovat kaapissa, juuri koska on tullut muutama kilo viime keväästä (3 kg). Ja en myöskään hurjalle kuurille tahtoisi lähteä, vain syödä terveellisesti, mitään kokonaan poisjättämättä ... Jotta et ole aivan yksin - täällä minäkin samoja ratoja ajattelen ja kokkailen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla aika yleistä tämä muutaman kilon pudotustoive... Olen kyllä tyytyväinen, että havahdun aina tähän asiaan ennen kuin ylimääräistä olisi ehtinyt tulla vaikka 10 kiloa, se olisi jo paljon suurempi murhe :)

      Poista
  2. Minä kärvistelen aina muutaman vuoden välein laihiksella koska haluan joka päivä syödä jotain hyvää. Minulle tavallinen ruoka ei ole "hyvää" vaan se on sellaista ookoota. Koska tuo hyvä, vaikka syönkin sitä vain pienen annoksen joka päivä, on yleensä jotain kaloripitoista extraa, tarkoittaa se sitä että pieni kalorimäärä kerryttää muutamassa vuodessa aina muutaman ylikilon. Sitten pidän parin viikon laihdutuskuurin ja kilot ovat poissa mikä taas nollaa tilanteen muutamaksi vuodeksi. Epäuskoisella ihailulla kyllä tervehdin kaltaisiasi ihmisiä jotka osaavat ottaa nautintonsa vaikka porkkanoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimiihan se noinkin! Nauratti muuten tuo kommenttisi porkkanoista. En minäkään sentään ihan pelkästään niistä nautintoa saa :) Mun kiusauksiin kuuluu esim. tumma suklaa, eikä siinä mitään pahaa ole, olen vain ajatellut, ettei sitä välttämättä tarvitse ihan joka päivä syödä kuitenkaan. Varsinkaan kun mulla homma menee niin, että kun pääsen herkkujen makuun, niitä tekee mieli koko ajan, mutta jos taas pidän pidemmän tauon, karkitkin alkaa jotenkin maistua ällömakeilta.

      Poista
  3. Tuo alimmaisen kuvan annos näyttää kyllä aika houkuttelevalta, vaikka just söin lounasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on maailman yksinkertaisin annos tomaatthöystettä ja quinoaa, jota nautiskelin usein Perussa. Hyvää se kyllä olikin.

      Poista
  4. Ihan kuin omia ajatuksiani olisin lukenut!! Sama tilanne, samat hyväksi havaitut periaatteet. Annoskoko on yksi merkittävin lihomisen lähde minulla, ja myös helppo tapa karsia ylimääräisiä, on vähentää määrää. Periaatteessa syön perusterveellisesti; ei siis paljon paheita, mistä vähentää, mutta missään nimessä en kiellä itseltäni herkkujakaan, koska liika puritaanisuus ei vaan toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vasta hiljattain "tajunnut", miten paljon annoskoko merkitsee. Ennen ajattelin, että saahan sitä nyt ruokaa syödä, jos kerran on nälkä. Mutta pointti taitaakin olla se, että usein syöminen jää päälle, vaikka nälkä olisi mennyt ohi jo ajat sitten.

      Poista
  5. Tuttuja ajatuksia. Vihaan sanaa laihdutuskuuri. Entistä enemmän olen alkanut inhoamaan töihin paluun jälkeen, kun naiset kikkailee ruokavalioillaan minkä ehtivät ja lopulta mennään ojasta allikkoon kuitenkin. En usko myöskään dietteihin tai suuremmin välttelyynkään. Kaikkea kohtuudella, itse tosin koitan pysyä kasvislinjalla ja oman olotilan vuoksi välttää turhia hiilareita ja liikaa lihan käyttöä. Meillä juodaan tinkimaitoa ja syödään aina täysrasvaisia tuotteita eikä silti kerry korteen kun muistaa kohtuuden ja liikunnan arjessa.

    Elämäntapamuutoksiahan nämä. Reilu vuosi sitten painoin 13 kg enemmän vaikken silloinkaan ollut edes ylipainon rajalla, olo ei vain ollut hyvä. Muutin elämäntavat, päätin olla santsaamatta ja tajusin, että elämässä pitää olla muutakin nautinnon arvoista kuin ruoka. Edelleen rakastan syömistä, mutta onneksi enää ei tarvitse jokaisen aterian jälkeen olla oitis miettimässä mitä seuraavaksi söisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, 13 kilon pudotus vuodessa on aika kunnioitettava. Mihinkään kevyttuotteisiin (kuten rasvattomaan maitoon) en minäkään usko ja nehän alkavat kai muutenkin olla jo pois muodista. Itseäni maitotuotteet eivät oikeastaan koske muutenkaan, mutta onhan se nyt kumma, miten muka prosessoitu ja lisäaineita täyteen pumpattu keinotekoinen ja pahalta maistuva kevyttuote (kuten jugurtit) olisi terveellisempää kuin aito ja alkuperäinen lehmästä tuleva tavara.

      Poista
  6. Samoilla linjoilla ollaan täälläkin. En esimerkiksi kieltäydy mistään, sillä silloin mieliteot vain pahenevat ja usein minulle riittää pari palaa suklaata herkkunälkään. Minulla on myös joku 2-3 kiloa siihen painoon, jossa tunnen oloni hyväksi, ei paljon, mutta kun tulee ikää, niin paino tuntuu vain junnaavan paikoillaan tai helpommin nousevan. Olenkin ottanut liikunnan säännölliseksi osaksi arkea, niin silloin ne herkutteluhetketkään ei tuota heti katastrofia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aivan valitettavan totta, että ikä saa kilot kertymään. Minun kohdallani se on kyllä myös elämäntilanne, koska enää ei riitä aikaa liikkumiselle samalla tapaa kuin ennen. Lisäksi luin jostain, että normaalipainoisen laihduttaminen on paljon suuremman työn takana kuin ylipainoisen, koska todella suuren kilomäärän ylläpitämiseen vaaditaan jo niin paljon syömistä. Eli ne viimeiset kilot lähtee hitaimmin.

      Poista
  7. Täällä paljonkin samoilla linjoilla ja saman olosilla ajatuksilla omista mitoista. Nyt olen pudottanu pari kiloa ja sopiva varmaan jo nyt, mutta nipistän vielä muutaman, kun varaa siihenkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsehän sen parhaiten tietää, milloin lopputulos on sopiva :)

      Poista