maanantai 17. maaliskuuta 2014

Yksi päivä elämästä

Ihmisellä pitää olla unelmia. Minulla on tänään ollut oikein haaveilupäivä, kun olen visioinut mahdollista syksyistä Espanjan-matkaamme ja lukenut Kyllikki Villan matkapäiväkirjoja, joista tulee ihan kamala matkakuume. Kyllikki oli suuri idolini, ja toivoisinkin, että voisin vielä joskus tehdä saman kuin hän: matkustaa rahtilaivalla toiselle puolelle maailmaa ja oppia nauttimaan myös matkalla olosta eikä vain kohteesta. Ja toisaalta oppia vielä paremmin ymmärtämään, että ei asioiden toteuttamisessa aina ole kyse muusta kuin siitä, että menee ja toteuttaa. Kyllikkikin joutui viemään perhehopeansa kaniin ja ottamaan lapsensa pois koulusta, jotta pääsisi reissuun, mutta lopulta rahaa tuli aina jostain ja lapsikin oppi matkalla enemmän kuin koulussa. 60-luvun Suomessa tällainen touhu ei varmaan ollut ihan tavanomaista.


Unelmissa on se hyvä puoli, että kun niitä jaksaa kannatella, niillä on taipumusta muuttua suunnitelmiksi ja toteutua. Kun tänään leivoin meille sämpylöitä ja kokkailin intialaista kasvissosekeittoa, nautiskelin samalla ulkoa tulvivasta valosta. Takatalvi ei yhtään enää haitannut, kun lumesta heijastuva valo sai kodinkin näyttämään niin valoisalta. Oli mukavaa tehdä ruokaa kerrankin niin, että siihen sai rauhassa keskittyä, eikä tarvinnut samalla viihdyttää pikkukansalaista, joka tällä kertaa lueskeli iskän kanssa keittiön sohvalla kirjoja. Leivinuunissa rätisi tuli ja nenässä tuoksui tuore sämpylä. Tuli sellainen olo, että minähän suorastaan elän unelmaani.


Maallemuutto olikin yksi mielessä kytenyt unelma. Nyt kun se on totta, arki tekee monista elämän yksityiskohdista pelkästään tympeitä, eikä kaikesta jaksa enää innostua. Mutta silti innostun edelleen niin usein, että havahdun muistamaan, miten mahtavaa kaikki on. Nyt on kuitenkin taas tilaa elätellä myös matkustusunelmaa, joka on ollut aika jäissä vuoden 2010 jälkeen, jolloin vietimme koko vuoden ulkomailla (joka sekin oli muuten yksi toteutunut unelma). Toki senkin jälkeen on tullut reissattua lyhyemmillä matkoilla, mutta sen verran matkustusvimma tuli vuoden reissulla tyydytetyksi, ettei kuume ole päässyt vaivaamaan yhtään niin paljon kuin ennen. Ennen kuin nyt.


Ei oikeastaan ole oleellista, pääsenkö joskus rahtilaivamatkalleni. Jos pääsen, mahtavaa, mutta jos en, keksin tilalle jonkin toisen unelman. Voi olla, että unelma haalistuu muutenkin ajan myötä, tai tajuan, että sen toteuttamiseksi joutuisin luopumaan jostain liian arvokkaasta. Mutta pääasia onkin unelmointi. Minusta on mahtavaa kulkea pää pilvissä ja rakennella mahdollisuuksia. Jotkut niistä jäävät elämään ja jopa toteutuvat, toiset unohtuvat jo seuraavana päivänä. Ihanaa on se katkeransuloinen tunnelma, kun kaipaa jotain toista paikkaa tai toisenlaista tilannetta ja voi hetken velloa suunnitelmissaan. Kun omien korvien sisällä on jotain niinkin kiihdyttävää kuin unelmat, aina on mukana jotain tekemistä.

Ja jottei täkäläisenkään arjen mahtavuus unohtuisi, on mainittava, että sämpylöistä ja keitosta tuli oikein hyviä. Spelttisämpylät tein lapselle ja miehelle, itselleni oli samanlaisia sämpylöitä gluteenittomana. Spelttisämpylät onnistuivat tosi hyvin, kun jätin taikinan ihan hirmu löysäksi. En kuitenkaan muistanut laittaa määriä tarkalleen ylös ja ruoka oli muutenkin niin perussyötävää, etten laita ohjetta tänne. Nautiskelimme arkisen keiton kauniista kukkalautasista ja myhäilimme tyytyväisinä. Tällaisia päiviä saisi olla elämässä lisää. 

11 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus. Itse olen paljon miettinyt sitä, milloin unelma on hyvä, hieno asia, jonka täyttymisestä haaveilu jo on osa nautintoa; milloin taas pakkomielle, joka tuottaa tuskaa odottajalleen. Aiemmin minulla oli enemmän näitä "tuskaisia" unelmia kuin nyt. Ehkä siksi olen paremmin tasapainossa mieleni kanssa, että monet unelmistani ovat täyttyneet ja nyt olen oppinut olemaan a) kiitollinen niistä b) paaaaaljon kärsivällisempi odottamaan seuraavan unelman täyttymistä, enkä viitsi pilata sen odottelua pahalla mielellä :). Voin siis tänä päivänä ehkä enemmän luottaa siihen, että hiljaa hyvä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on. Jostain syystä nämä tuskaiset unelmat kuuluvat mielessäni eri kategoriaan, ne ovat enemmän tavoitteita. Silloin kyllä tuntuu tuskaiselta, kun hakkaa päätään seinään eikä tavoite tunnu tulevan yhtään lähemmäksi, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta ehkä pitää vaan antaa asioille aikaa eikä olla niin kärsimätön. Pääasia on kuitenkin mielestäni se, että toimii itsekin eikä vain odottele, mutta samalla pystyy keskittymään muihin asioihin, niin ettei yksi asia nouse pakkomielteeksi. Ja toisaalta joskus unelma toteutuu ihan toisessa muodossa kuin oli kuvitellut :)

      Poista
  2. Naulan kantaan, unelmointi auttaa tekemään arjesta kevyempää ja pitäähän unelmia olla, että saa tekemisilleen jonkin suunnan, mutta samalla on hyvä osata pysähtyä nauttimaan myös hetkistä ja siitä, mitä jo on.
    Mulla on tällä hetkellä aika kutkuttava tilanne, kun olen lähempänä yhtä unelmaani. Mutta siitä lisää myöhemmin blogissani. Tämä kirjoitus kuitenkin sopi tosi hyvin myös mun omaan tilanteeseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, että unelmasi on toteutumassa! On kyllä totta, että pelkästään tulevia ei kannata ajatella, jotta hetkestäkin nauttisi. Parasta jos voi sukkuloida sujuvasti unelmien, muistojen ja nykyhetken välillä :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Tiukasti jalat maassa ja pää pilvissä. Tavalliset asiat ovat arvokkaita, kunpa aina muistaisi sen. Itsellä oli vuorotteluvapaa juuri sitä mistä olin unelmoinut. Enkä tehnyt mitään reissuja vaan olin kotona ja puuhailin kaikkea mitä en ollut ehtinyt edes ajattelemaan töissä. Nyt onkin sitten jo muut unelmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että sait toteuttaa tuon vuorotteluvapaaunelman. Varmaan töissäolokin tuntuu taas erilaiselta.

      Poista
  4. Unelmat ovat tärkeitä ... Aivan kuin juuri tämän hetken arvostaminen - tarvitsemme molempia :) tuo rahtilaiva- kokemus kuulostaa upean eksoottiselta, olisi hienoa lukea siitä enemmänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsinköhän kommenttisi väärin, mutten ole siis vielä käynyt siellä rahvilaivamatkalla, se on vasta haave. Sen toteutuminen vaatisi myös uskallusta, nimittäin tulen helposti merisairaaksi. Silti viehättäisi mennä matkalle, jossa aika voisi pysähtyä ja voisi hetken oikein nauttia siitä että on tylsää. Samalla voisi tiirailla delfiinejä ja kauniita auringonlaskuja...

      Poista
  5. Kyllikki Villa on minunkin ihanteeni. Unelmointi on elämän paras mauste, aina pitää olla unelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllikki on ihanan inhimillinen. Hän pohtii päiväkirjoissaan niin osuvasti omia epävarmuuksiaan ja oli kuitenkin tajuttoman rohkea ja avarakatseinen nainen. Ja ennen kaikkea, hän uskalsi elää niin kuin unelmoi.

      Poista