sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Värinvaihdoksia

Olen viime aikoina miettinyt paljon värejä. Kaikki taisi saada alkunsa blogihaasteesta, jossa kysyttiin lempiväriä sisustuksessa. Aihe jäi elämään mielessäni, joten en malta olla jatkamatta sitä nyt uudestaan. 


Minulla on mieltymystä voimakkaisiin väreihin, mutta tunnen oloni epämukavaksi niiden keskellä, jos koen niiden riitelevän keskenään. Minulla ei kuitenkaan ole sellaista synnynnäistä värisilmää, että osaisin etukäteen kuvitella, mitkä värit tai sävyt sopivat yhteen. Yleensä täytyykin edetä yrityksen ja erehdyksen kautta. Tämä ei ole saanut minua luopumaan väreistä, päinvastoin, vaan vuosikausia pidin valkoista sisustusta kerta kaikkiaan tylsänä. Nyttemmin olen oppinut arvostamaan muiden kodeissa sellaista, mitä en itselleni haluaisi, ja ylipäänsä alkanut harkita valkoista taustaväriksi myös meille.


Viime päivinä olen katsellut kotiani sillä silmällä, mitkä värit ja väriyhdistelmät ovat hittejä ja mitkä saavat jäädä pienempään rooliin. Vaikka kyllä minä sen oikeastaan tiesinkin. Mintunvihreä ja vedenvihreä ovat hiipineet meille pikkuhiljaa vähän joka suunnasta, ja oikeastaan puolivahingossa, koska monet vanhat kalusteet, kuten keittiön pöytä ja penkki, ovat olleet jo valmiiksi mintunvihreitä. Sen kaveriksi sopii mielestäni tosi hyvin vaaleanpunainen, josta onkin (todellakin vahingossa!) tullut siitäkin uusi lempivärini. Pienellä varauksella tosin, vaaleanpunaisen sävyn pitää nimittäin olla oikea ja väri pitää yhdistää johonkin, mikä tasapainottaa sen imelyyttä. Kuten esimerkiksi juuri siihen vihreään. Kasvienkin vihreä tuntuu olevan sitä lajia, joka sopii yhteen minkä kanssa vaan. Toinen suosikki on violetti, jota meillä on aika vähän, mutta jota soisin olevan enemmänkin.



Tämän kevään tulokkaamme keltainen saa kuitenkin jäädä vähemmälle. Aluksi olin siitä aivan innoissaan, nyt taas epäileväinen. Ehkä tutustumiseni keltaiseen on vielä kesken tai ehkä en ole vain löytänyt sitä täydellistä sävyä, mutta uskoisin keltaisten hankintojen jäävän tähän.


Vanhat suosikkini kirkkaanpunainen ja sininen ovat lähestulkoon sukupuutossa täällä meillä, enkä oikeastaan enää kovin hyvin ymmärrä, mitä niissä aikoinaan näin. Tai sanotaanko niin, että siniselle voin kuvitella paluun jossain vaiheessa, mutta punainen kauteni tuntuu joltakin historian harhapolulta. Mieltymys väreihin onkin kumma juttu ja etenkin mieltymysten muuttuminen. Muoti tietysti vaikuttaa, mutta väreissä itsessäänkin on varmasti jotain, mikä tiettyinä aikoina vetää puoleensa ja joskus toiste taas työntää luotaan.


Värien yhteensopivuutta on tosi helppo kokeilla kukilla. Juuri millään ei saa nopeammin väriä kotiin, ja ne on helppo heittää pois, kun sen aika koittaa. Nyt kun muistelen, minkävärisiä kukkia olen viime aikoina ostanut, ihan miettimättäkin vanhat suosikit ovat jääneet kauppaan ja uudet rakkaudet tarttuneet mukaan. 

2 kommenttia:

  1. Vaaleanpunainen ei ole ollut minunkaan suosikki, mutta kun sen yhdistää johonkin sopivaan väriin, niin se onkin aika herkullinen. Itse tykkään mintunvihreän lisäksi vaaleanpunaisen ja ruskean yhdistelmästä esimerkiksi lastenvaatteissa. Sisustuksessa sitä ei meillä vielä ole, mutta ainakin tuo sun kuvan lamppu ja kaappi yhdistelmä on kiva. Pitäisiköhän kierrellä kirpputoreja vähän sillä silmällä, että löytäisi jotain uusia värejä kotiin tai sitten mennä kukkakaupan kautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yhdistän usein lapsen vaatteissa vaaleanpunaisen ruskeaan, mutta taas sisustuksessa ei tulisi mieleenkään! Jännä juttu että kiva yhdistelmä yhdessä paikassa ei toisessa paikassa itselle toimikaan.

      Poista