maanantai 3. maaliskuuta 2014

Junghans-kello sai kaverin

Suhteeni kelloihin on huolimaton. Vuosikausia olen elänyt ilman rannekelloa, ja aika pitkään kodissamme ainoa tarkan ajan näyttänyt kello oli mikron digitaalikello. Joskus pari vuotta sitten keittiöön hankittiin ihana vaaleanpunainen Junghans-kello, mutta se on vedettävä ja jätättää, joten käytännössä se on ihan viime aikoihin asti lähinnä seissyt. Nyt olen ottanut pienen ryhtikampanjan kellon kanssa ja yrittänyt vetää sen joka päivä, koska kaunista kelloa on kiva paitsi katsella mutta sen soisi olevan myös tarpeellinen.


Pastellinväriseen Junghansiini olen suorastaan rakastunut. Viime viikolla kävi sitten tuuri, kun törmäsin kirpputorilla valkoiseen pyöreään Junghans-seinäkelloon. Tämä yksilö taitaa olla uudempaa tuotantoa, koska se on mitä ilmeisimmin ollut patterikäyttöinen jo alun perin. Vedettäviä kelloja ei meillä ehkä jakseta paimentaa käymään enempää kuin yhtä, joten patterikäyttöinen sopii tänne paremmin kuin hyvin, enkä toisaalta innostu ajatuksesta muuttaa vedettävän kellon koneisto uudenlaiseksi, koska mukana häviäisi pala historiaa. Nuoruudestaan huolimatta tämäkin kello on pääosin posliinia ja mielestäni ilmekin on aika samanlainen kuin vanhalla kaverillaan, mitä nyt kellotaulua ympyröi kapea reunus muovia.


Uusi kello on nyt ainakin toistaiseksi olohuoneessa, ja siinä ne saavat raksuttaa saman seinän vastakkaisilla puolilla toisen Junghansin kanssa. On muuten ihanaa kuunnella kellon raksutusta, siitä tulee sellainen tunne kuin olisi loputtomasti aikaa. Jonkinlainen mummolatunnelma. Toiset tietysti ajattelevat, kuinka aika joka sekunnilla juoksee eteenpäin, mutta minä pidän raksutusta hyvänä taustaäänenä vaipua ajatuksiinsa.


Leväperäisyydellä kellojen suhteen ei muuten ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin aikatauluista vapaa. Olen tosiasiassa kellontarkka rutiinien rakastaja, ja vaikka kelloja ei ole näkyvissä, se ei tarkoita, ettei niitä katsottaisi, esimerkiksi kännykästä. Ilman näkyviä kelloja arki vain on hiukan hankalampaa, joten vielä ainakin yksi kappale makuuhuoneeseen meille pitäisi löytää. 

10 kommenttia:

  1. Vau, oot kanssa tehnyt hienon kellolöydön. :) Vanhat kellot on kyllä ihania, mutta mielellään otan sellaisen paristoilla toimivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paristokäyttöiset on kyllä helppoja, harmi vaan että niitä ei ole keksitty aikaisemmin kun vanhemmat kellot taas on tyyliltään niin hurmaavia... :)

      Poista
  2. Kauniit kellot!
    Itsekin kuljen ilman rannekelloa, mutta kellofani olen ollut aina. kotonamme on kello, joka huoneessa...ja rannekelloja on monta...suurimmassa osassa niistä on kyllä patteri loppunut..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rannekello taitaakin nykyään olla enemmän poikkeus kuin sääntö. Oman kelloni ranneke on odottanut korjausta jo yli viisi vuotta...

      Poista
  3. Meillä on kaupunkikodin keittiössä kokoelma sekalaisia kelloja, jotka kaikki seisovat. Se hämmentää vieraita, jotka aina etsivät sitä toimivaa, joka on toisella seinällä... Tuo teidän seisova vaaleanpunainen on kyllä todellinen kaunotar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin nähneeni sun blogisi kuvassa sellaisen sinisen kellon, se taisi olla aika samanlainen kuin tämä meidän vaaleanpunainen. Ihana pastellisävy kummassakin.

      Poista
  4. Ihania kelloja molemmat! Mulla on vanha koulun/tehtaan kello kaapissa jo tovin odottanut, jos siihen saisi vaihdettua koneiston pattereilla toimivaksi, se on ollut sähkökäyttöinen. Kellon tikitys tuo mullekin mummolaolon, vaikka ajan kulumisen kuulee, niin jotenkin rauhoittava fiilis.Ehkä siksi, että pitää olla tarpeeksi hiljainen hetki, että sen tilityksen ehtii noteerata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin törmäsin juuri kirpparilla sähkökäyttöiseen herätyskelloon ja kummastelin sitä kovasti! Se oli kylläkin vähän liian retro minun makuuni oranssine muovikuorineen :)

      Poista
  5. Upeita kelloja. Ennen oli aikaa vetää kaikki kellot; seinäkellot, herätyskellot, rannekellot, taskukellot... mutta sehän kävi kuin itsestään kun se kuului rutiineihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja toisaalta taloissa ei ehkä ollut niin paljon kelloja kuin nykyään. Vedettävään herätyskelloon en kyllä ehkä osaisi luottaa...

      Poista