keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Laiskan puutarhurin viljelysuunnitelma

Tähän aikaan vuodesta on ilmeisesti paras aika alkaa suunnitella tulevan kesän viljelmiä. Minä en kuulu niihin ihmisiin, jotka selailevat siemenluetteloita jo heti tammikuussa, vaan pikemminkin olen viime tipassa hakenut siemenet ja taimet torilta tai läheisestä Agrimarketista ja tyytynyt siellä oleviin valikoimiin. Esikasvatustakaan en ole koskaan suorittanut itse, koska olen saanut äidiltä hyvin niitä taimia, joita torilla ei myydä. Toinen syy on sitten se, että jostain syystä unohdan aina sisäkasvien kastelun ja ne kuolevat. Ulkona kasvimaalla kasteluviivettä saa paremmin anteeksi ja asia on muutenkin helpompi muistaa, jos koko tienoo huokailee helteen kourissa.


Viljelyhommissa filosofiani on yksinkertaisuus. Tarkoituksena on tuottaa syötävää mahdollisimman vähällä vaivalla. Tästä syystä olen aika lailla hylännyt kaikki viljelijän taitoja vaativat erikoisemmat kasvit ja keskittynyt takuuvarmoihin sadontuottajiin.

Hyviksi havaittuja ovat olleet ainakin mangoldi, pinaatti, punajuuri, herne ja kesäkurpitsa. Mangoldi on naurettavan helppo ja satoisa jopa minunkaltaiselleni epäviherpeukalolle,  ja pinaatti on äidin taimilla onnistunut hyvin. Punajuuret taas tekivät viime vuonna pienimuotoisen yllätyksen, kun niitä oli niin hauska ja helppo kasvattaa. Hernettä en jaksanut tukea lainkaan, mutta se kasvoi silti hyvin, vaikka sato olikin hiukan hankala poimia herneenvarsiryteiköstä. Ei kuitenkaan niin hankala, että aikoisin tukea herneitä tänäkään vuonna. Kesäkurpitsan pääsyä suosikkilistalle ei varmaan tarvitse perustella kenellekään, joka on sitä koskaan viljellyt.


Kasvimaalla kasvoi viime vuonna myös porkkanaa, retiisiä, nauriita, sipulia, kyssäkaalia ja lehtikaalia. Porkkanan sato oli vähän vaihteleva kasvupaikan mukaan, joten tänä vuonna pitää satsata maan kääntämiseen syvemmältä. Retiiseihin iski joku tauti, mutta itse en niitä edes syö, joten asia saa olla miehen huolena. Sipulit kasvoivat erinomaisesti, mutta kyssäkaalia ja nauriita en ajatellut tänä vuonna laittaa ollenkaan, koska niiden varjeleminen tuholaisilta osoittautui hankalaksi eikä niiden maku ole niin ihmeellinen, että jaksaisin nähdä vaivan. Lehtikaaleissakin viihtyi ilmeisesti kaalikoi, mutta ankarasta torjunnasta johtuen (tai sitten sattumalta) kasvit kasvoivat kuitenkin ihan hyvin ja antoivat satoa vielä pitkään syksyyn. Syksy tulikin vietettyä lehtikaalisipsejä mutustellessa ja tuohon kasviin ihan viimeistä hippua myöten hullaantuessa, joten sen vuoksi voin vähän vaivaa nähdäkin.


Aivan itsestään selvänä pidän sitä, että viljelen myös erilaisia salaatteja ja kasvatan yrttejä. Viime vuoden yrttiviljelmä oli sen verran kattava, etten ajatellut lisätä listaan tänä vuonna muuta kuin korianterin. Ja olihan meillä vielä puuvajan seinustalla kirsikkatomaatteja sekä kompostin päällä ja ruukussa jättikurpitsaa, joita pitää ehdottomasti kasvattaa myös tänä vuonna niitäkin. Niin ja perunaa pitää tietysti olla muutama taimi. 



Eipä tässä siis oikeastaan ole paljon ollenkaan valmistautumista viljelykauteen, ellei sitten äiti sattuisi lopettamaan taimien esikasvatusta. Luonnonmukaiset lannoitteet eli suomeksi sanottuna eläinten kakka tulee veljen maatilalta, joten sitäkään ei tarvitse murehtia. Jotenkin sormia kuitenkin on vähän syyhynnyt päästä viljelemään jo nyt, joten kasvatin paremman puutteessa auringonkukan versoja. Pieni muistutus siitä, mikä parin kuukauden päässä odottaa! 

13 kommenttia:

  1. Miulla on jo paprikaa ja lamopinaattia hyvällä alulla, pari erilaista sipulia, basilika ja muutamat chilipaprikatkin on kylvetty. :) Ja Helgalle laitettiin pari hernettä kasvamaan sen omaan huoneeseen, pitää kesällä istuttaa lisää pihalle.

    Minusta se esikasvatus on ainakin viime kesäisen kokemuksen perusteella vähän kuin se villasukan kantapää, ei läheskään niin hankalaa ja vaivalloista kuin moni antaa ymmärtää. Itse en tosin saa niitä villasukkia koskaan neulottua just kantapään takia, joten ymmärrän oikein hyvin, jos kaikki eivät halua esikasvattaa ties mitä vihanneksia kaikilla mahdollisilla ikkunoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vaan ajatellut, että miksi vaivautua kun ei ole pakko :) Lopputulos on mulle tärkein eli ne valmiit vihannekset (he he saahan niitä toki valmiina kaupan hevi-osastoltakin ettei tarvitsisi vaivautua kasvattamaan ollenkaan...). Tietysti moni varmaan nauttii siitä esikasvatuksesta sinällään, samoin kun minä villasukkien kutomisesta. Ehkä tilanne olisi eri, jos meillä olisi kasvihuone (kuten haaveilen) mutta ennen sitä olen ajatellut pitätytyä näissä helpoissa avomaan lajeissa :)

      Poista
    2. Myönnettäköön, että ajattelin itsekin viime vuonna hankkia paprikat ja tomaatit tästä eteenpäin valmiina taimina. Heitin kai ne silloin pihalle vähän liian pieninä, ja osa paprikoista (tai siis kaikki chilipaprikat ja osa muistakin) kuoli joko viileyteen tai muuhun shokkiin kaikesta koulimisesta ja karaisemisesta huolimatta. Mutta niistä lopuista tuli ihan kiva sato, varsinkin tomaateista, ja kun oon aina muutenkin tykännyt kokeilla mm. sitruunoiden ja vastaavien kasvattamista siemenistä, oli pakko ainakin vielä tänä vuonna kokeilla tuota taimikasvatusta uudelleen. :)

      Poista
    3. Sitruunoiden kasvatus kuulostaa eksoottiselta! Mun veli kasvatti lapsena appelsiinin siemenestä puun, mutta se ei koskaan tuottanut yhtään hedelmää. Ei sitä kyllä taidettu erityisesti yrittääkään.

      Poista
  2. Voih, tästä postauksesta tuli sellainen fiilis, että nyt on pakko päästä siemenkaupoille ja tunkemaan sormet multaan. :) Ajattelin, että en esikasvattaisi tänä vuonna mitään, kun taimipurkkien sijoittaminen sellaisille paikoille mistä multaa rakastava kisu ei niitä löytäisi on hyvin haastavaa. Itse saan yleensä anopilta kesäkukkien taimia ja naapuri puolestaan on antanut tomaatintaimia. Punajuurta en ole itse vielä koskaan kokeillut, mutta kokemuksesi innoittamana se lähtee ehdottomasti kokeiluun tänä vuonna. :)

    Olen muuten yrittänyt lisätä blogiasi lukulistalleni siinä onnistumatta. Joku vika Bloggerissa vissiin. :( Joka tapauksessa tätä kyllä luen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, heti kun menin manaamaan, niin tällä kertaa lisäys onnistui. :)

      Poista
    2. Punajuuri kasvoi tosiaan lähestulkoon itsestään, joten suosittelen! Niitä versoja ja naattejahan voi myös syödä, joten siitä saa satoa jo heti harvennusvaiheessa :) Meillä ei ainakana vielä ole kissaa, mutten muutenkaan innostu siitä, että koti olisi täynnä jotain multaisia jugurttipurkkeja. Vaikka voihan ne siemenet toki kylvää kauniisiinkin astioihin jos haluaa. Kiva että kirjautuminen onnistui!

      Poista
  3. Siemenkaupoille tekee minunkin mieli, kun tämän luin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos inspiroi, itsekin olin aivan fiiliksissä kun etsin noita viimekesäisiä kuvia postaukseen... :)

      Poista
  4. Minä aina välillä innostun yrttien ja vihannesten kasvattamisesta, mutta kaiken pitää olla riittävän vaivatonta, eli vain peruslajeja ja harvoin mitään esikasvatustakaan, joten kehittämisen varaa olisi... :) Punajuuri kuulostaa kokeilemisen arvoiselta tän tason viherpeukalolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turha tästä viljelystä on stressiä ottaa, siksi minäkin suosin helppoja lajikkeita. Eri asia sitten, jos oikein erikseen nauttii niiden vaikeampienkin kasvatuksesta.

      Poista
  5. Kaikki ristikukkaiset, kuten nauris ja esimerkiksi rucola ovat tuholaisen suosiossa. Tänä vuonna olen päättänyt kasvattaa lehti- ja muut kaalit suuriksi harson alla, kaalikoin välttämiseksi. Miten torjuit sitä? Olen kuivannut viherkaalia monta purkillista ja lisään sitä leipomuksiin, keittoihin, patoihin ja jopa smoothieihin kourakaupalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin kuullut tuon jutun ristikukkaisista, mutta mulle on ollut vähän epäselvää, mitkä kaikki on ristikukkaisia :) Mulla oli viime vuonna nämä kaalit viljelylaatikossa, jonka päällä oli harso, mutta taisin jossain vaiheessa unohtaa sen harson pois vähän liian pitkäksi ajaksi... Sitten kun tuholaisia oli jo ilmaantunut, suihkuttelin mäntysuopaliuoksella. Nauriissa taisi olla lisäksi kirppoja, mikäli ne oikein tunnistin. Niistä tuli syötäväksi peräti 1 kappale ja samoin kyssäkaaleista. Lehtikaali vaikutti kyllä sitkeältä, kun selvisi tästä tuholaishyökkäyksestäkin. Laitoin sitä pakkaseen ja käytin aika samalla tavalla kuin sinäkin. Kuivaamistakin voisi kokeilla, jos pakkasessa ei sattuisi olemaan tilaa.

      Poista