tiistai 25. helmikuuta 2014

Kahvia ja kuppeja

En ole aikoihin juonut kahvia, koska se saa vatsani kipeäksi. Hiljattain kuitenkin kuulin tai luin jostain, että kofeiinitonta espressoakin on olemassa ja se voi olla hyvää. Tavallisessa kaupassa tällaista herkkua ei tietenkään ole saatavilla, joten odotin seuraavaa pääkaupunkireissua ja vierailua kunnon kahvikaupassa. Jos aikoo juoda kahvia vain harvoin ja silloinkin kofeiinittomana, sen on paras olla hyvää.


Helsingin Kampin Kaffecentralenista tuli kotiini mukaan huumaavan tuoksuvaa ja aika älyttömän kallista kofeiinitonta espressoa, josta kofeiini oli myyjän mukaan poistettu jollakin vesimenetelmällä. Toisin kuin muissa menetelmissä, tällöin juomaan ei lisätä kemikaaleja ja siten vierasta makua ja terveydelle kenties haitallisia ainesosia. Olin todella vaikuttunut myyjän ammattitaidosta ja siitä innosta, jolla hän paneutui tähän kahvinkaipuuseeni. Sain jopa kaupan päällisiksi kupillisen valitsemaani kahvia paikan päällä.

Toinenkin kupillinen kotona maistui vielä hyvältä, mutta seuraavana päivänä tuttu vatsan korvennus palasi ihanien makumuistojen vanavedessä. Eipä tainnutkaan olla kiinni pelkästään kofeiinista tämä vatsan kipuilu.


On oikeastaan paljon helpompaa elää niin, että hyväksyy tosiasiana, ettei voi syödä tai juoda jotain. Joutuu pettymään aina uudestaan, kun sallii itselleen luvan kokeilla jälleen kerran. Vähän sama kuin jalkansa amputoinut joutuisi parin viikon välein heräämään ja huomaamaan, että jalka on tosiaan kadonnut. Paljon mukavampi, jos voi hankkia proteesin ja keskittyä uuden elämän harjoitteluun. Vähän epäkesko vertaus, mutta pointti käynee siitä selville.

Näistä kahviasioista päästään luontevasti kahvikuppeihin, joita olen hiljakseen yrittänyt keräillä. Paino sanalla hiljakseen, sillä tämä kuvissa oleva ruusukuppi taitaa olla ensimmäinen sitten viime kesän. Tässä kyseisessä kupissa lukee pohjassa Lampinen, ja keskustelupalstalta löytämäni tiedon mukaan kyseinen tehdas toi Suomeen ennen sotia astioita ja painoi niihin täällä kuviot.


En oikeastaan tiedä, mitä varten noita kahvikuppeja havittelen, kun kahvinjuonti taitaa nyt olla lopullisesti entistä elämää. Riittääkö pelkästään kaunis ulkonäkö syyksi? Vähän enemmän tarpeeseen tuli toinen ostos, kun hankin kirpparilta venäläisen käsinmaalatun teeastiaston, yhteensä kuusi kuppia. Tämä on muuten melkein samanlainen kuin se violetti ihana kupisto, jonka tyhmyyksissäni jätin ostamatta. Tykkään tästäkin, mutta en silti niin paljon kuin violetista.

Kovin käytännöllinen ei taida olla tämäkään ostos, kun nämä pitää kaiketi pestä käsin. Pelkään hajottavani, mutta eipä näitä raaski kaapin kätköihinkään jättää. 

6 kommenttia:

  1. Meillä juodaan nykyisin yleensä teetä...se on mihin aina tottuu..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvista vierottautuminen oli aikonaan hankalaa, mutta nykyisin viehättää eniten kahvin tuoksu. Jännä muuten miten aikoinaan ei voinut kuvitella että saisi aamulla itsensä hereille ilman kahvia, mutta jotenkin se vaan nykyäänkin tapahtuu.

      Poista
  2. Voihan kahvikupista juoda muutakin kuin kahvia :) Lähi-Idässä joivat teetäkin pienen pienistä kupeista tai laseista. Kauniit nuo venäläiset käsinmaalattuine kuvioineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mutta ainakin pussiteelle kahvikupit on kyllä mielestäni liian pieniä. Tietysti kyllä muutenkin kannattaisi suosia irtoteetä pannusta :)

      Poista
  3. Ai sä ostit nuo kupit! Mä olin niitä käännellyt monta kertaa siellä kirppiksellä, mutta nuukailin. Ne on tosi kivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin kävelin niiden ohi pari kertaa, mutten enää voinut kun harmitti niin paljon kun ne violetit vietiin nenän edestä!

      Poista