torstai 9. tammikuuta 2014

Ylikierroksilla

Vaikka vuoden vaihtuminen on aika keinotekoinen rajapyykki, jotain se tuntuu psyykelleni tehneen. Olen nimittäin ollut aivan hullun innostuksen ja tarmon vallassa työprojekteihin liittyen ja saanut monta uutta hyvää ideaa. Parin viikon lomantapaisellakin on ehkä ollut osuutensa asiaan, nimittäin loman aikana monet asiat tuntuvat selkeytyneen. Ei ole mitään typerämpää kuin jumittaa tietokoneen ruutua tuijottaen ahdistuneena ja muka tehokkuutta tavoitellen, kun oikeasti paljon tehokkaampaan lopputulokseen pääsisi lähtemällä välillä pienelle metsäkävelylle tai ottamalla nokoset. Tämän kun oppisi vielä itsekin muistamaan.


Kaikesta inspiraatiosta ja innosta on ollut huonotkin seurauksensa. Olen ollut iltaisin niin ylikierroksilla, että on ollut vaikea saada unta. Unenlahjani ovat sen verran heikot, että helppo nukahtaminen kaikkoaa sekä huonoista että hyvistä syistä eli niin ahdistuksesta ja stressistä kuin liiallisesta intomielisyydestäkin. Samalla soppaan on sekoittunut myös tätä tyypillistä lapsiperheen dilemmaa. Kun oma aika alkaa vasta lapsen mentyä nukkumaan, on aika vaikea mennä ajoissa nukkumaan, kun omiakin puuhia haluaisi edistää. Aamulla taas nukkuminen jää vain haaveeksi, kun kymmenkiloinen herätyskello alkaa pulputtaa juttujaan tai mönkiä päälle. Ylimääräinen draivi on onneksi auttanut siihenkin, että vähistä unista huolimatta ei ole päivälläkään väsyttänyt – aamulla kyllä sitäkin enemmän.


Vaikka nämä kohtaukset menevät kyllä ohi itsestäänkin, aloin tänään miettiä, pitäisikö tehdä itsekin asialle jotain. Päätin pyhittää viimeisen tunnin ennen nukkumaanmenoa jollekin rentouttavalle, kuten lukemiselle, koska tämä keino on auttanut aiemminkin. Varsinkin työasioiden hoitaminen iltamyöhällä on huono juttu yöunen kannalta. Harmi vaan, että tällaisessa epäsäännöllisessä työssä ja vielä lapsenhoidon kanssa taiteillessa on aika tavallista, että töitäkin tulee hoidettua illalla, ja ideat ne varsinkin muhivat päässä juuri illalla, silloin kun mieleen vihdoin tulee vapaata tilaa niiden pyöriä.


Lisäksi otin taas ohjelmistooni tehdä edes lyhyen joogaharjoituksen mahdollisimman usein, mieluiten joka päivä. Joogalle ei tunnu koskaan olevan aikaa, mutta noin viikon taas joogailtuani huomaan selkäkipujen vaimentuneen, eikä lyhimmillään aikaa ole mennyt päivässä kuin vartti. Näillä keinoin jos eivät unet palaa, nostan kädet pystyyn ja jään odottelemaan, että tilanne tasaantuu itsestään. 


Postauksen kuvat ovat muuten peräisin Perusta ja Chilestä, jossa vietin aikaa kolme vuotta sitten. Täkäläiset hämärät kelit eivät tänään inspiroineet valokuvaamiseen...

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta (no, lapsia lukuun ottamatta), mutta samalla tuo lumeton pimeys tuntuu vievän suuren osan tuosta kaiken innostuksen tuomasta energiasta - ihan kuin käsijarru päällä intoilisi. Saapa nähdä, auttaako lähipäiviksi luvattu lumisade asiaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne oli yön aikana satanut lunta, joka kyllä on jo uhkaavasti muuttumassa rännäksi, mutta ainakin valkoinen maisema tuntuu tosi kauniilta pitkästä aikaa. Pakkanen saisi pysyä kohtuulukemissa, koska meidän remppa on edelleen kesken...

      Poista
    2. Jos toivomuksia saisi esittää, niin minulle kelpaisi muutama sentti lunta ja sen verran pakkasta, että se ohut lumipeite säilyisi kevääseen.

      Poista
    3. Olen samoilla linjoilla! Harmi, ettei säätä voi täsmätilata :)

      Poista