torstai 30. tammikuuta 2014

Vanha täkki

Silläkin uhalla että jankkaan itsestään selvästä asiasta: nämä valoisat päivät ovat kyllä aivan ihania! Koska teen useimmiten töitä kotona ja ei-työpäivinäkin vietän lapsen kanssa paljon aikaa kotona, nappaan usein kameran käteen, kun jostakin ikkunasta lankeaa kaunis valo sisälle. Meillä on alakerrassa joka huoneessa kahdella seinällä ikkuna, mikä on joskus hankalaa huonekalujen sijoittelun kannalta mutta aivan ihanaa valoa ajatellen.



Tällä kertaa kameran eteen päätyi toinen äidiltä saamistani vanhoista täkeistä. Ne kotiutuivat meille vieraspeittoina, mutta ovat niin kauniita, että haluaisin pitää niitä esillä. Sovittelin tätä sohvalle torkkupeitoksi, mutta väri ei sopinut sohvan kanssa lainkaan yhteen eikä kiiltävä kangaskaan näyttänyt kiiltävällä sohvalla hyvältä. Lisäksi mies vihaa liukkaita kankaita, joten yhteisen sohvan yhteisenä torkkupeittona tämä olisi kenties vaatinut liiallista venymistä.


Nukkumiseen minulla on vastaavanlainen vanha täkki, jonka alla olen nähnyt uneni jo teini-ikäisestä lähtien. Täkki on ihanan lämmin, muttei kuitenkaan liian kuuma. Viime vuonna ostimme hyvälaatuiset paksut villapeitot vanhaa täkkiä ja miehen markettipeittoa korvaamaan, mutta villapeitto on aivan liian kuuma. Vanhoissa täkeissä on vain vikana se, että ne ovat pienempiä kuin nykyiset standardipussilakanat ja liukkaan pintansa ansiosta luisuvat pussilakanan sisällä ryttyyn. Aamulla on kiva herätä runttuisen peittomöykyn alta.


Näissä täkeissä on vähän sama ongelma kuin monissa vanhoissa ihanuuksissa. Ne ovat kauniita, mutta hiukan epäkäytännöllisiä. Niille voisi keksiä uusiakin käyttötarkoituksia, mutta toisaalta haluaisi säilyttää vanhan komistuksen sellaisenaan. Ehkä pistän tämän varastoon sitä varten, kun meillä joskus komeilee pihassa asuttavassa kunnossa oleva aitta kesävieraita varten ja petaan tämän täkin sinne sänkyyn pitsireunaisen lakanan kera. Siinä olisi yövieraan hyvä pötkötellä ja tehdä pieni elämysmatka menneeseen. 

8 kommenttia:

  1. Meillä oli samantyylisiä täkkejä mökillä, kun olin lapsi. Ne tuntuivat painavilta ja taisi peitto tosiaan mennä pussilakanan sisällä ryttyynkin usein, mutta miten ihana niiden alle oli kylminä talvi-iltoina tai syyssateen ropinassa käpertyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mielenkiintoista tietää mitä tuolla peitossa on täytteenä, kun on tosiaan tämä painavuusefekti ja silti se ei ole liian kuuma :) Parempaa ei ole vielä tullut vastaan, tuosta rynttääntymisestä huolimatta. Ehkä pitäisi etsiä pienempiä pussilakanoita.

      Poista
  2. Mitenkähän ennen pystyttiin nukkumaan pitsilakanan ja silkkitäkin alla? Ei onnistuisi minulta jos lakanaa ei ole ommeltu täkkiin kiinni :) Kauniita nuo kuitenkin ovat ja nostalgisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen joskus ulkomaanmatkoilla saanut harjoitella kyseistä tilannetta ja ainakin niissä tapauksissa lakana on ollut pedattuna niin tiukasti patjan alle, ettei ihan helposti liikun mihinkään. Tosin ei liiku nukkujan jalatkaan, melko ahdistavaa.

      Poista
  3. Oi miten ihanat sävyt täkissäsi! Alapuoli on niin raju verrattuna päälisen hempeilyyn :) Meiltä on silkkitäkit lähtenyt eteenpäin kauneudestaan huolimatta, liian painavia ja liukkaita myös mun makuuni. Ainoastaan Familonin retrotäkit on tullut jäädäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo retrotäkit on myös ihania :) Meillä ei nitä ole ollenkaan, ei ole tullut vastaan kirppareilla enkä muista lapsuudenkodissakaan niitä olleen.

      Poista