sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Soveltamalla paras eli kokkausta reseptin vierestä

Mikäköhän siinä on, että jo valmiiksi ihan hyviä reseptejä on aina pakko ruveta soveltamaan. Oikeastaan niiden hyvyyttä ei koskaan pääse kunnolla havaitsemaan, koska aina tulee tehtyä jonkinlainen muokattu versio sen mukaan, mitä kotona on. Täällä korven perukoilla asuessa olisikin aika järjetöntä lähteä joka kerta hakemaan kaupasta juuri niitä ainesosia, joita reseptissä käytetään, jos ruoan voi saada valmiiksi saman tien korvaamalla ainesosia toisilla.


Joskus innostun jostakin reseptistä oikein kunnolla ja hankin prikulleen siinä mainitut tarvikkeet. Sitten käy niin, että unohdan toteuttaa kokkausaikeeni ja ihmettelen parin viikon päästä, miksi olenkaan ostanut jääkaappiin jotain kummallisia ainesosia.


Reseptin noudattaminen saattaa itse asiassa johtaa pahasti harhaan, ainakin jos unohtaa noudattaa sitä kirjaimellisesti ja toisaalta heittäytyy sen varaan sokeasti luottaen. Näin kävi jouluna, kun valmistelimme uunisiikaa Hesarin Kuukausiliitteen ohjeella. Ihmettelin mausteiden ja fenkolin runsasta määrää, kunnes tajusin, että ohjeen kala oli kolme kertaa isompi kuin meidän fisumme. Onneksi ymmärsin vähän himmata mausteissa oma-aloitteisesti (eli soveltaa!) ennen kuin tulin tarkistaneeksi kalamme koon.

Taipumukseni soveltaa toimiikin sen verran hyvin, että en pidä reseptiuskottomuuttani ongelmana. Ruuista tulee usein jotain ihan muuta kuin reseptin tekijällä, mutta tärkeintä onkin saada uusi idea ja kenties jalostaa se joksikin ihan muuksi. Toisinaan syntyy vain tavallista arkiruokaa, jonka maku ei koputtele taivaan portteja mutta joka on ihan hyvää juurikin arkiruoaksi ja jossa on vältetty ne kalliimpien ja erikoisimpien ainesosien sudenkuopat tai muut hankaluudet.


Seuraavaan smoothieen (alkuperäisversiossa raw-jugurtti) nappasin idean Keittiökameleontilta, mutta koska joku oli syönyt viimeisen appelsiinin enkä jaksanut liottaa taateleita (omassa blenderissäni ne eivät hienonnu kunnolla ilman liotusta), käytin kauramaitoa ja banaania. Ällöhkö vihreä väri tulee hamppuproteiinijauheesta, mutta sen maku ei kuitenkaan maistu muiden aineiden läpi. Lopputulos oli raikas ja maukas, ja jokainen kolmesta syöjästä olisi halunnut smoothieta vielä lisääkin.

Tyrni-hamppusmoothie

1 kypsä avokado
1 banaani
2 dl tyrnimarjoja
n 1 rkl hunajaa
1 rkl hamppuproteiinijauhetta
loraus kauramaitoa

Surauta ainekset sekaisin blenderissä. 

4 kommenttia:

  1. Miten teidän taapero smoothiensa syö? Meillä 3v nirsoilija maistaa kyllä lähes joka kerta, mutta ei ota enempää. Vaikka ja mitä makuja on ollut tarjolla, mutta ei. Ehkä vielä jonain päivänä. Pillistä saattaa pari hörppyä upota, mutta siinä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän yksivuotias taitaa olla muutenkin aika hyvä syömään, koska maistelee yleensäkin innokkaasti kaikkea uutta. Smoothiet menee hyvin, kun pidän vihreiden ainesten määrän melko vähäisenä ja keskityn marjoihin, banaaniin/muihin hedelmiin ja avokadoon. Yleensä myös jätän oudommat aiesosat, kuten superfoodit, lapsen osasta pois. Luulen kyllä että on aika paljon tuurista kiinni mitä lapsi syö, toiset vaan ei rohkene niin paljon maistella. Eli toisin sanoen en ota kaikkea kunniaa itselleni tästä meidän lapsen smoothiensyönnistä ;) Ainahan kannattaa kuitenkin jatkaa maistiaisten antamista, eihän sitä tiedä jos teidänkin lapsi vielä innostuu.

      Poista
  2. Hyvältä vaikuttaa sinunkin smoothiesi :) Itse sovellan oikeastaan kaikkia reseptejä jonkin verran, ainakin mausteissa, että saan mieleiseni. Ja toinen juttu ovat tietysti nämä puuttuvat tai muuten erilaiset raaka-aineet. Luovaa puuhaahan tämä ruoanlaitto kuitenkin pohjimmiltaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, luovuus ennen kaikkea. Miksi pitäisikään kahlita omaa luovuuttaan jos tekee mieli tehdä vähän toisin!

      Poista